Opetatteko lapsillenne käytöstapoja,kun...

[miina]

...lapset eivät osaa odottaa vuoroaan ravintolassa seisovassa pöydässä tai lapset eivät osaa edes kätellä vierasta!!
Meillä nuo tavat opetetaan heti pienestä pitäen. Ja sama, kun toisten lapset saavat huutaa vanhempien puheen päälle, kun ollaan kylässä. Tosi rasittavaa. Ei lapset osaa odottaa puheenvuoroa. Ja aikuiset puhuvat niin kilpaa, etteivät anna puheenvuoroa lapselle, jolla olisi asiaa. Ollaanko me siis kummajaisia, kun kuuntelemme lapsen asiaa ja vaadimme sekä aikuisia että muita lapsia antamaan puheenvuoron? Ei se ole mikään ihme, jos lapset huutavat toisten puheen päälle, kun kukaan ei kuuntele...
En nyt puhu leikeistä, se huutaminen on eri asia. Miten teillä?

 

[Wilpuri]

Kyllä meillä opetetaan odottamaan vuoroaan, ja kättelemään. Just viikonloppuna käytiin syömässä paikassa jossa seisova pöytä ja hienosti neidit 4v ja vajaa 3v jaksoivat odottaa omaa vuoroaan.
Ja puheenvuoroista vielä, meillä tytöt puhuu kuin papupadat kokoajan, joten pakko jakaa "vuoroja" jos molemmilla on äidille samaan aikaan asiaa.

 

[vieras]

Yritän. Yritän kovasti. Meillä on niin huonosti käyttäytyvä 2-vuotias, että se lentää ruokapöydästä monta kertaa päivässä. On lentänyt jo monen viikon ajan, sillä on joku ihme sikavaihe menossa. Siis sotkee ja heittelee ruokaa ihan tahallaan. Muuten osaa kyllä jo hienosti pyytää "saisinko" ja kiittää... Mutta siis sekä vuoron odottamista että muuta harjoitellaan kyllä parhaan mukaan. Esikoinen on tosin niin ujo, ettei suostu tervehtimään vieraita aikuisia, mutta siihen en tahdo lasta pakottaa.

 

[mami]

Meillä 2 vee osaa kiittää ja kättelee kun lähdemme jostakin virallisesta paikasta pois(matkii vanhempia)Ja kysyy mitä kuuluu ja kiitos hyvää osaa vastata..Vuoron odottamista harjoitellaan..

 

[SocialButterfly]

Nuo on ihan itsestään selvyyksiä..mitä lapsille opetetaan..toivottavasti jokainen sen tajuaa miten tärkeää on hyvä käytös

 

[Annu]

Meillä 2v tervehtii, kiittää, pyytää anteeksi ja nämä ovat täysin luonnollisia hänelle. Kahvipöydässä kaikkea haluaa maistaa ja siinä nousee AINA paha sota. Ruokapöydässä syö nätisti ja hyvin. Kahvipöytä on ongelma. Liekö meidän pitää alkaa kotona syöttää päivittäin makeaa, että ei ole pojalle niin iso juttu.

 

[Raitalankakäärme IV]

En osaa vielä sanoa mitään vanhempien näkökulmasta, mutta minä itse teini-ikäisenä/nuorena olin jotenkin tosi pihalla sen suhteen miten tuli käyttäytyä. Olin aina "kiltti tyttö", ja ehkä siksi vanhemmat eivät erikseen minulle opettaneet mitään hyviä tapoja, vaan olettivat kai että kyllä minä osaan käyttäytyä. Osasin tietysti kiittää ruuan jälkeen ja pitää kyynärpäät pois pöydältä ja mitä nyt päiväkodissa opetettiin. Mutta olin ihan pihalla, en esim. itse tajunnut käydä tervehtimässä ja kiittämässä kavereiden vanhempia kahvista/jostakin kun olin kylässä, en tajunnut itse reippaasti tarjoutua kättelemään vieraita ihmisiä (tutkin sitten asiaa oikein Käytöksen kultaisesta kirjasta, ja siellä sanottiin että vanhempi/arvokkaampi ihminen aina tarjoaa kättään käteltäväksi, ei nuorempi... vaan sitähän sääntöä ei sitten kukaan noudattanut), en tiennyt miten pitää käyttäytyä vähän paremmassa ravintolassa, en tajunnut että esim. joululahjoista pitäisi erikseen kiittää (siis jos en itse ottanut lahjaa vastaan antajalta, vaan se kierrätettiin vanhempien kautta)... kaikkea tuollaista pikkuista en vaan tajunnut, ja olin sen takia tosi epävarma. Vieläkään en osaa käyttäytyä iltapukujuhlissa, mutta sellaisia olenkin onnistunut koko ikäni välttämään.

Olen kai vähän pahvi

 

[opetan toki]

Kaikki asiat eivät ole kasvatuksesta kiinni. Lapsellani on tarkkaavaisuushäiriö ja ravintolapöytään jonottaminen olisi hänelle todella hankalaa. Muuten hän on hyvin kasvatettu ja kiltti, ei koskaan esim. kiusaa toisia. Onneksi emme muutenkaan käy ravintoloissa, emme käyneet edes ennen lapsia, joten ei tarvitse nytkään käydä.

 

[vv]

ihmiset sanoo etten opeta.

 

[miina]

vielä lisään, että toki lapsen ikä pitää ottaa huomioon. Nyt puhun 4-8 vuotiaista lapsista, joiden jo pitäisi pystyä odottamaan vuoroaan. Mietinkin, että voikohan lapsilta odottaa mitään käytöstapoja, jos vanhemmatkaan eivät niitä hallitse

 

[Minttu]

Mulla vastaava oppimattomuus kun tuolla villasukalla. Seuraamalla muita sitten kiittelin ja kättelin ym. Lapsilleni opetan omalla käytökselläni tapoja ja kehuttu niitä yleensä on.

 

[...]

meidän 2-v kun ei puhu, niin ei osaa kiittää tms. kyllä meillä aina ruoan jälkeen esim kiitetään joten kai sitä voisi opettamiseksi kutsua. anoppilassa ollessa lapsi kyllä nyökkäsi joka ruoan jälkeen kiitokseksi, vamaan papalta opittu ele Lapsi myös vierastaa tosi paljon joten minäkään en pakota kättelemään, mutta näytän kyllä mielestäni hyvääesimerkkiä käytöstavoissa, jospa niitä vaikka tarttuisi. Esimerkin kautta minäkin olen käytöstavat oppinut...

 

[vieras]

Lapset osaakin monesti käyttäytyä paremmin kuin aikuiset. Tai ainakin saavat aikuisen tuntemaan itsensä ajattelemattomaksi. Esimerkkinä tyttäreni, joka suureen ääneen ihmettelee "Äiti, miksi tuolla tädillä ei ole pyöräilykypärää?" "Äiti, tuo setä käveli päin punaista valoa, vaikka vasta vihreällä saa mennä" "Äiti, miksei tuo täti sanonut kiitos, kun minä annoin sille rahan?" Hmph.

 

[vieras]

No kättelemisistä en niin piittaa itsekään... mutta toki pitää oppia odottamaan vuoroa, eikä saa puhua päälle. Toki sit aikuistenkin pitää edes välillä antaa vuoro lapsille puhua. Joskus esim. laivalla jos on pitkä jono ja tarvittaisiin vain yhtä ruokaa niin voidaan mennä ottamaan välistä, mut sillloin pitää aina kysyä, että saanko ottaa tästä.

 

[bobo]

meidän kohta kolme vee osaa kiittää ja sanoa anteeksi ja kätellä.. odottaminen on aina ollut tosi vaikea ja hankala juttu, mutta kyllä hän siihenkin kykenee

eniten mua ärsyttää kauppakeskuksissa ja kaupoissa ylipäänsä sellaiset muksut, jotka juoksee ja kiljuu ympäri kauppaa, (joskus niitä on niissä ravintoloissakin) se on raivostuttavinta ikinä.. muutenkin kaupassa käynti lasten kanssa ei ole se ihanin asia, ja yleensä siinä vaiheessa päivää on jo kiukkuinen itekki

sitten, kun katsoo miten vanhemmat käyttäytyy siellä kaipassa, niin ne vaan kattoo vieressä, eikä edes yritä sanoa lapsilleen että koittasivat käyttäytyä.

mä olin jumbon citymarketissa kerran niin järkyttynyt, että en saanu sanaa suustani, joku äiti työnsi sellasessa ostoskärryssä parivuotiasta poikaa, ja kun ne tuli kohdalle, poika sylkäisi mun päälle! ihan oikein ryki ja sitten räkäsi!
äiti oli vaan että "voivoi, ei saa pikkuinen" ja silitti poikaa päälaelle!

siinä vaiheessa meikällä meinas palaa käpy..