Opettaja kiusasi ala-asteella

["Pelokas"]

Oikeastaan nyt vasta aikuisena ja parikymppisenä uskallan miettiä kouluaikojen kauhuja. Olin vähän reppana ja jotkut koulu"kaverit" kiusasi biologisen isän poissaolosta (äpärää huudettiin käytävillä), ulkonäöstä (olin tosin normaalikokoinen ja tavis muutenkin) ja nimestä. Se ei kuitenkaan ollut pahinta, nimittäin yksi opettajani teki kiusaa. Jälkeenpäin ajatellen se oli tosi härskiä. Silloin sitä vaan yritti jotenkin selvitä. Vai mitä mieltä olette tästä:

Jossain vaiheessa kovin kiusattuna ( 3lk:lla ) romahdin itkemään koulussa. En vaan kestänyt enää. Itkin lähes joka päivä, itku vaan tuli kun joku taas tölväisi. Opettaja sanoi joskus kaikkien kuullen, että "oletpa sä itkupilli" tai "kuka tässä mahtaa kiusata ja ketä". Yleistä nolaamista, kuten luokan edessä "kurittamista" opetuksen häiritsemisestä (puhuin tunnilla) - yleinen rangaistus oli se, että pyydettiin nousemaan oman pulpetin viereen, mutta minun kohdalla rangaistus oli luokan edessä seisottamista. Muistan opettajan ivan: "siinäs olet, ainoana tyttönä IKINÄ luokan edessä!" Olin huono, epäkelpo, itkupilli - ja luokan edessä nolattava kynnysmatto.

Todellisuudessa olin kovin ujo ja arka tyttö, huonolla itsetunnolla koetin vain luovia eteenpäin.

Vieläkin jotenkin paha mieli kokemastani.. ja vaikuttihan se itsetuntoon jälkeenkin päin.

 

[kiusattu myös]

olipa kamalaa. opettaja taisi olla narsisti luonteeltaan, ainakin viittaa siihen
paljon voimia tulevaisuusteen
olet selvinnyt kovasta koettelemuksesta

 

["qwerty"]

minäkin olin hyvinkin masentunut ala-asteella. opettaja valitti että minun pitäisi vaan kovettua eikä olla sellainen itkupilli, kun olin päivästä toiseen koko luokan tyttöjen yhteisen kiusauksen kohde. tämä poiki väkivaltaisen yläasteajan ja ajatusmaailman, enkä voi vieläkään sanoa olevani kovin positiivinen ihminen. vihaan kaikkea ja kaikkia.

 

["jeps"]

[QUOTE="Pelokas";22102691]Oikeastaan nyt vasta aikuisena ja parikymppisenä uskallan miettiä kouluaikojen kauhuja. Olin vähän reppana ja jotkut koulu"kaverit" kiusasi biologisen isän poissaolosta (äpärää huudettiin käytävillä), ulkonäöstä (olin tosin normaalikokoinen ja tavis muutenkin) ja nimestä. Se ei kuitenkaan ollut pahinta, nimittäin yksi opettajani teki kiusaa. Jälkeenpäin ajatellen se oli tosi härskiä. Silloin sitä vaan yritti jotenkin selvitä. Vai mitä mieltä olette tästä:

Jossain vaiheessa kovin kiusattuna ( 3lk:lla ) romahdin itkemään koulussa. En vaan kestänyt enää. Itkin lähes joka päivä, itku vaan tuli kun joku taas tölväisi. Opettaja sanoi joskus kaikkien kuullen, että "oletpa sä itkupilli" tai "kuka tässä mahtaa kiusata ja ketä". Yleistä nolaamista, kuten luokan edessä "kurittamista" opetuksen häiritsemisestä (puhuin tunnilla) - yleinen rangaistus oli se, että pyydettiin nousemaan oman pulpetin viereen, mutta minun kohdalla rangaistus oli luokan edessä seisottamista. Muistan opettajan ivan: "siinäs olet, ainoana tyttönä IKINÄ luokan edessä!" Olin huono, epäkelpo, itkupilli - ja luokan edessä nolattava kynnysmatto.

Todellisuudessa olin kovin ujo ja arka tyttö, huonolla itsetunnolla koetin vain luovia eteenpäin.

Vieläkin jotenkin paha mieli kokemastani.. ja vaikuttihan se itsetuntoon jälkeenkin päin.[/QUOTE]

Ihan kuin omaa menneisyyttä lukisin..yritän vain jotenkin unohtaa.

 

["Sandie"]

...samoja juttuja olen itsekin miettinyt nyt aikuisena. Jos niitä tapahtuisi tänä päivänä, niin justiinsa olisi isot lööpit iltapäivälehdissä...monta juttu tulee itsellekin lapsuudesta mieleen, kolmenkymmenen vuoden takaisia...liittyen opettajiin, koulukuljetuksiin yms...silloin niille vain naureskeltiin vanhempien puolesta.