Opiskelujen suhteen ylitunnollisten nuorten vanhemmat..

[kahdenvälissä]

Miten te vanhempina toimitte tällaisten lastenne suhteen? Oma tyttäreni on nyt lukiossa ja vähän ainahan hän on tunnollinen ollut, mutta iän myötä se vain vaikuttaa pahenevan. Hänen elämässään ei tällä tapaa äidin näkökulmasta katsoen ole yhtään mitään muuta kuin koulua. No, ulkona käy nopeasti yksinään lenkillä ja sen jälkeen palaa heti tekemään läksyjä. Tytöllä kuitenkin aiemmin on ollut laajahkokin kaveripiiri ja poikaystävä, mutta omien sanojensa mukaan hänellä ei vain enää ole aikaa sellaiselle, kun olen asiasta yrittänyt keskustella ja kysellä.

Tytär ahdistuu tulevista kokeista aina hirveästi. Kokeiden jälkeen jos saa kuulla jonkun saaneen samasta kokeesta häntä paremman numeron, se on hänelle varsinainen maailmanloppu. Ei siis voi sietää sitä, että joku olisi häntä parempi. Valitettavasti tyttö on tainnut periä vanhempiensa huonon muistin ja siksi joutuu tekemään varsin paljon töitä kiitettävien arvosanojen eteen.

Harmittaa, että omalta lapselta menee nuoruus kokonaan ohitse. Toki pelkään myös sitä milloin palaa ns. loppuun. Toisaalta vanhemman pitäisi kannustaa lasta pärjäämään opinnoissaan, joten tässä on melkoinen ristiriita.

 

[kahdenvälissä]

Ei ketään?

 

[tuota]

Onko lapsesi hoikka? Siis mahdollinen tuleva / oleva anorektikko.
Tunnen yhden nyt jo aikuisen, mutta aikanaan opintofriikin, jonka maailma yläasteella kaatui, jos ei muistanut vaikkapa hissankoealuetta sanasta sanaan. No normi aikuinen tuli, mutta tavallaan kontrollifriikki edelleen.
Voi kun saisit lapsesi hiukan relaamaan, ei aina tarvitse olla paras ja vaikka leffaankin voi joskus mennä

 

[kahdenvälissä]

Tyttö on normaalipainoinen ja ymmärtääkseni ulkonäköönsä ihan tyytyväinen. Tavaroidenkaan epäjärjestys ei häntä haittaa. Koenumeroiden suhteen vain tavoittelee aina täydellisyyttä. Hän ärsyyntyi esim. suunnattomasti näistä uutisissa olleista yhdeksän L kirjoittaneista tytöistä. Uhosi, että kyllä hänkin vielä sitten vuoden päästä, jolloin kirjoitukset ovat ajankohtaiset.

Yläasteella tytär oli sellainen 7-8:n oppilas silloin, kun vielä seurusteli ja oli laaja kaveripiirikin. Läksyt teki aina, mutta niiden lisäksi oli muutakin elämää. Nykyisen tilanteen ristiriita minulle äitinä tulee tuosta, etten usko tyttären olevan kovin todennäköistä saada kiitettäviä arvosanoja lukiossa paljoa vähemmällä työllä kuin nyt ja yliopistoon kumminkin mielii.