Osaatko rentoutua tutkimuspöydällä?

Mulla on aina kamala jännitys päällä, kun olen menossa gynekologille. Tutkimuspöydällä tuntuu, että kaikki lihakseni ja koko kroppani on jännityksestä kankea. Mitkä olisivat ne keinot, jolla pystyisi rentoutumaan paremmin tutkimuksen aikana. Kiitokset vinkeistä!

 

Harjoittele rentoutusta, siitä on muutoinkin hyötyä. Keskity tutkimuksissa vain ja ainoastaan siihen.

Lääkärille on se ja sama, kumpaa päätä hän katsoo, joten jännityksesi ainakin häveliäisyydestä menee hukkaan. Hän pystyy tutkimaan paljon luotettavammin, jos olet rento. Jännittyieistä paikoista ei tunne mitään ja toimenpiteet tuntuvat paljon, paljon ikävämmiltä kuin rentona.

Rentoutusharjoituksia voi opetella vaikka itse, kirjoista ja on myös ryhmiä, joissa rentoudutaan eri menetelmillä. Ainakin syvä ja rauhallinen hengitys ja siihen keskittyminen auttaa, sekä kehon eri osien tietoisella rentouttamisella vuoron perään.

 

mutta siinä lääkärin pöydällä ei kyllä ehdi millään ruveta rennoksi. Siihen kun pääsee "asentoon" niin lääkäri tulee heti tutkimaan.

Mitähän jos sanottaisiin seuraavalla kerralla, että odota vähän, että ehdin rentouttaa itseni. Voisihan sitä kokeilla.

 

Olen yli 40-vuotias.
Joka kerta gynelle meno jännittää. On se vähän muuttanut muotoaan vuosien mittaan. Se jännitys siis. Mulla noita gynekäyntejä tulee 3-5 vuodessa, joten kokemuksen puutteesta ei ole kysymys. Tai korkeintaan sitä kokemusta saisi olla tuolla makuukammarin puolella enemmän.

Nykyään varaan aikaa siihen, että ennätän käydä polin vessassa ulostamassa. Se on selvä jännitysoire.

Kaikkia rentoutusjuttuja voi kokeilla, mutta ehkä kaikkein paras yksittäinen on: rentouta polvet.

Osittain kysymys on myös itsestä riippumattomista asioista. Esimerkiksi polin tutkimuspöydän vaihto helpotti rentoutumista.

Lääkärin rentoutuneisuus auttaa myös. Samoin se, että lääkäri kertoo, mitä tekee. Saatan pyytää sitä, jos on uusi ja hiljainen ihminen.

 

Mitä teet gynellä 5 kertaa vuodessa. Itse olen käynyt viimeksi viisi vuotta sitten ja harkitsen menemistä, mutta vaikeata on.
Ei siinä mitenkään voi relata.

 

Osittain kysymys on myös itsestä riippumattomista asioista. Esimerkiksi polin tutkimuspöydän vaihto helpotti rentoutumista.

Miten tuo tutkimuspöydän siis niinkuin käytännössä vaikutti asiaan ?

Ymmärrän, että rentoutuminen voi olla ko. tilanteessa monille vaikeaa. Sitä se on ollut joskus itsellenikin. Kannattaa kertoa rohkeasti gynekologille asiasta. Hän tietää sen ja varaa aikaa rentouttamiseen ja ottaa sen myös huomioon tehdessään itse tutkimusta.

 

Mitä teet gynellä 5 kertaa vuodessa. Itse olen käynyt viimeksi viisi vuotta sitten ja harkitsen menemistä, mutta vaikeata on.
Ei siinä mitenkään voi relata.

No mitähän se sulle kuuluu, miksi joku käy lääkärissä?

 

[quote: Miten tuo tutkimuspöydän siis niinkuin käytännössä vaikutti asiaan ?

[/quote]

En osaa selittää. Se on niinkuin huono sänky ja hyvä sänky. Toisessa saa heti paremman asennon. Mä vaan huomasin sen heti asennostani: Hei teillähän on uusi tutkimuspöytä!

 

Olin vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa gynekologilla, mikä hassua kyllä sujui ihan vaivattomasti. Tai eihän se täällä varmaan ketään kiinnosta, koska rentoutumiskeinoja kyseltiin, mutta tahdoin vain sanoa.. Jännitän usein lääkärikäyntejä ihan mielettömästi, enkä edes ystävien kanssa kehtaa olla saunassa ilman pyyhettä, mutta silloin haarat levällään juttelin aika vapautuneesti.
Kai tärkeintä oli saada tietää kaiken olevan hyvin, koska olin huolissani..

 

Mulle ainakin rentoutuksena kävi se, kun lääkäri sanoi, että eihän tää nyt niitä maailman mukavimpia juttuja ole, mutta koita kestää. Katos jotenkin se typerä jännitys samantien. Samalla tavalla kävi, kun olin papa-kokeessa ja hoitaja sanoi aivan samat sanat. Lisäksi molemma, sekä lääkäri että hoitaja selittivät koko ajan, että mitä tekevät.

 

Minä olen ihan kipsissä nykyään gynen pöydällä. Nuorempana ei ollut ongelmaa, mutta kolmen synnytyksen jälkeen ei haluaisi enää päästää ketään räpeltämään alapäähän.

Mulla ei mikään rentoutuskeino auta, seuraavan kerran taidan naukkasta konjakin ennen vastaanottoa.

 

Minä olen aina jännittänyt gynekologilla. Viimeksi olin sitten tsempannut itseni rennoksi, mutta lääkäri olikin uusi. Ja tietysti se oli oman ikäiseni ilmeisesti juuri valmistunut hyvännäköinen jäbä, jolla lääkärintakin alta näkyi piukat nahkahousut.

Juu, enpä kovin rentoutuneena siinä sitten revitellyt!

 

Minä olen aina jännittänyt gynekologilla. Viimeksi olin sitten tsempannut itseni rennoksi, mutta lääkäri olikin uusi. Ja tietysti se oli oman ikäiseni ilmeisesti juuri valmistunut hyvännäköinen jäbä, jolla lääkärintakin alta näkyi piukat nahkahousut.

Juu, enpä kovin rentoutuneena siinä sitten revitellyt!

Minä käyn itseni ikäisellä (eli viiskymppisellä) naisella, olen käynyt jo 20 vuotta samalla gynellä. Ei enää jännitä kun menee, ollaan kuin vanhoja tuttuja, kadullakin moikataan.

En voisi kuvitella olevani nuoren miehen vastaanotolla, mitä se mistään tietää. Kirjanoppinut vain.

 

Minäkin jännitän aina menoa gynekologille. Se tutkimustilanne on vaan niin kiusallinen. Siitä johtuu se, että rentoutuminen on aikas vaikeaa. Viimeisimmillä kerroillani olen kertonut gynekologilla jännittäväni tutkimusta ja hän on tehnyt melkeinpä ylivarovaisesti ja koko ajan selittäen, mitä seuraavaksi tehdään jne. Viimeksi siitä oli kyllä apua.

 

Ite jouduin käymään yliopistollisen sairaalan naistentautien polilla ja siellä oli aina lääkäriopiskelijoita mukana, koska kyseessä siis opetussairaala. Olihan se hieman huvittavaa kun ensin ronkkii opiskelija ja sitten lääkäri. Toisella kerralla oli kaksi opiskelijaa, joista toinen maks. 20 vee poika, joka olisi kyllä halunnut olla varmaan sata kertaa ennemmin jossain muualla. En tiedä kumpi oli enemmän ahdistunut, minä vai se lääkäriksi opiskeleva juniori.

 

Tässä kun kerran puhheeksi tuli. Ajatelkaan naiset niitä nuoria lääkäriopiskelijoita ja ehkä lääkäreitäkin. Naisen alapää kaikkine möhnineen ja vaivoineen tulee tietoisuuteen. Naisesta takuulla karisee kaikki romantiikka!! Miten käy heidän omien seksiasioittensa? - Mun on joskus käynyt sääliksi, kun tarkemmin ajattelen.

 

Tässä kun kerran puhheeksi tuli. Ajatelkaan naiset niitä nuoria lääkäriopiskelijoita ja ehkä lääkäreitäkin. Naisen alapää kaikkine möhnineen ja vaivoineen tulee tietoisuuteen. Naisesta takuulla karisee kaikki romantiikka!! Miten käy heidän omien seksiasioittensa? - Mun on joskus käynyt sääliksi, kun tarkemmin ajattelen.

Kuule mulla oli aivan samanlaiset fiilikset, kun olin siellä polilla. Mä vuodin verta ihan älyttömästi ja olin niin kipee kun ikänä ja ne vaan joutu kattelemaan sitä. Ei varmaan ollut mikään huippukokemus. Jotenkin se niiden raukkojen (varsinkin sen nuoren kundin) ujous ja hämillään olo meni sen oman nolouden ohi. Eihän niistä kaikista todellakaan mitään gynejä tule vaan sekin kaveri takuulla päätti ruveta tutkijaksi

 

No herranjestas. Mitä siinä noloilemaan. Kyllähän nyt lääkärit tietää, että kaikilla meillä on sisällä samat värkit; sydän, maksa, haima, verisuonet, keuhkot, peräsuoli jne, ja pillu taikka penis, mitä noloa siinä on? Ihmiset on niin rakennettu. Jos lääkäri nolostelee, hän on itse väärällä alalla.

On niitä kamalampiakin juttuja mitä yleislääkäri tekee, esim. peräpukamien kaivelu....

Rentoutan itseni tietoisesti siinä pöydällä ajattelemalla, että
1. KAIKKI muutkin naiset joutuu käymään gynellä, ei se ole sen kummallisempi (tai miellyttävämpi) kuin vaikkapa hammaslääkäri.
2. Katselen rauhallisesti kattoon ja ajattelen että muutaman minuutin päästä kävelen jo ulkovaatteet päällä käytävällä, iloisena ja tyytyväisenä, ja voin vaikka mennä kahville ja leivokselle. Ja vasta vuoden päästä tarvii tulla uudestaan!

Tsemppiä!

 

Hyvänen aika. Ei se toisen sukupuolen elin ihan heti tavallinen vehje tai värkki ole.

Vaikka useimmat naiset ovat joskus nähneet isänsä tai veljensä kalun, niin kyllä se poikaystävän siitin oli ihan eri juttu. Ja kyllä jokaista naisopiskelijaa on varmasti jänskättänny se tilanne, kun ensimmäistä kertaa koskettaa potilaan penistä. Jos se on ollut ihan jokapäiväinen juttu, niin hämmästelen ja kummastelen. Sen sukuelimen lisäksi vielä pitää ihmetellä, miten se tutkimus tehtiin ja muistaako varmasti kaiken jne.

 

Harjoitteleehan ne kandit mm. kuolleilla ihmisillä. Että kyllä se ihmisen ruumis pitäisi olla suht tuttu siinä vaiheessa, kun päästään työharjoitteluun. Mitä poikaystävän penis tuohon liittyy?

 

Harjoitteleehan ne kandit mm. kuolleilla ihmisillä. Että kyllä se ihmisen ruumis pitäisi olla suht tuttu siinä vaiheessa, kun päästään työharjoitteluun. Mitä poikaystävän penis tuohon liittyy?

No huhhuh.. On se nyt hieman eri asia ruumista kattella kuin elävää ihmistä. Tai oikeastaan.. EN yhtään ihmettele joidenkin lääkäreiden käytöstä, meinaan, jos käsittelevät potilasta kuten ruumista.

 

Kun tilanne on uudelle hoitaja- tai lääkäriharjoittelijalle uusi, niin toki sitä miettii, miten osaa olla hienotunteinen ja toimia asiallisen ammattimaisesti tilanteessa. Tietääkseni tätä asiaa ei harjoitella opiskelijatoverilla, kuten jotain muuta, esimerkiksi verinäytteen ottamista.
Hoitajalla ja lääkärillä pitää kuitenkin aina olla mielessä myös se, että alapään paljastaminen vieraalle ihmiselle ei ole luonnollista meidän kulttuurissamme. Vain sairauden toteamiseksi, seuraamiseksi tai joskus pois sulkemiseksi sen teen.

Vaikka en opintojani loppuun suorittanutkaan, niin oli se aika haastavaa, kun ensimmäistä kertaa piti pestä vanhuksen sukuelimet terveyskeskuksessa. En todellakaan ollut nähnyt miesten elimiä kuin pikkutyttönä kotona. Tai jopa vielä kamalampaa, kun nuori mies komeine kaluineen valitteli sairauttaan ja seksin puutetta samalla kun pesin häntä. Mielensä teki seksiä, mutta sairaus rapautti elimistöä ja surkastutti lihaksia.

 

Kiitos vaan kaikista rentoutumisvinkeistä!

Kiva tietää, että moni muukin kärsii samasta "ongelmasta" kuin minä. En mitenkään kammoa gynekologilla käymistä, vaikkakin on pakko myöntää että ensimmäisillä kerroilla se oli hyvinkin kiusallista. Rentoutumaan en ole pystynyt täysin yhdelläkään kerralla.

Muutamat kertoivat täällä, että lääkäriopiskelijoita on joskus paikalla tutkimuksen aikana. Siis mitä, tekevätkö hekin gynekologisen tutkimuksen potilaalle vaiko vaan seuraavat vierestä kun gynekologi tekee sen?

 

Kyllä opetussairaaloissa on opiskelijoita läsnä, tätä ongelmaa ei ole yksityispuolella, heidän potilailla ei harjoitella. Läsnäolon voi myös kieltää.

 

Kun tilanne on uudelle hoitaja- tai lääkäriharjoittelijalle uusi, niin toki sitä miettii, miten osaa olla hienotunteinen ja toimia asiallisen ammattimaisesti tilanteessa. Tietääkseni tätä asiaa ei harjoitella opiskelijatoverilla, kuten jotain muuta, esimerkiksi verinäytteen ottamista.

Opiskelijatovereiden kanssa harjoittelemalla sitä oppisi varmasti paremmin. Harmi.