Osaatko rentoutua tutkimuspöydällä?

Mä en osaa jännittää gynellä käyntiä, pikemminkin koen sen helpottavana (lähestulkoon miellyttävänä) visiittinä; siinähän saa tietää, onko kaikki kunnossa. Gynelle kun menen, rentoutan siinä tutkimuksen alkaessa alapään lihakset tietoisesti, jotta gynen on helppo tutkia. Alastomana olo ja jalkojen levittäminen ei tunnu tippaakaan kiusalliselta. Minä vain lepäilen ja heittäydyn gynen turvallisiin käsiin. Naisten intiimialueet ovat gynelle luonnollisistakin luonnollisin ja arkinen asia, joten turha jännittää tai miettiä, että miltäköhän näytän... Mulle ei ole merkitystä, onko gyne nainen vai mies, ja myös opiskelijoiden olen luvannut seurata papa-näytteen ottoa. Gynekologilla käyntiin ei kohdallani liity mitään inhon, nolouden tai pelon tuntemuksia, mulle on tärkeintä terveyteni.

 

Todella hämmentävää, luin koko ketjun läpi ja aioin lopuksi kirjoittaa omakohtaisen mielipiteeni, mutta tuossa yläpuolellahan "Rentona vaan" kirjoitti sanasta sanaan, mitä ajattelin!

Olen itse vielä opiskelija, joten käytän opiskelijaterveydenhuoltoa YTHS:llä. Siellä usein gynelle aikaa varatessa kysytään, onko gynen sukupuolella väliä. Minulle ei ole. No kas kas, aina on sitten mies, millä ei minulle olekaan väliä. Ajattelen sitä niinkin, että mieslääkärille pääsee nopeammin, kun ei heille "kukaan" halua. Useat tuttuni pyytävät aina päästä naiselle. Ajattelen sen niin, että ihan sama, kuka sitä alapäätä rassaa. Kun minä menen miehelle, niin säästyypä naisgyne jotain gynekammoista varten .

 

Itse kävin joitain vuosia sitten yliopistollisen sairaalaan naistentautien polilla. Jännitin käyntiä etukäteen, koska olin vielä nuori ja aika kokematon. Olin pyytänyt päästä naislääkärille, joka sekin oli mahdollista vain soittojen ja tiedustelujen jälkeen. Huoneeseen mennessä yllätyin, kun siellä oli lääkärin lisäksi joku hoitaja ja yksi opiskelija. Tämä opiskelija ei missään vaiheessa edes esitellyt itseään, eikä minulta kukaan kysynyt, saako opiskelija olla mukana. Jännitykseltäni en kyennyt kysymään, kuka hän on, tai edes tajuamaan, että tässä poljetaan minun oikeuksiani. Jälkeenpäin oloni oli todella nöyryytetty. Ei niinkään opiskelijan läsnäolon vuoksi, vaan siksi ettei kukaan edes vaivautunut kysymään mitään. Ja jos joku sanoo että "mene yksityiselle", niin tiedoksi että tämä "rutiiniluonteinen" toimenpiteeni olisi maksanut siellä yli 4000 euroa. Nyt osaisin onneksi toimia ihan toisin vastaavassa tilanteessa, mutta silloin en siihen pystynyt. Mitä olette lääkärin käytöksestä mieltä? Ja en myöskään ymmärtänyt, mikä virka sillä hoitajalla siellä oli. Koko tutkimuksen ajan hän seisoi ja tuijotti vierestä, kuten tämä opiskelijakin.

 

Kannattaa olla tietoinen siitä, että potilaalla ON oikeus kieltää opiskelijan/opiskelijoiden läsnäolo lääkärin vastaanotolla opetussairaalassa. Jos todella tuntee olonsa epämukavaksi, niin voi ihan ystävällisesti esim. vain sanoa että arvostaisi kovasti sitä jos saisi nyt asioida privaatisti lääkärin kanssa. Siihen on paikallaolijoiden suostuttava.

 

Olen entinen kilpaurheilija (lajina voimistelu) olen harrastukseni 5 vuotiaana aloittanut. Olen tottunut olemaan luontevasti hoitotilanteissa, koska olen aikoinani ollut kilpakausien aikana säännöllisesti (mies)hierojan käsittelyssä. Rentoutua siis osaan. Tutkimuspöytä ei vaan aina tue rentoutumistani. Joissakin tutkimuspöydissä ei ole muuta kuin nilkoille tuet. Ongelmana on se, että jalkani ovat niin yliavautuvat (kiitos harrastukseni) että kun avaan jalkani ja rentoudun, ovat molempien sääreni ulkosyrjät helposti tutkimuspöydällä. Viimeksi ollessani gynellä ystävällinen gyne huomasi tilanteeni ja sain nojata toisella jalallani häneen. Minä tarvitsisin ehdottomasti sellaisen tutkimuspöydän joka tukisi myös polviani.. Sellaisiakin löytyy..

Lääkäreistä sanoisin sen, että osa lääkäreistä on aivan liian hätäisiä, he tutkivat potilaita jopa silloin kun potilas ei ole vielä tutkimusasennossa.. Minua on esim. ultrattu niin, että selkäni ei vielä nojannut tutkimuspöytään, kun ultraäänianturi oli jo sisälläni. Kun sitten varovasti laitoin selkäni tutkimuspöydälle, olikin anturi aivan väärässä asennossa sisälläni ja lääkärin piti se ottaa pois ja aloittaa koko homma alusta. Vahinkoja toki sattuu, mutta tämä ei ollut miellyttävä kokemus. Tämä asia oli lisäksi jotenkin tabu-juttu. Lääkärihän ei saa tehdä virheitä. Tämä lääkäri ei pyytänyt minulta anteeksi ko. asiaa vaikka mielestäni se hyviin tapoihin kuuluisikin. Musiikkiakin harrastavana sanon aina oppilailleni, että musiikki alkaa hiljaisuudesta.. Samoin voisin sanoa gynekologeiksi erikoistuville lääkäreille, että tutkimus alkaa tutkimusasennosta. Jos on teknisten laitteiden kanssa epäselvyyksiä.. niin sitten on vielä epäselvyyksiä sisätutkimustenkin teosta..
Itse olen niin vanha nainen, että mennessäni ekaa kertaa gynelle ei ollut vielä uä-antureita yleisesti gynekologien käytössä. Niinpä opin sen, että taitava gynekologi pystyi sisätutkimuksen avulla selvittämään asioita. Tänään asia ei enää ole itsestäänselvästi niin. Ehkä sisätutkimus on osittain tietysti menettänyt merkitystään, mutta tuntuu oudolta että isohkoa munasarjakystaa ei pystytä sisätutkimuksella löytämään. Tämäkin asia tuntuu olevan tabu. Tämmöistä asiaa ei saa julkisella puolella ainakaan ääneen sanoa.. kaikki lääkärit kun ovat niin hyviä.. Kuitenkin niitäkin taitavia lääkäreitä vielä löytyy, jotka tämän asian osaavat!! Lääkärit ovat erilaisia niin kuin me ihmisetkin. Joku lääkäri voi olla huono tekemään tutkimuksia, mutta osaa sitten antaa tietoa potilaalleen, joskus tämäkin on tärkeä näkökanta. Itse minun on vaikea ymmärtää sitä, että miksi jotkut lääkärit (yleensä nuorehkot, kokemattomat) ovat jotenkin niin täydellisen oloisia. Eikö kaikki oppiminen ja kehittyminen ala siitä, että tunnustaa omat puutteensa ja vajavaisuutensa ja siten pystyy kehittymään ammatissaan eteenpäin.
Erikoislääkäriksi koulutus vie kauan aikaa. Lisäksi useat tekevät samanaikaisesti vielä väitöskirjaa. Väitöskirja voi olla välttämätön jopa työpaikan saannin kannalta. Silloin usea lääkäri onkin valmis tohtori ennen oman erikoiskoulutuksena päättymistä. Naisilla saattaa lisäksi olla vielä huoli perheestä ja lapsista. Tuntuu, että kaikki asiat samaan aikaan tuottavat osalle lääkäreistä suunnatonta stressiä yöpäivystyksineen ym. Tämä valitettavasti heijastuu osalla lääkäreistä myös potilastyöhön. Oma epävarmuus ja paineet erikoistumisesta sekä opinnoista ja esim. yötyö aiheuttavat huonoja yöunia ja sen, että liikuntaa ei jakseta harrastaa ja ylipaino lisääntyy. Lääkäriksi opiskelevien ja erikoistuvien ja lisäksi jo ammatissa toimivien pitäisi ehdottomasti saada ohjausta myös omasta itsensä huolehtimisesta.

Oma mieheni on lääkäri, joka ei ole enää julkisen puolen lääkärin virassa. Yövuorojen ja päivystyksien jäätyä pois mieheni elämänlaatu korjaantui huomattavasti mm. ylipaino väheni. Viimeisin ongelma, jonka mieheni kertoi työskennellessän vielä julkisessa terveydenhuollossa oli se, että lääkärien ja sairaanhoitajien työnjaot eivät enää olleet selkeät eri toimipisteissä. Joissakin toimipisteessä hoitaja oli kieltäytynyt tekemästä jotakin valmistelutyötä ja ilmoittanut, että se kuuluu lääkärin tehdä ja toisessa taas hoitaja ihan automaattisesti teki samat työt. Itse en koskaan ilmoita lääkärissä käydessäni, että mieheni on lääkäri.

 

Ensimmäinen gynellä käyntini sattui aivan kamalasti!en edes tamponia tykkää käyttää ja vielä neitsyt kun olen niin voitte kuvitella kuinka jännittynyt olin!pakko oli vaan mennä sillä tarvitsin e-pillerit huonon ihoni takia ja epäsäännöllisiin kuukautisiin.Nyt olisi taas edessä tarkastus ja pelottaa..

 

mitähähh?-nimimerkille:
lääkäriopiskelijat eivät todellakaan harjoittele kuolleilla mitään toimenpiteitä. Patologian kurssiin kuuluu ruumiinavauksia, mutta siinä se sitten on.

Muuten näitä mielipiteitä on valaisevaa lukea, osaanpa sitten tulevassa työssäni ottaa sisätutkimukseen tulevat potilaat paremmin huomioon/ tehdä heidän olonsa rennommaksi (sikäli kun pystyn).

 

Ärsyttää sellainen olettamus, että lääkäriopiskelijat osaisivat automaattisesti käyttäytyä "asemansa" mukaisesti ja esim. olla asiallisia ja kohdata potilaan oikein. Näin ei tosiaan ole. Jokainen voi itse ajatella itseään tai tuttujaan esim. 21-vuotiaana ja miettiä että millainen lapsellinen hihittelijä silloin saattoikaan olla... Samanlaisia teinejä ne lääkisopiskelijatkin ovat/voivat olla. Ikäraja lääkikseen ois hyvä asia

 

Mulla oli joskus kysta munasarjassa ja jouduin ravaamaan monesti sairaalassa tarkastuksissa. Kerran minut kutsui sisään reipas opiskelijatyttönen joka huoneeseen kävellessämme esitteli itsensä ja kysyi että onko mitä sitä vastaan, että hän katsoo vierestä. Oli tosi reipas opiskelija joten annoin luvan. En olisi kuitenkaan antanut hänen tehdä sisätutkimusta, sitä ei kyllä tosin ehdotettukaan. Miten muuten on, voiko opetussairaalassa kieltäytyä siitä että kokonainen luokka tulisi katsomaan jos sinulle vaikka tehdään sisätutkimus tms?

 

Kävin raskauden takia ylimääräisessä ultrassa sairaalassa ja multa ei kysytty että saako nuori opiskelijapoika olla huoneessa. Vanhempi lääkäri teki sisätutkimuksen ja ultrasi ja sanoi pojalle, että haluatko sinäkin tehdä tutkimuksen. Eikä kysynyt minulta. Ihmettelen suuresti sitä, etten älähtänyt siitä eikä asia minua millään tapaa haitannut. Poika oli kohtelias ja voin vannoa, että näki naisen värkin ensimmäinstä kertaa livenä Kädetkin tärisivät raukalla. Mielestäni minulta olisi kuitenkin täytynyt kysyä lupa, eikö?

 

Ärsyttää sellainen olettamus, että lääkäriopiskelijat osaisivat automaattisesti käyttäytyä "asemansa" mukaisesti ja esim. olla asiallisia ja kohdata potilaan oikein. Näin ei tosiaan ole. Jokainen voi itse ajatella itseään tai tuttujaan esim. 21-vuotiaana ja miettiä että millainen lapsellinen hihittelijä silloin saattoikaan olla... Samanlaisia teinejä ne lääkisopiskelijatkin ovat/voivat olla. Ikäraja lääkikseen ois hyvä asia

No ainakin näitten opiskelijoiden kanssa tulisi käydä potilastyön periaatteet läpi jo ennen harjoittelujakson alkua... Ja jos harjoittelija ei osaa tilanteessa kohteliaasti esitellä itseään ja käyttäytyä asiallisesti, on lääkärin otettava ohjat käsiinsä - hän kuitenkin viime kädessä vastaa kaikesta huoneessa tapahtuvasta. Potilaan tehtävä ei ole mukautua harjoittelijan huonoon käytökseen tai muutenkaan sopeutua epämukaviin olosuhteisiin, sillä hän on asiakas. Yhtä lailla julkisen puolen potilaat ovat maksavia asiakkaita, maksu menee vaan verorahoista.

Reddie: Ehdottoman tökeröä käytöstä lääkäriltä! Sinulta todellakin olisi pitänyt kysyä lupa. Kenelläkään ei ole oikeutta noin vain olettaa että on ok antaa jonkun toisenkin koskea potilaan yksityisiä paikkoja, olis sitten kyseessä lääkäriopiskelija tai ei. Potilaana sinun tulee olla tilanteen päähenkilö, mutta mielestäni nyt ylitsesi käveltiin totaalisesti.

 

Itse oon viimeisten kahden vuoden aikana joutunut käymään hyvin monesti naistenklinikalla. Olen pitänyt sitä itsestään selvyytenä, että melkein aina on opiskelijoita katsomassa. usein oli lääkärin lisäksi neljäkin ihmistä huoneessa. Ei sitä paljoa kyselty, en muista että kertaakaan olisi. Aluksi hieman inhotti ajatus, mutta kaikkeen näköjään turtuu.
Usein kivuliaissa hoidoissa huomasi opiskelijoiden katseista, että heidän sympatiansa ovat minun puolellani. Se lohdutti. Varsinkin kun lääkäri oli niin välinpitämätön, keskittyen vain opettamiseen ja paikkojeni sorkkimiseen. Nyt ei onneksi enää pitäisi joutua käymään siellä.
Olen aina käynyt miesgynekologin luona(kolmen eri). Nyt kyllä tuntuu että seuraavaksi haluan naisgynekologin vastaanotolle.
Se vielä täytyy sanoa tosta gynekologin luona käymisestä, että minua eniten inhottaa se vaihe, kun housut riisuttua pitää kipittää tutkimuspöydälle ja samoin sieltä sitten pois. Hassua sikäli että tukimuspöydällä makaaminen jalat levällään ei taas häiritse yhtään.

 

Jos jollakulla on aivan kauhea gynekammo tai niin hirmuinen jännitys, ettei tutkimuksesta meinaa tulla mitään, kannattaa varmaan aikaa varatessa kertoa asiasta ja tiedustella, olisiko mahdollista saada reseptiä/näytepakkausta muutamalle rauhoittavalle lääkkeelle. Itselläni on kova hammaslääkäripelko, ja olen saanut reseptin pienelle määrälle mietoja rauhoittavia, että ylipäänsä pystyin tulemaan hammaslääkärille (tämä oli yksityinen hammaslääkäri, ei ehkä onnistuisi kunnallisella puolella).

Gynekologi sen sijaan ei jännitä yhtään. Kerran olin vatsakipujen takia yliopistollisessa keskussairaalassa ja tutkimushuoneessa oli luvallani sisätutkimusta töllistelemässä neljä kandia. Eivät ne minua häirinneet, ja ihan hyvin käyttäytyivät. Ja eiväthän ne muuten opi kunnon lääkäreiksi.

 

Olen käynyt elämäni aikana 9 eri gynekologilla. Kahdella miesgynekologilla ja 7:llä naisgynekologilla. Näistä kolmelle naisgynekologille en mene uudelleen käymään ellei ole pakko. Syynä on epämiellyttävä sisätutkimus ja muutenkin esim. istrumenttien käytön tapa. Lisäksi potilaan sivuuttaminen tutkimustilanteessa. He suorittavat ulkoisesti mekaanista tehtävää eivätkä ole mitenkään henkisesti läsnä. Kaikki nämä kolme ovat naisia. Kahteen heistä törmäsin julkisella puolella asioidessani, yhdelle erehdyin menemään yksityisesti. Näistä muista naisgynekologeista yksi on jäänyt eläkkeelle ja toinen on valitettavasti muuttanut liian kauaksi asuinpaikastani. Jäljelle jää tutuista lääkäreistäni käyttööni 4. Kaksi miestä ja kaksi naista. Heitä yhdistää mielestäni taitavuus, kyky poimia olennaiset tiedot nopeasti, (potilas ei väsy vastaanotolla kuunnellessaan epäasiallisuuksia...) ja lisäksi tällä hetkellä he kaikki tekevät myös aktiivisesti leikkauksia. Näistä yhdellä naisella kävin jo yksityisellä puolella ennen kuin hänen erikoistumisensa oli valmis. Jo silloin hän oli erittäin taitava.
Voikohan kaikkea taitoa opettaakaan..

Siitä huolimatta, että he ovat taitavia ja osaavia eivät heidänkään kaikki vastaanottonsa ole olleet onnistuneita minun kannaltani. Kiire, ärtyminen muista kuin minun asioistani, lääkärin oma suru ja väsymys heijastuvat aina myös potilastyöhön. Kun voi käydä samalla lääkärillä, toivottovasti useammin ,tulee välillä hyviä käyntikertoja ja välillä vähän huonompia kertoja.

Ihmettelen hiukan tuota julkisen puolen tapaa tuoda opiskelijoita huoneen nurkkaan istumaan, ilman että heitä esitellään potilaalle tai kysytään potilaalta lupaa saavatko he olla. Potilaalla olisi ilman muuta oikeus, niin halutessaan, kieltää opiskelijoiden läsnäolo. Ovatpa osa opiskelijoista lähteneet jopa kesken tutkimuksenkin pois ja availleet turhaan ovia.. miellyttävä tunne potilaalle. Suurin osa potilaista varmasti hyväksyisi opiskelijoiden läsnäolon helpommin kun heidät asiallisesti esiteltäisiin potilaalle. Ehkä asenteet ja käytännöt muuttuvat toivottavasti suurten ikäluokkien muutosvastarintamamiesten, sodan jälkeen juoksuhautojen paukkeessa sairaanhoitajatartutkinnon suorittaneiden ylihoitajien ja potilaantorjuntavarauksessa (=kirurgeiksi itseään luulevien henkilöiden) jäädessä eläkkeelle. Saimmehan me potilaatkin viimein erääseen sairaalaan EML-nimetkin ilmoitustaululle, muutama vuosi ennen koko järjestelmän lopettamista.

Rauhoittavia lääkkeitä ei tarvitse silloin kun tietää, että lääkäri osaa asiansa. Itse olen erään kerran päivystyksessä jopa nukahtanut gyn. tutkimuksen aikana. Takana oli useita tunteja odotusta aamuyön tunteina.

 

Jos jollakulla on aivan kauhea gynekammo tai niin hirmuinen jännitys, ettei tutkimuksesta meinaa tulla mitään, kannattaa varmaan aikaa varatessa kertoa asiasta ja tiedustella, olisiko mahdollista saada reseptiä/näytepakkausta muutamalle rauhoittavalle lääkkeelle.

Eivät ne rauhoittavat lääkkeet mitään auta, jos jännittää ja paljon. Parasta olisi kertoa suoraan gynelle heti alussa, että jännittää tutkimusta niin tämä ehkä osaisi ottaa sen huomioon. Toisaalta gynekin voisi kysyä sitä, sillä aika monet naiset varmaan jännittävät sinne menoa, mutta eivät kehtaa tunnustaa sitä. Voisi olla helpompaa vastata suoraan kysymykseen "jännittääkö?", kun ryhtyä itse ottamaan asiaa puheeksi.

 

Miksi ette yksinkertaisesti ajattele jotain muuta kun menette gynekologin vastaanotolle? Jos ajattelee liikaa sitä, mitä siellä tapahtuu, alkaa jännittämään varmasti. Siis ihan rennosti, muina miehinä tai siis paremminkin naisina.

 

Miksi ette yksinkertaisesti ajattele jotain muuta kun menette gynekologin vastaanotolle? Jos ajattelee liikaa sitä, mitä siellä tapahtuu, alkaa jännittämään varmasti. Siis ihan rennosti, muina miehinä tai siis paremminkin naisina.

Hyvän rentoutumisen voi keskeyttää huono gynekologi, joka tekee kivuliaan sisätutkimuksen, papa-näytteenoton tai jopa työntää uä-anturia sisään puolihuolimattomasti eikä osaa huomioida naisen anatomiaa. Kaikilla naistentautien kanssa asioissa tekemissä olevilla ei ole taito hyppysissä. Oman tähänastisen suppeahkon kokemukseni mukaan ylipainoiset ja isokokoiset gynekologit ovat motoriikaltaan kaikkein heikoimpia. Ongelmana on ehkä se, että osalla heidän fyysinen kuntonsa saattaa ehkä olla heikohko ja väsyessä hienomotoriikka sitten pettää. Naiset käyttävät hyvin paljon yksityisiä gyne-palveluja hyväkseen ja näillä hinnoilla kyllä vertailevat kokemuksiaan eri lääkäreistä. Vertailtaessa eri naisten kokemuksia, ei ainakaan minulle ole yllätys se, että kovakouraisten lääkäreiden top10 nimilista on melko yhtenevä. Sitäpaitsi gynekologilla käydessä tulee tosiaankin ajatella. On olemassa sellaisiakin gynekologeja joiden yksityiset palvelut ovat muuttuneet kuin nakkikioskeiksi. Potilaan on itse muistettava pyytää esim. papa-näytteenotto tai pahimmassa tapauksessa jopa erikseen pyydettävä lääkäriä selittämään, että mitäköhän niissä kalliissa uä-kuvissa nyt sitten näkyisi. Siis vaikka yrittäisi käydä useamman kerran samalla gynekologilla on joiltakin gyneiltä jäänyt pois sellainen potilaan kokonaisvaltainen huomioiminen. Tarkoittaen sitä, että yksinkertaisesti edes vähän tutustuttaisiin esim. potilaan aikaisempiin papereihin ja myös selitettäisiin potilaalle tämänhetkinen tilanne ymmärrettävästi.

Muutakin rahastamisen makua tuntuu välillä eräillä yksityisillä gyneillä ja gyneaseimilla olevan. Useamman gynekologin vastaanotolla naisten WC-palvelut saattavat olla yhden ainoan vessan varassa ja sitten naisille ei ole varattuna tutkimushuoneessa minkäänlaisia esim. pikkuhuosujensuojia tai edes paperia varalle, jos esim. papanäytteenoton jälkeen alatkin vuotaa verta.. Juu, en tarkoita että ne välttämättä kuuluvat palveluun, mutta hätätilanteessa, jos olet unohtanut itse ottaa mukaasi, niin olisihan se hyvä olla ainakin varalla.. vaikka sitten pientä maksua vastaan. Paremminkin järjestettyjä vastaanottoja ja naisten huomioonottamista on onneksi tarjolla.

 

Itsekin ihmettelen rentona oloani vaikka gynen tutkimuksissa. Ajattelen vaan ihan muita asioita.
Joskus ennen hieman ujostelin karvattomuutani, mutta sekin oli aivan turhaa.

 

Jos potilas kieltää opiskelijoiden mukanaolon, niin myös toivetta yleensä kunnioitetaan. Lääkäri ei voi vaatia hyväksymään opiskelijan mukana olon. Olkaa tietoisia oikeuksistanne!!!!!

Ja sen sitten tuntee nahoisssan etta on kieltaytynyt.Ekalla kerralla olin oksentaa, niin rajusti vihainen leguri poisti nenastani myoman ja toisella kerralla todellakin tunsin pera-aukossani etta olin kieltaytynyt pyllistelemaan tusinalle ihmisia.Siis jos sattuu kohdalle 'pikkuihminen'.Niitakin kun legureissa on.......

 

Jos potilas kieltää opiskelijoiden mukanaolon, niin myös toivetta yleensä kunnioitetaan. Lääkäri ei voi vaatia hyväksymään opiskelijan mukana olon. Olkaa tietoisia oikeuksistanne!!!!!

Ja sen sitten tuntee nahoisssan etta on kieltaytynyt.Ekalla kerralla olin oksentaa, niin rajusti vihainen leguri poisti nenastani myoman ja toisella kerralla todellakin tunsin pera-aukossani etta olin kieltaytynyt pyllistelemaan tusinalle ihmisia.Siis jos sattuu kohdalle 'pikkuihminen'.Niitakin kun legureissa on.......

Taisi se sittenkin olla kysta tai muu patti kuin 'myoma' silla nenassa-))Mutta sattui joka tapauksessa.Rajusti revittiin ja hieman vain puudutettiin.

 

Harjoitteleehan ne kandit mm. kuolleilla ihmisillä. Että kyllä se ihmisen ruumis pitäisi olla suht tuttu siinä vaiheessa, kun päästään työharjoitteluun. Mitä poikaystävän penis tuohon liittyy?

Ei harjoittele.

 

Ei siihen jännitykseen auta varmaan muu kuin aika ja käyntien määrä Itse olen joutunut niin paljon gynellä ravaamaan, ettei tunnu enää missään. Ihan sama pitääkö ottaa sukka vai housut pois Aluksi jännitin jonkin verran, mutta siitä tuli niin tuttua pullaa, että nyt olen vain, että plaah, jos sinne on mentävä. Välillä on ollut karvat tallella ja välillä ei. Itse hoitajan tiedän, ettei se alapää ole sen kummempi hoidettava kohteena kuin vaikka suuvärkki. Toki tiedostan, että potilaista se voi olla ujostuttavaa, mutta itselle se hoitotilanne ei ole sen erikoisempi kuin mikään muukaan Uskon lääkärien ajattelevan ihan samoin.