Ostaako muiden aikuisten ihmisten vanhemmat pennuilleen kaiken??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sss
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
me ei edes otettais vastaan, jos ostasivat (eivät kylläkään osta ), koska joku ylpeys se pitää aikuisella ihmisellä olla.

Jos mamma tuo sulle 400e vaunut niin etkö huoli?
Kiittämättömäksikin voisi haukkua, ei ne vaunut ketään komerossa hyödytä, toinen hyvää hyvyyttään ostanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sss:
Mieheni sisko,19,sai 3kk sitten vauvan...

...Sitten eilen tokas miehelleni kun kyläiltiin että harmi kun te ette saa multa mitään, käytin kaiken tyttöön.
Vittu mä vihaan sitä akkaa!!!

Minkä ikäinen miehesi on? Meinaan, että 19-vuotias on aika nuori ja mikäs siinä, jos vanhemmat auttavat jos itsellään pätäkkää piisaa. Minusta perheissä ei aina pidäkään mennä niin, että kaikki lapset saavat yhtä paljon, vaan sitä autetaan, joka apua tarvitsee.

Tuon tokaisun merkitys riippuu siitä, millainen tilanne teillä on. Ehkä miehesi äiti tietää, että teillä on asiat hyvin ja ette tarvitse apua siltä suunnalta?
 
Mieheni on samanikäinen, kaksosia.
Opiskellaan, ei mitenkään hyvä taludellinen tilanne mutta kivasti tullaan toimeen.
Eniten siinä juju onkin se että piti mennä sanomaan että voivoi, tyttö saa mutta sinä et.
Ja se just kun sillon sano että voi kun se olis ollu tyttö kuka sen vauvan saa ettekä te.
Ja siskolla kyllä on ihan töissä käyvä, normaalisti tienaava mies.
 
eikös tässä nyt itse asia jäänyt taas huomiotta? Siis ap vaatii oikeudenmukaisuutta, arvostusta... eikä heille heti kaikki mulle tänne...

Siis periaatteessa sama kuin töissä olisit ja toista arvostetaan enemmän kuin toista (en tarkoita rahallisesti...!!!)
 
Lapsille ollaan saatu lainaan anopin lapsilla aiemmin käytössä olleet sänky ja hoitopöytä sekä vaatetta, käytettyjä nekin. Kuhan meijän lapsille menee pieneks, niin annetaan jollekin toiselle sukulaiselle kiertoon.

Miun vanhemmat kunnostivat esikolle sängyn ja vaatekaapin. Ja joskus äiti antaa parikymppiä ruokaan.
 
Raha ei puussa kasva ja on ylimielisyyttä (ja epäkohteliasta) kieltäytyä järkevästä avusta. Oikeasti mun ei tarvitse kieltäytyä lahjasta vedoten "kyllä minä itsenäisesti pärjään", minusta se on enemmän lapsellista kiukuttelua.... Miksi minä kieltäisin isovanhempia ostamasta tavaroita omalle lapsenlapselleen? Musta tosin tuntuu, että mun lapseni saa isovanhemmiltaan kaikkea paljon helpommin kuin minä aikanaan (nimimerkillä itse maksoin huonekalut ja ajokortin ja...). En kyllä ole yhtään kateellinen :)

Kaikista tyhmintä on viedä rahat mukanaan hautaan ja seuraavaksi tyhmintä on maksaa rahoista isot perintöverot. Pidemmällä aikavälillä kannattaa siirtää ylimeneviä rahoja seuraavalle sukupolvelle. Hyvin harvat sentään täyspäiväisesti elävät vanhempiensa rahoilla aikuiseksi tullessaan. Paitsi lasketaanko tuohon myös isot perinnöt?
 
Aikanaan kun olin naimisissa exän kanssa, niin appiukko antoi jokaiselle lapselleen silloisen markan mukaan 1000 mk joka piti jakaa puolison kesken jos sellanen oli ja olihan se kiva aina odottaa että sai 500 mk omaa rahaa jonka sai käyttää mihin halusi ja suklaarasiat lisänä. Ex-appiukko sanoi kerran ettei keksi kenellekään mitään ostettavaa joten antoi tuon rahan joka joulu. Äidiltäkään en saanut koskaan rahaa muuta kuin silloin kun kysyin lainaksi ja tosi harvoin edes pyysin lainaa mutta mun velipojat varsinkin toinen heistä oli alvariinsa pyytämässä äidiltä johonkin asiaan rahaa lainaksi sen jälkeen kun erosi vaimostaan ja muutti takasin kotipaikkakunnalle missä ollaan synnytty. No nyt ei ole sitten äitiä antamassa kenellekään mitään sen paremmin kuin isääkään.
 
En ole ostanut aikuiselle tyttärelleni kaikkea, mutta ihan mielelläni olen ostanut paljonkin. Esim kaikki astiat, liinavaatteet, verhot, matot. Ja jos tyttäreni saa joskus lapsia, varmasti ostan nuorelle perheelle mahdollisimman paljon.
 
mun äiti osti vaunut vauvalle. ei kokonaan,maksoin itse niistä osan. saman tekee myös siskolleni kun hän vauvan saa. toisaalta multa jäänee noita vanhoja kamoja jota voi hän sitten käyttää. mä en rahasta porukoita mutta täytyy myöntää etten aina olis ihan pärjänny ilman heidän apua. nyt kyllä jo,mutta sillon kun esikoinen oli pieni ja olin viä exänkanssa.
 
Noo, en ole edes nähnyt isää sitten kesän 2005 (ja silloin vietiin sille kallis häälahja). Äiti tuo 4-5 kertaa vuodessa kyläillessään ruokakassin.

Isompi asia on se, että isoille pojille äitini tarjoaa esim. tänä vuonna kesätyötä pikkupalkalla. Appi ja anoppi elää pienillä eläkkeillään ja heiltä ei tule mieleen edes odottaa mitään, pikemminkin auttaa yritetään itse.
 
anoppisi aina kohdellut poikaansa noin, eli onko poika pienestä pitäen ollut siskonsa varjossa?

Eräillä sukulaisillani on ollut ihan uskomatonta menoa, tästä on jo vuosikymmeniä aikaa, mutta kuitenkin. Saivat esikoisekseen pojan ja tämä tuore äiti itki pari kuukautta ihan siitä syystä, ettei olisi ollenkaan halunnut poikaa vaan tytön. Tekivätkin sitten siitä syystä heti perään toisen lapsen, toiveena, että lapsi olisi vihdoin tyttö. Ja olihan se. Siitä sitten alkoikin meno. Poika oli perheessä suurin piirtein ilmaa ja tyttöä palvottiin ja hänelle hankittiin kaikenlaista. Tämä jatkui ihan aikuisikään asti....onneksi pojalla oli sukulaisenaan minun äitini, joka silloisesta tosi nuoresta iästään teki kaikkensa, ettei poika olisi menettänyt kokonaan itsetuntoaan. Äitini vei poikaa erilaisiin tapahtumiin, vietti aikaansa hänen kanssaan jne. Nyt tuo poika on 40-vuotias ja on sanonut äidilleni (54-vuotias), ettei tiedä, missä olisi tänä päivänä ilman äitini osallistumista hänen elämäänsä.

Vanhempiensa kanssa tuo kyseinen mies ei ole vielä tänäkään päivänä kovin läheisissä väleissä, toisin kuin siskonsa. Välit kuitenkin ovat nykyään ihan hyvät.
 
Toiset on rakkaampia lapsia kuin toiset. Ainakin mun anopin touhuista päätellen, on ostellut miehen siskon lapsille vaikka mitä ja hoitanut vauvasta asti. Meidän lapsista ei välitä, mutta eipä mekään enää juuri hänestä. Ehkäpä se sisko sit äitinsä viimekädessä hoitaa, kun vanhana apua tarttee...
 
Alkuperäinen kirjoittaja elämä ei ole reilua:
Toiset on rakkaampia lapsia kuin toiset. Ainakin mun anopin touhuista päätellen, on ostellut miehen siskon lapsille vaikka mitä ja hoitanut vauvasta asti. Meidän lapsista ei välitä, mutta eipä mekään enää juuri hänestä. Ehkäpä se sisko sit äitinsä viimekädessä hoitaa, kun vanhana apua tarttee...
Luultavimmin minustakin vanhana pitää huolta tyttäreni eikä miniäni.

 
No, mun äiti on kahden teinin yh, et tuskimpa hällä on rahaa mulle antaa, enkä sitä todellakaan oleta. Onhan se hienoa, jos isovanhemmat haluaa lastaan vielä aikuisiälläkin tulea, eik' siinä musta mitään pahaa ole. Jos se ei ihan täyttä siipeilyä ole. Jos mummu ja pappa haluaa vauvalle vaunut ostaa niin mikäs siinä. Olkaa kiitollisia jos näin on. Tää ei oo mikään syy olla myöskään kateellinen.
 
Eikä kukaan nyt ymmärrä että KYSE EI OLE SIITÄ MITÄ MIEHEN ÄITI OSTAA VAAN MITEN HÄN LAPSIAAN KOHTELEE?!
Ihan vapaasti hän saa ostella, ei ole meidän rahat ja pärjätään omillammekin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eikä kukaan nyt ymmärrä että KYSE EI OLE SIITÄ MITÄ MIEHEN ÄITI OSTAA VAAN MITEN HÄN LAPSIAAN KOHTELEE?!
Ihan vapaasti hän saa ostella, ei ole meidän rahat ja pärjätään omillammekin.
Ymmärsin, mutta mä vastasinkin aiemmin tuohon otsikkosi kysymykseen =)

 
ymmärrän ap:ta hyvin! Mieheni isoveli on 2v miestäni vanhempi ja äiti paapoo ja ostelee ja maksaa laskuja 30v miehelle, joka sitten voi oman palkkansa matkustella, juhlia, ostaa vaatteita jne. Todella kypsää.

En ole koskaan hyväksynyt lasten eriarvoistamista. Minusta jos toinenkin saa, niin toisenkin täytyy saada, pyytää tai ei. Tämä nyt ei tarkoita mitään syntymäpäiviä, vaan ihan tuollaista yleistä "antamista" Meillä ainakin tulee kumpikin lapsi samaan tasapuolisesti samat asiat. Siitä pidän huolta!
 

Yhteistyössä