Otanko avioeron?

[Auttakaa nyt kiltit]

Rakastan miestäni, MUTTA:
minulla on aiemmin ollut masennusta. Nykyisin voin hyvin. Mies tulkitsee kaikki suuttumiseni - täysin aiheelliset- epätasapainottomuudeksi. Vie maton jalkojen alta, jos suutun tai itken. Kehottaa ottamaan rauhoittavan, jos sanon kirosanan tai raivostun. Läheiset ystävät ovat tämän huomanneet. Paras ystävä huomasi asian jo keväällä. Pariterapeutti huomautti asiasta. Ei auta. Minulla ei ole oikeutta suuttua tai raivostua saati sanoa kirosanaa 1-2krt/kk. Onko se niiiiin paha asia? Ikäänkuin ei olisi oikeutta omiin tunteisiin. Miehen tyyli on ilkeily ja piiloaggressio, joka kohdistuu minuun ja lapsiini. Mies on myös sumentanut auktoriteettiani lapsille kuiskuttelemalla lapsille, että "äiti ylireagoi" ym.

Mitä ihmettä tässäkin voi tehdä!???

 

[Jestas]

Keskustelupalstoiltako niitä avioliittoneuvoja haetaan?

 

[samperi]

Vakavan keskustelun paikka ainakin :/
Ja tuon pitää heti loppua, et lapsille kuiskuttelee :kieh:

 

[vieras]

Ota ero, toi on henkistä väkivaltaa. Kyllä masentuneellakin on oikeus tunteisiin, ja aika loukkaavaa on jos ihan kaikki tulkitaan että olis sairaudesta kyse.

 

[levottomat jalat]

Keskustelupalstoiltako niitä avioliittoneuvoja haetaan?

Sulla jäi yksi rivi lukematta. Käyvät kyllä pariterapiassa.

 

[No]

Saa kai täällä muustakin kysellä kuin sikainfluenssasta

 

[hjkolö]

kuulostaapa ikävältä,jätin entisen mieheni samanlaisen käytöksen takia,tosin lapsia en hänen kans onneks tehnyt.ei sellanen ihminen koskaan muutu. nyt mulla on ihana mies ja meillä on lapsi,älä tuhlaa elämääsi.

 

[MargeSimpson]

Törkeetä. Ainakaan et anna asian olla..? Jos kerran pariterapeutilla käytte, niin asian voi todellakin ottaa uudestaan puheeks.

 

[joo]

Kukaan ei voi toisen puolesta päättää, ottaako se avioeron vai ei. Sun pitää itse tehdä ajatustyö. Eihän tuo mukavalta kuulosta, mutta onhan mahdollista keskutella miehen kanssa ja sen on mahdollista muuttua.

 

[levottomat jalat]

Ehkä sun mies on vaan niin pelästynyt siitä masennuksesta että nyt se onkin hän joka ylireagoi?

 

[-]

Hankala tilanne. Älä nyt kuitenkaan täältä oikeasti apua hae tilanteeseen/tee ratkaisuja muiden kokemusten perusteella.

Itse erosin, kun meillä yhteiselämä meni omasta mielestäni lukkiutuneeseen tilanteeseen. Lakkasin puhumasta asioistani jo aikaa ennen eroa, kun mielestäni entinen mieheni reagoi minuun tokaisuilla yms. Ulkopuoliset pitivät meitä aina ns. onnellisina ja näin jälkikäteen olen vasta itsekin alkanut ymmärtää miksi ero tuli. En osaa sanoa, olisiko meidän perheemme pelastanut jokin pariterapia tms. -itse sain hyväksyntää itselleni lopulta muualta ja elän edelleen tässä uudessa suhteessa. Jos vain saatte puhuttua/käytyä ammattiauttajalla keskenänne, niin se voisi auttaa tilanteeseenne. Oma tieni on ollut raskas sekä itselleni, että kaikille asianosaisille, vaikka elänkin nyt onnellisena kaikista vaikeuksista huolimatta.

 

[Tilkku]

Mies käyttää suhun henkistä ylivaltaa. Voit tietysti yrittää ottaa tilanteen haltuusi sanomalla ja näyttämällä että sull aon oikeus tunteisiisi, mutta jos miehen holhoava ja alentuva asenne ei muutu, niin ollaan heikoilla jäillä. Mä olen itse käynyt pitkän taistelun tässä asiassa ja saanut miehen myöntämään manipulaattoriasenteensa, mutta se on tosiaan pitkä tie kuljettavaksi. Ainakin sen pitäis ehdottomasti olla sen arvoista. Hyvä että olette hakeneet apua!

 

[Ap]

Kiitos vastauksistanne! Minua on tosiaan paljon auttanut se pariterapia. Ja se, että terapeutti sanoi suoraan "miksi olet oikein tässä liitossa? Nahistut tässä". Se pisti miettimään. Samoin se, kun ystäväni sanoi, että suuttumiseni on aiheellista ja oikeutettua. Silti minua kehotetaan ottamaan rauhoittavaa, kun suutun aiheesta. Tunteillani ei ole oikeutusta. Vain piiloaggressiivisuus on miehen mielestä ok.

 

[Ap]

Luulen, että teen, kuten terapeutti ehdotti ja otan eron. En jaksa enää, koska tunteita en saa ilmaista eikä niille ole oikeutusta. Masennun uudelleen ja tulen onnettomammaksi. Tuntuu pahalta olla aliarvioitu ja vähätelty. Olen korkeakoulutettu arvostettu pärjäävä ihminen. Kotona minulla vain ei ole lupaa eikä oikeutusta suuttua tai itkeä. Voin pahoin . Todella surullista! En jaksa aloittaa alusta kenenkään kanssa, joten jatkan todennäköisesti yksin. Ikävää on se,että miehen asenne on tarttunut lapsiin - äidin tunteet ja mielipiteet ovat turhia ja ylireagointia. Auktoriteettini on kärsinyt pahan kolauksen.

 

[Ap]

Kylläpä helpotti jo pelkkä ajatus. Otin sormukset pois ja tuntuu kuin kahle olisi irronnut. Pariterapeutti sanoi, että muutos on meidän tapauksessa lähdettävä miehestä. Tästä on jo aikaa eikä ole muuttunut. On dominoiva. Mitätöi lapsilleni sanomiani asioita (juuri "ylireagointina") ja kuiskuttelee heille, lupailee asioita, jotka olen kieltänyt ym. Olen uupunut, mutta en masentunut.

 

[lai-ne]

Kylläpä helpotti jo pelkkä ajatus. Otin sormukset pois ja tuntuu kuin kahle olisi irronnut. Pariterapeutti sanoi, että muutos on meidän tapauksessa lähdettävä miehestä. Tästä on jo aikaa eikä ole muuttunut. On dominoiva. Mitätöi lapsilleni sanomiani asioita (juuri "ylireagointina") ja kuiskuttelee heille, lupailee asioita, jotka olen kieltänyt ym. Olen uupunut, mutta en masentunut.

mielestäni olet tehnyt oikean päätöksen. luin nuo viestisi ja tuli mieleen, että hyvä, että osaat vielä arvostaa itseäsi,koska näet, että miehesi lyttää, aliarvioi ja mitätöi normaalit tunnereaktiosi.

voimia sinulle ja pärjäät kyllä yksinkin. itsekin elän yksin lapsieni kanssa ja meillä on hyvä ja onnellinen elämä.

 

[Ap]

Kylläpä helpotti jo pelkkä ajatus. Otin sormukset pois ja tuntuu kuin kahle olisi irronnut. Pariterapeutti sanoi, että muutos on meidän tapauksessa lähdettävä miehestä. Tästä on jo aikaa eikä ole muuttunut. On dominoiva. Mitätöi lapsilleni sanomiani asioita (juuri "ylireagointina") ja kuiskuttelee heille, lupailee asioita, jotka olen kieltänyt ym. Olen uupunut, mutta en masentunut.

mielestäni olet tehnyt oikean päätöksen. luin nuo viestisi ja tuli mieleen, että hyvä, että osaat vielä arvostaa itseäsi,koska näet, että miehesi lyttää, aliarvioi ja mitätöi normaalit tunnereaktiosi.

voimia sinulle ja pärjäät kyllä yksinkin. itsekin elän yksin lapsieni kanssa ja meillä on hyvä ja onnellinen elämä.

Kiitos sinulle!