Hae Anna.fi-sivustolta

outo tunne

Viestiketju osiossa 'Yliluonnolliset ilmiöt' , käynnistäjänä selkäpiissä, 31.08.2005.

  1. selkäpiissä Vierailija

    osaako kukaan sanoa, mistä johtuu että välillä tuntuu että kotona on joku..vaikkei näin olekaan..joskus saan pelkoja, että jos vaikka olen suihkussa minun on pakko lukita vessan ovi, ja silloinkin vilkuilne ovenkahvaa..tiedän, kuulostaa hullulta, mutta totta joka sana ja mulle aika hankalaa jo.

    samoin on parvekkeen kanssa, jos käyn nukkumaan..vaikka järki sanoo, että kukaan ei kiipeä 3 kerrokseen..niin silti lukittava.
    mihin tämä viittaa..olen joutunut muutamia kertoja pelkäämään lapsuudenkodissani, etä voiko asia tulla sieltä. tämä alkaa olla jo ahdistavaa..joskus en uskalla sulkea silmiäni, kun tuntuu että joku tulee..haittaa siis nukkumistani..ja radiota on pakko kuunnella vaikka väkisin jottei tulisi sitä hiljaisuutta-
     
  2. selkäpiissä Vierailija

    ja asiallisia vastauskia sitten kiitos..
    onko kellään samanlaisia kokemuksia,olisi kivaa kuulla..
     
  3. Ninni Vierailija

    Minulla oli ennen aivan sama pelko. Ennen nukkumaanmenoa oli pakko tarkastaa kaikki talon kolot, sydämen hakatessa kurkussa. Kylpyammeet, saunat, kaapit, sänkyjen aluset (ja sänkyni on niin matala, ettei edes pikkulapsi sen alle mahtuisi :))... Parvekkeelle en edes meinannut uskaltaa kurkistaa.
    Kun olin suihkussa, ovi oli pakko lukita ja sauna tarkastaa paniikissa (pahinta oli, jos siellä oli pyykkejä kuivumassa).
    Oli kauheaa, jos vettä meni silmään, eikä voinut siten koko ajan silmät valppaina tarkkailla ympäristöä.
    Tämä on ollut siis aika huolestuttavaa jo :)
    Yksi syy peloilleni ovat ainakin kauhuleffat, niissähän kaikki tapetaan suihkuun tai pimeään, tyhjään taloon. Näitä kauhukuvia ruokki vielä herkkä mieleni ja vilkas mielikuvitukseni...
    Nykyään tätä esiintyy vaan hyvin harvoin ja huomattavasti lievempänä, jolloin taas nuo sängynaluset ja suihkut on kytättävä. Kauhuleffoja en yksin uskalla katsoa :)
     
  4. Kiki Vierailija

    Siis en sano tätä pahalla. kuulostaa vaan paniikkihäiriöltä ja pakkomielteeltä. jos ei ihan lääkkeitä tahdo ottaa niin kannattaa seurata itseään milloin/missä tilanteissa (mitä on tapahtunut ennen, mitä olet pohtinut tms.. ) nuo pelot nousevat ja järjestelmällisesti välttää k.o asioita. tietysti pohtimisia on vaikeata kontrolloida mutta silti..
     
  5. Muuan Vierailija

    Paniikkihäiriö on minulla ainakin esiintynyt selkeänä kohtauksena. Kohtaukseen on kyllä liittynyt lamauttava järjen ylittävä pelko. Kohtaukset ovat minulla tulleet jonkin pelottavan tapahtuman jälkeen. Kohtaukseen voi liittyä tunne ilman loppumisesta tai sydänkohtauksesta. Pidän voimakasta pelkoa eri asiana.

    Pelkotilat ovat silti toimintakykyä haittaavia, joten kannattaa lähteä hakemaan apua. Eikä herkän ihmisen pidä katsoa kauhuelokuvia! Iän myötä pelkotilat yleensä vähenevät ja suhde kauhufilmeihin arkipäiväistyy. Nehän on viihdeteollisuuden tuotteita ja loppujen lopuksi juoniltaan aika simppeleitä.

    Muistan kyllä miten aikoinaan Riivaaja ja Uinu, uinu lemmikki saivat minut oksettavan kauhun valtaan jopa kuukausiksi...

    Jung puhui oman varjonsa kohtaamisesta... Liittyisikö näihin tuntemattomasta nouseviin pelkoihin se, että ei ole vielä kohdannut omaa varjoaan ja siksi se pimeys oman itsen sisällä koetaan vaanivana uhkana...

    Joskus näin unen, jossa nunnan kaapuun pukeutuneena pakenin jotakin hirviötä vanhan kirkon kivikäytäviä pitkin. Lopuksi pakenin ulos paha yhä kintereilläni. Silloin kuulin äänen, joka sanoi: ""Et voi paeta pahuutta, se on sisälläsi"".

    tällaisia ajatuksia pelosta, joka on tuttu minullekin!

     
  6. Nakke Vierailija

    Ihmisen hermosto on erikoinen kokonaisuus. Jos ihan vain ajatteletkin, että ""onkohan tuolla oven takana tai toisessa huoneessa joku"", käskee aivosi koko kehoa valmistautumaan toimintaan. Valppaustaso nousee, lisämunuaisen ydin tuottaa enemmän adrenaliinia vereen ja sydämen lyöntitiheys kiihtyy. Ihan normaalia ihmiskehon toimintaa, siis. (Joku evoluutioasiantuntija saa sitten kommentoida erikseen sitä, onko se sitten niitä luolamiesajoilta jääneiden vaistojen vaikutusta...)

    Yritäpä nyt ottaa ihan rauhallisesti iltaisin, juot kaakaota, käyt iltakävelyllä, jätät väliin kauhuelokuvat. Musiikin kuuntelu, varsinkin klassisen tai muuten rauhallisen ja melodisen (mikään Children of Bodom siis ei kelpaa ;-) ) kuuntelu rauhoittaa kummasti. Osta vaikka kelloradio, jonka saat soittamaan Classic Radiota tunnin verran, jonka jälkeen se sammuu itsestään.

    Eiköhän se uni tule paremmin kun vähän rauhoitut. Mitään yliluonnollista näissä pelkotiloissa ei sensijaan valitettavasti taida olla.
     
  7. seko oot Vierailija

  8. tanja Vierailija

    paniikkihäiriöltä kuullostaa. siihen on olemassa lääkkeitä, jotka vähentävät oireita.
    itsekkin voi ""harjoitella"": paniikkihäiriössä kannattaa muistaa, ettei se ole vaarallista, jos sydän hakkaa tms. ei saa ruveta välttelemään asioita jotka aiheuttavat pelon.
    koeta pakottaa itsesi menemään vessaan ja jättämään ovi auki. koeta mennä nukkumaan ilman tarkistuksia, huomaat ettei mitään tapahtunutkaan vaikka et tarkistanut joka paikkaa.
    itsensä rentouttaminen illalla voisi myös auttaa.
     
  9. juno Vierailija

    Nakke on oikeassa, ei tarvitse kuin leikitellä ajatuksella että sängyn alta tulee hirviö joka nappaa sinua nilkasta kiinni, niin johan nousevat jalat lattialta. Ihan varmuuden vuoksi :} en yhtään epäile etteikö lapsuuden pelottavat kokemukset vaikuttaisi asiaan. Suosittelisin juttelemista ihan ammattilaisen kanssa ja mietitte, mistä pelot johtuvat ja miten niitä voisi helpoiten hoitaa. Oma suositukseni on aina yrittää ensin muuta kuin lääkkeitä, niitä ihmiset syövät aivan liikaa ja liian helposti. Nimimerkillä: ""paniikkihäiriöstä ja vakavasta masennuksesta selvinnyt ihan ilman mömmöjä""
     
  10. Stella Artois Vierailija

    Minulla on joskus vähän samantyyppisiä tuntemuksia. Jostain kumman syystä ne tulevat vain ja ainoastaan silloin kun joudun menemään nukkumaan yksin, eli jos avomieheni ei ole paikalla (töissä yövuorossa tms.). Kun kulta on vieressä tuhisemassa, kaikki on hyvin.

    Tämä on minusta sinänsä erikoista, sillä olen asunut monta vuotta ihan yksikseni eikä minulla silloin ollut pahemmin mitään tuollaisia tuntemuksia. Aina joskus piti kurkistaa kaappiin, josko siellä olisi joku mörkö, mutta muuten elelin ihan ilman pelkoja. Ehkä rakkaan ihmisen läsnäolon puute on sen verran ei-toivottava tila, että se aiheuttaa lievää ahdistusta.

    Päivisin ei minulla tällaisia tuntemuksia ole, ainoastaan joskus iltaisin.
     
  11. rie Vierailija

    Miteä sä selvisis juno?
    Mulla on paniikkia ja vakavaa masennusta lopetin lääkkeet ja on ollut tosi vaikeeta olen jo muutaman kerran ajatellut vaikka lääkkeistä tulee niin oksettava olo ja menee entisestä sekavemmaksi, niin aloittaisko uudelleen?
    EN TODELLAKAAN HALUASI.
     
  12. juno Vierailija

    Kaikki eivät ilman lääkitystä parane, sehän on selvää. Itselläni meni muutama vuosi ylämäkeä ja alamäkeä, mutta nyt sairaudet ovat enää muisto vain. Kävin alkuun psykologilla sekä psykiatrilla, kun eivät tienneet kumman puolelle kuulun. Kieltäydyin lääkkeistä, koska minulla oli aiemmin ollut päihdeongelma, josta olin myös päässyt omin avuin irti. Loppujen lopuksi lopetin terapian, koska minulla oli sen jälkeen vielä pahempi olo, olin aivan rikki ja minut uhattiin ottaa hoitoon koska epäilivät minun tekevän itselleni jotakin.
    En osaa oikein muuta sanoa neuvoksi, kuin sen että olen ihminen joka tekee sen mitä päättää. Olin päättänyt parantua ja sen saavutin. Välillä rypesin pohjamudissa mutta sekin vain vahvisti minua entisestään. Ajattelen paljon, meditoin, filosofoin..voipi olla että minulla olisi ollut henkinenkin maailma apuna, sillä minulla on taipumuksia henkisiin lahjakkuuksiin :}
    Myös mieheni kärsi masennuksesta jokunen vuosi sitten ja yritti itsemurhaa pariin otteeseen. Hän söi lääkkeitä, mutta kun lääkkeet loppuivat, kielsin hankkimasta uusia. Lääkkeet pahensivat tilannetta siten, ettei arki sujunut lainkaan ilman lääkitystä (lääkkeissään hän taas oli kuin ventovieras ihminen). Pari kuukautta siitä, niin alkoi helpottaa ja nyt sekin on muisto vain.
    Sanoisin sinulle että tilanne pahenee ennenkuin se paranee. Mutta ole sitkeä, ole päättäväinen. Hyväksy itsesi juuri sellaisena kuin olet, sairaanakin.
    Olen huono antamaan ohjeita, koska jokaisen persoona on erilainen. Mutta uskon vakaasti ihmiseen enemmän kuin pillereihin. Ihmisen mieli on ihmeellinen ja pystymme yllättäviin tekoihin mikäli vain niin haluamme ja luotamme itseemme.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti