Outoja tunteita

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vauva"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vauva"

Vieras
Esikoisemme syntyi pari vuotta sitten joulun lähettyvillä. Nyt olen raskaana ja laskettu aika on kesäkuun lopulla. Mutta mun tunteet on ihan omituisia... Siis tyyliin mietin että pystynkö mä rakastamaan toistakin lasta, kun mä rakastan jo tuota ensimmäistä niin hirveästi? Ja sitten oon miettinyt sitä, että mua harmittaa että laskettu aika on kesällä. Kun jotenkin se tunnelma viimeksi... Vauvan kanssa katseltiin jouluvaloja ja oli jotenkin ihanaa että oli talvi, lunta maassa ja pakkasta... Siis nää tuntuu niin typeriltä ajatuksilta että eihän näitä kehtaa sanoakaan. Tulee sellainen olo että olen kiiittämätön p*ska kun kehtaankin harmitella sitä että vauva syntyy kesällä.

No sanoin nyt kuitenkin. Onko muílla ollut tommoisia ajatuksia?
 
Mulla ei tuommoisia tuntemuksia ole koskaan ollut,mutta sanonpa kuitenkin,ettet varmasti ole yksin.Moni odottava äiti käy läpi mitä omituisempia tunteita ja ajatuksia,jotka "eivät kestä päivänvaloa".Kannattaa vaan puhua niistä mahdollisimman paljon ja olla avoin tunteidensa suhteen.Jos et muuta keksi niin kysy neuvolassa,jos saisit ajan ihan jollekin psykologille tai jollekin,jolle voisit kunnolla antaa palaa kaikki ne ajatukset jotka päässä pyörii.

Tsemppiä odotukseen.Kyllä se siitä iloksi vielä muuttuu. =)
 
mä mietin kanssa kuopusta odottaessa, että miten ihmeessä sitä voi rakastaa sitä toista, kun sitä ensimmäistä jo rakastaa niin mahdottoman paljon. Mutta kyllä sitä rakkautta vaan kummasti riitti toisellekkin ja heti vauvan syntyessä "koin hänetkin omakseni"<3

Mulla muuten myös esikko syntynyt joulukuussa (29.pv) ja silloin katselin ilotulitusraketteja sairaalaan ikkunasta kun poika sattui heräämään yöllä juuri hetki ennen puolta yötä rinnalle. Kuopus minullakin syntyi myös kesällä (heinäkuussa) ja jos nyt saisin valita, niin mielummin olisin esikonkin synnyttänyt kesällä. Sillon pääsi vauvan kanssa heti uloskin (tällein vähän asian sivusta)
 
No kiva kuulla että olen luultavasti normaali :D Silleen järjellä olen myös ajatellut että kesällähän on "parempi" saada vauva, koska sillon ei tosian tarvi sitten heti kaiken muun myllerryksen keskellä alkaa topata kahta lasta toppavaatteisiin jne ulos lähtiessä.. :D Mutta sitten taas tunnepuoli.. Voi että :) En tiedä mitä mä oikein ajattelen :)
 
En voi kyllä sanoa itsestäni, että rakkaus ois syttynyt heti synnärillä jotenkin taikaiskusta, enkä odota sitä tämän neljännen kanssakaan.
Sitä vaan katseli sitä pientä uteliaasti ja tutusteli siihen. Kuin olisi tavannut ihan uuden ihmisen, mutta niin pienen, viattoman ja sinusta riippuvaisen. Pikkuhiljaa se lämpö muuttui rakkaudeksi ajan kuluessa. Mutta kyllähän se tunne vähän elää koko ajan. Ei pienen vauvan kanssa ole samanlaista kuin esiteinin. Mutta rakkautta se silti koko ajan on. :heart:
 

Yhteistyössä