Hae Anna.fi-sivustolta

Ovulaation induktio - pistoshoidot

Viestiketju osiossa 'Lapsettomuus' , käynnistäjänä Suikki, 22.08.2005.

  1. Suikki Vierailija

    Hei,

    Olen ensimmäistä kertaa aloittamassa ovulaation induktiohoitoa ja haluaisin kuulla kaikki kokemukset aiheesta.

    Olen piikkikammoinen, joten miten itseään piikitys sujuu?

    Onko kenelläkään pistoshoidot tuoneet toivotun tuloksen?

    Entä kuinka tärkeää on, että juuri kierron 5. päivä ja 10. päivä on ultraäänet? Mulla menkat alkamassa ja oli pakko varata tänään aika, että sain kierron 5. päiväksi perjantain, ettei menisi viikonlopulle. Kirkasta punaista vuotoa tulee jo, mutta ei siis vielä paljoa, joten oikea menkkojen alkamispäivä voi olla vasta edessä. Tehdäänkö ultraääni, jos menkat vielä päällä?

    Miten inseminaation aika sitten määritellään? Silloin 10. päiväkö ultrassa?

    Onko millaisia sivuvaikutuksia tullut lääkkeistä?

    Kaikki tieto otetaan kiitollisena vastaan!!
     
  2. neppi Vierailija

    Hei Suikki,

    Itselläni takana 2 x inseminaatio ovulaation induktiolla ja 1 x IVF sekä tällä hetkellä ICSI/IVF meneillä. Pistokset ovat siis tulleet tutuiksi vaikka ne esin kammottikin. Itselläni on ollut lääkkeenä Puregon ja irroituspiikkinä Pregnyl.

    Puregon pistetään ""kynällä"" (samanlainen kuin mitä diabeetikot käyttää) ja meni ensimmäisten kertojen jälkeen aika rutiinilla. Jos on todella pistoskammonen niin voi pyytää jotain toista pistämään mutta itse koin loppujen lopuksi helpommaksi pistää itse. Pistos ei satu vaikkakin joskus saataa tulla pieni mustelma pistoskohtaan.

    Pregnyl on sekoitettava ja pistetään perinteisellä ruiskulla. Puregonin pistämiseen olin saanut opastuksen mutta sairaanhoitajalta oli unohtunut Pregnylin pistoksen läpikäyminen ja vaikka minulla oli ohjeet niin pelkäsin kämmääväni jotenkin joten kävin sairaanhoitajalla joka pisti ensimmäisen Pregnylini. Loppujen lopuksi Pregnyliäkään ei varmaan voi kämmätä vaikka ""oikealla"" ruiskulla pistäminen tuntuukin paljon vaikeammalta mutta mitäpä ei tekisi tämän asian takia. Pregnylin pistäminenkään ei satu mutta siihen voi tulla muutamankin päivän kestävä punainen kipeä alue joka saattaa turvotakin mutta ei siis mitään ylipääsemöntä - lähinnä kannattaa miettiä ettei pistä juuri siihen kohtaan mitä vyö hankaa.

    Oireet on todella yksilöllisiä ja saattaa myös vaihdella kierrosta toiseen. Ensimmäisellä kerralla mulla oli pahoinvointia ja olo oli huono koko piikityksen ajan. Elimistö taisi sitten tottua ko. aineeseen koska sen jälkeen piikitykset ei ole tuntuneet missään kunnes nyt kun annostusta nostettiin reippaasti jolloin pahoinvointi palas.

    Olen ymmärtänyt että ajoitus ovulaation induktiossa on aika tarkka eli koska ei ole minkäänlaista oman hormoonitoiminan jarrua niin hoito tulisi ajoittua normaaliin kiertoon. Itse kyselin joskus lääkäriltäni mikä on tarkalleen kp1 ja ymmärtääkseni hän laski sen juuri tuosta päivästä jolloin kirkas vuoto alkaa. Ultran tai hoitojen kannalta ei ole väliä tuleeko vuotoa vielä ultratessa tai hoitoa aloitettaessa. Itsestä se tosin saattaa tuntua vähän ilkeältä mutta minkäs teet.

    Munarakkuloiden kasvua seurataan ultrilla ja kun munarakkulat ovat tietyn kokoiset niin irroituspiikki pistään jonka jälkeen inseminaatio seuraavana päivänä. Itselläni oli ensimmäisellä kerralla ultra kp5, kp9, kp15 ja kp19. Piikitykset (Puregon 50 IU kp5-15), Pregnyl kp15 ja inseminaation kp16.

    Kirjoittelin keväällä muutaman kanssasisaren kanssa asiasta Puregon ja Puregon2 ketjuun. Jos kiinnostaa tarkemmin seurata ajatuksiamme itse hoidon ajalta niin katso ko. ketjut.

    Tsemppiä hoitoihin.
    -Neppi
     
  3. helmi Vierailija

    Vastaan nyt sen minkä muistan (onnellisesti raskaana ekasta IVF:stä).
    Itse olen todella piikkikammoinen, veitsikammoinen...oikeastaan mikä tahansa teräase. Eikä minua kammota pitää niitä kädessä tai nähdä niitä, mutta ajatus itseensä tai muihinkaan pistämisestä tuntui aluksi ylivoimaiselta. Kun piikitys alkoi istuin ekan kerran vessassa varmaan kymmenen minuuttia ennen kuin sain pistettyä itseäni. Olin toki kerran harjoitellut kätilön opastuksella klinikalla, mutta tilanne on ihan toinen kun siitä pitää suoriutua yksin. taisinpa huokailla ja tuskailla ääneen koko prosessin ajan ja sekös miestäni nauratti. Toki hän on tietoinen kammostani ja tarjoutuikin tekemään sen minulle...vaan sekös ajatus vasta hirvittikin, ja niin suuri kun keskinäinen luottamuksemme on! Sanoi kyllä ymmärtävänsä ja toivoi että sillä pääsisin kammostani eroon.
    Jos mahamakkarasta saa hyvän otteen (ei saa puristaa liikaa koska silloin se tuntuu myös) ei toimenpide loppujen lopuksi ole kummoinen, eikä se tosissaan tunnu lainkaan. Itse laitoin piikin todella hissukseen ihoon ja otin sen todella varovasti pois...joillain kerroilla ihan itsekin hämmästyin kuinka kivuttomasti se sujui. Mutta auta armias jos menin vessaan piikittämään sillä asenteella että eihän tässä mitään...ihan varmasti pidin nahasta liian kovaa tai hiljaa kiinni tai otin neulan ihosta pois liian hätäisesti ja seurauksena raapaisu/kipu. Yhden ainoan kerran sain tehtyä itselle mustelman.
    Kynällä piikittäminen oli helppoa (neula todella ohut ja terävä) verrattuna tavalliseen neulaan jolla sitten piti munasolut irroittaa. Siinä sitä vasta olikin ähisemistä kun vikana iltana yritin saada piikitettyä. Pistoaikakin oli paljon tarkempi kuin normaalisti. 20 minuuttia itsekseni voivottelin ja yritin työntää neulaa (joka oli huomattavasti paksumpi kuin aiemmat ja tylsempi) mahamakkaraan. Yksinkertaisesti en saanut sitä nahasta läpi ilman että olisin tuntenut kipua ja olinkin jo huutamassa miehelle että mentäisiin päivystävälle niin joku laittaisi sen minulle kun päätin vielä kerran yrittää. Hampaat irvessä ja voimasanoja käyttäen sitten vauhdilla tökkäsin sen nahkaani ja onnistuin.

    Mitään suurempia sivuvaikutuksia ei tullut koko aikana, pientä pistokohdan nipistelyä ja rintojen arkuutta lukuunottamatta. Edes tunnepurkauksia tai muita hormoniperäisiä oireita en saanut. Neulakammostani en päässyt ja jos saman joutuisin uudestaan kokemaan olisi se luultavasti ihan yhtä kauheaa...ainoa millä itseni sain psyykattua tekemään sen oli tämä tuleva lapsi. Vaihtoehtojahan meillä ei ollut ja jos lasta haluaa niin...

    Onneksi kätilö oli todella huomaavainen piikitystä opastaessaan ja ymmärtäväinen..taisipa soittaa jopa parin päivän päästä perään että kuinka olen suoriutunut. Kannattaa ehdottomasti kertoa hoitavalle lääkärille piikkikammosta! Ja itselläni se ainoa paikka oli vessa; oven lukitseminen varmisti ettei kukaan päässyt näkemään kauhunhetkiäni ja tuskailujani.

    Uskomatonta mitä kaikkea sitä ihminen pystyy tekemään kun oikein mielensä johonkin asettaa. Kova tsemppi vain päälle ja ajatus siihen pieneen nyyttiin joka mahdollisesti joskus on totta. Muista että piikitys on ohimenevä vaihe hoidossa ja jos näistä viikoista selviät on se unelma taas askelen lähempänä!
     
  4. Suikki Vierailija

    Kiitokset vastauksistanne! Muutama lisäkysymys heräsi vielä:

    Kuinka monta kertaa teillä tehtiin ovulaation induktio pistoshoidolla, ennenkuin siirryttiin muihin hoitoihin vai tärppäsikö tällä tavalla?

    Oliko mies mukana, kun pistoshoito opetettiin, vai olitteko yksin paikalla?

    Mitä lääkkeet maksaa?

    Kun hoitaja opettaa pistämään, niin laitetaanko jo sillä opettelukerralla lääkettä vai samana päivänä kotona/seuraavana päivänä ekan kerran?

    Tehtiinkö ovulaation induktio peräkkäisiin kiertoihin, vai jäikö kiertoja väliin ja jos jäi, niin mistä syystä?

    Miten pistettävä lääkemäärä määritellään, painonko mukaan tms?

    Entä inseminaation ajankohta, miten se määritellään, siinä toisessako ultrakäynnissä, eli koska irroituspiikki laitetaan?

    Kyllähän nämä asiat perjantaina varmaan selviää, mutta en millään malttaisi jaksaa odottaa sinne asti =)
     
  5. helmi Vierailija

    Meillä pistohoito liittyi suoraan IVF:ään eli en tiedä onko hoidossa muita eroja kuin se, että minulta siis kerättiin munasolut ja hedelmöitettiin ""koeputkessa"" jonka jälkeen ne siirrettiin takaisin.
    Mutta kun ikää on jo 30 ja raskaudettomuudelle ei varsinaista syytä löytynyt oli lääkäri meidän kanssa samaa mieltä, että mitä sitä enää muuta kokeilemaan.
    Mies ei minulla ollut mukana kun harjoittelin pistämistä(ei päässyt työmatkan takia)..olisi tietysti ollut hyvä jos olisi ollut sillä silloinhan hän olisi heti nähnyt miten homma toimii jos vaikka olisi minua joutunut pistämään. Nyt opetusvastuu siirtyi minulle =)
    Lääkkeet olivat todella kalliit. Riippuu tietysti millaisilla annoksilla pistot tehdään. Itselläni tuli kelan rajakin vastaan ja loput lääkkeet olivat sitten ilmaiset, mutta kyllä niihin jotain 700 euroa upposi omia varoja. =( Halpaa tämä ei ollut, mutta kylläkin koko penninsä veroista.
    Opettelukerralla ei vielä lääkettä laiteta. Silloin vain opetellaan säätämään annos, mitä tietysti ei enää toiste tarvitse tehdä jollei lääkäri muuta annostusta. Mutta kynän käyttö oli tosi helppoa. Ja sitte tietysti ihan sillä tyhjällä neulalla siihen ihoon pistämistä. Ja muista kysyä missä apteekissa on kyseisiä lääkkeitä varastotavarana. Ymmärsin nimittäin ettei tämä tuote ihan itsestään selvyys ole joka paikkakunnalla ja sitä voi joutua odottamaankin...ettei sitten hoito viivästy sen takia. Meillä onneksi on yliopiston apteekki ja siellä ainakin oli kyniä ihan varastossa, samoin olisi ollut yhdessä toisessa apteekissa (tosi hyvä tilanne siis, mutta meillä onkin paikkakunnalla lapsettomuusklinikka). Meillä meni opettelu tosi helposti ja hoitsun valvovan silmän alla se olikin mielestäni helpompaa kuin sitten kotona...hänhän on kuitenkin ammattilainen ja antoi hyviä vinkkejä.
    Lääkemäärä oli ihan lääkärin arvio ja perustui ilmeisesti kaikkeen tiedossa olevaan ikää ja hormonitasoja myöten. Minulla oli muistaakseni ensin yksi ultra josta katsottiin miten hoito on lähtenyt liikkeelle eli miten paljon siellä niitä kasvaa. Olinhan toki jo aloittanut nenäsumutteet ennen pistoksia ja käynyt yhdessä ultrassa senkin takia. Tässä ultrassa tarkastettiin siis pitäisikö annosta muuttaa ja niin tehtiinkin viimeiseksi viikoksi. Sellainen mielikuva jäi, että taisin vielä käydä hieman ennen irroitusta ultrassa. Mutta periaatteessa mentiin kuukautiskierron mukaan jolloin lääkitys vain vahvistaisi omaa ovulaatiota kaikin puolin. Viikko omaa ovista myöhemmin tuli sitten irroituspiikki, mutta tämä sattui ihan käytännön syistä.
    Ymmärtääkseni nämä ovat aika yksilöllisiä juttuja ja taitava lääkäri osaa määrittää ne todella tarkasti. Ei muuta kuin lykkyä tykö ja toivottavasti kaikki menee suunnitellusti.
     
  6. Janica Vierailija

    Itselläni on piikitykset alkamassa ensi vuoden puolella ja haluaisin kuulla lisää kokemuksia asiasta!
     
  7. Maikki Vierailija

    Minulle meinasi tuo piikitys tulla melkoiseksi kynnyskysymykseksi. Klinikalla neuvoivat, että ottaisin yhteyttä omaan terveyskeskukseeni ja kysyisin jos voisin siellä pistää hoitajan valvovan silmän alla. Klinikalle kun olisi ollut 100km matka, niin sinne olisi ollut huono lähteä joka pistoksen takia ajelemaan.
    Terveyskeskuksesta sitten kyselin ja he olivat sitä mieltä että tottakai. Olisin voinut käydä myös aikuisneuvolassakin, mutta onnistuimme sopimaan hoitajan kanssa sopivan iltapäivä ajan kolmeksi.
    Onneksi ekat pistospäivät osuivat viikolle. Minulle ei erillistä pistosopastusta sitten etukäteen annettukaan. Kävin ekat neljä pistosta tekemässä terveyskeskuksessa. Pistin joka kerta itse, hoitaja vain valvoi vierestä. Lopulta sain sen verran itse varmuutta, että uskalsin yksin kotona pistää.
    En edelleenkään pidä pistämisestä, mutta se sujuu ja tiedän pystyväni siihen. Minulla tuo hoitajan kanssa pistäminen helpotti jännitystä huomattavasti. Eli sekin on yksi keino vähentää pelkoa pistämisen suhteen.
     
  8. Mimmi8 Vierailija

    Olisko lisää kokemuksia?
    Oliko mies mukana, kun opetusta annettin?
     
  9. piikittäjä myös Vierailija

    hei oliko kenelläkään mitään tuntemuksia piikityksen aikana munasarjoissa? minä ikäänkuin olen alkanut tuntemaan munasarjani ja niitä "kuumottaa" koko ajan? etenkin oikealta puolelta missä pco:ni on pahempi..
     
  10. Ninni-75 Vierailija

    Moniko on saanut plussan tällä menetelmällä?
    Ja montako kertaa tuo yleensä tehdään, ennenkuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen? onko se ivf?
     
  11. mikuzzi Vierailija


    Halusin vain kertoa, että itse tulin raskaaksi ensimmäisellä ovulaatioinduktiolla (inseminaatiota ei tehty). Sitä ennen kokeiltiin clomit (eivät sopineet minulle)ja femar lääke, josta en tullut raskaaksi. Ja minulla siis taustalla pcos.
     
  12. Hippo Vierailija

    Mullakin tärppäsi ekasta. Lääkkeinä Gonal-f, Ovitrelle ja luget. Inseminaatio oli suunniteltu, mutta pyhät sotkivat aikataulut. Diagnoosina selittämätön lapsettomuus ja yritystä takana 2 vuotta (ja yksi luomu raskaus-keskenmeno).
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti