Pääseekö pettämisestä yli?

[vieras]

Mun mieheni petti mua tuossa joitain kuukausia sitten.. Välillä tuntuu, että asiasta pääsee yli, eikä sitä mieti päiviin, mutta sitten tulee taas hetkiä ja päiviä, jolloin tuntuu, että kaikki seinät kaatuu päälle ja sitä kiertää vain pienen pientä ympyrää, johon ei mahdu muuta kuin se yksi asia ja ajatus.. Me on puhuttu asiasta, on itketty, on päätetty jatkaa yhdessä.. Itse en missään tapauksessa halua erota, rakastan miestäni.. Välillä vain tuntuu niin pirun pahalle, niin petetylle, loukatulle.. Haluaisin unohtaa ja jatkaa, luottaa taas kuten ennen.. Miten tästä pääsee yli? Ajan kanssa vaan? Itkettää..

 

[k]

Minä en ole päässyt kahteen vuoteen aidosti yli. Vieläkin tulee ikävät muistot pintaan..

 

[ap]

Minä en ole päässyt kahteen vuoteen aidosti yli. Vieläkin tulee ikävät muistot pintaan..

Oletteko kuitenkin yhä yhdessä?

 

[Ewi]

Kyl se kait niin syvältä loukkaa et ei vaan voi päästä heti yli. Mut kyl siitä voi toipua vielä. Ei heti tota es piä antaa anteeks... vasta sitte ku itte voi tulee se hetki?? Muista et sä oot ihan pirun hyvä ihana nainen ja miehes rakastaa sua vaikka miehet onki just tommosia kuramaisia :'( ollaan sun kanssas :hug:

 

[k]

Minä en ole päässyt kahteen vuoteen aidosti yli. Vieläkin tulee ikävät muistot pintaan..

Oletteko kuitenkin yhä yhdessä?

Kyllä. Mutta on tosi vaikea luottaa.

 

[jan]

Omille tunteilleen ei voi mitään. Ei pettämistä milloinkaan unohtamaan pysty, mutta pettäjän käytöksestä ja tapauksesta riippuen sen voi pystymään antamaan jollain tasolla anteeksi. Täydellistä luottamusta ei enää voi saavuttaa. Kunpa pettäjät ymmärtäisivät kuinka paljon tuskaa heidän tekonsa tuottaa. Pettäminen osoittaa suurta itsekkyyttä ja kumppanin ja perheen aliarvostamista.

 

[ap]

Kyl se kait niin syvältä loukkaa et ei vaan voi päästä heti yli. Mut kyl siitä voi toipua vielä. Ei heti tota es piä antaa anteeks... vasta sitte ku itte voi tulee se hetki?? Muista et sä oot ihan pirun hyvä ihana nainen ja miehes rakastaa sua vaikka miehet onki just tommosia kuramaisia :'( ollaan sun kanssas :hug:

Kiitos sulle kauniista sanoista =). Tätä on vaan niin vaikea kantaa mukanaan..

 

[Kärsäpärstäinen]

mä en halua päästä. Mutta jos haluaa niin pystyykö, en tiedä, kyllä varmaan jossain vaiheessa tai sitten ei..

 

[harmailija]

Jos aidosti kykenee antamaan anteeksi (ja toinen aidosti sitä pyytää), niin suunnilleen kahdessa vuodessa siitä pääsee yli. Toiselta puolelta sen kokeneena voin sanoa että pettäjälläkin voi olla *todella* huono olo, se unohdetaan helposti. Itselle tuli ihan fyysisiä pahanolon- ja paniikkikohtauksia...

 

[muu]

Kylla paasee, jopa siita kun syrjahypysta syntyy lapsi. Mutta aikaa se vie - paljon.

 

[ap]

Jos aidosti kykenee antamaan anteeksi (ja toinen aidosti sitä pyytää), niin suunnilleen kahdessa vuodessa siitä pääsee yli. Toiselta puolelta sen kokeneena voin sanoa että pettäjälläkin voi olla *todella* huono olo, se unohdetaan helposti. Itselle tuli ihan fyysisiä pahanolon- ja paniikkikohtauksia...

Itse olen nähnyt ja tiedän, että miehellä tästä kanssa tosi paha olo.. Se vaan tuntuu päässeen asiasta erilailla yli kuin minä.. Tai jos asiasta puhutaan, niin kyllä sitä se vaivaa ja katuu tosissaan sitä.. Mutta ei sillä asia kummittele jatkuvasti mielessä.. Mutta itse sitä miettii usein, että entä jos se vielä tekee niin yms.. Olen kyllä sen sanonut, että jos seuraava kerta tulee, niin siitä en selviä, enkä halua enää sitten jatkaa yhdessä..

 

[Ewi]

Kyl se kait niin syvältä loukkaa et ei vaan voi päästä heti yli. Mut kyl siitä voi toipua vielä. Ei heti tota es piä antaa anteeks... vasta sitte ku itte voi tulee se hetki?? Muista et sä oot ihan pirun hyvä ihana nainen ja miehes rakastaa sua vaikka miehet onki just tommosia kuramaisia :'( ollaan sun kanssas :hug:

Kiitos sulle kauniista sanoista =). Tätä on vaan niin vaikea kantaa mukanaan..

Tiiän sen!!! SE sattuu ihan jumasti??????? Aika parantaa kehon haavat ja mielen haavat parantuu sit ku ne kohataan.... sillein et niitäkään ei aina tartte kantaa mukana onneks sun miehes on tajunnu miten pahaa se on sulle tehny...... sen tota kipuu pitäs kantaa eikä sun :'(

 

[harmailija]

Jos aidosti kykenee antamaan anteeksi (ja toinen aidosti sitä pyytää), niin suunnilleen kahdessa vuodessa siitä pääsee yli. Toiselta puolelta sen kokeneena voin sanoa että pettäjälläkin voi olla *todella* huono olo, se unohdetaan helposti. Itselle tuli ihan fyysisiä pahanolon- ja paniikkikohtauksia...

Itse olen nähnyt ja tiedän, että miehellä tästä kanssa tosi paha olo.. Se vaan tuntuu päässeen asiasta erilailla yli kuin minä.. Tai jos asiasta puhutaan, niin kyllä sitä se vaivaa ja katuu tosissaan sitä.. Mutta ei sillä asia kummittele jatkuvasti mielessä.. Mutta itse sitä miettii usein, että entä jos se vielä tekee niin yms.. Olen kyllä sen sanonut, että jos seuraava kerta tulee, niin siitä en selviä, enkä halua enää sitten jatkaa yhdessä..

Voin kyllä helposti kuvitella juuri näin, että pettäjä ei ainakaan *näytä* miten paha oikeasti on. Ei esim. halua muistuttaa sua siitä sillä tavalla. Varmasti on paljon pahempi olo hänellä kuin mitä ulospäin näkyy (jotkut miehethän on aika hyviä muutenkin tunteiden kätkemisessä).
Sitä monet epäilee, että pettääkö uudestaan, ja monethan sen tekevätkin, mutta on oikeasti myös heitä (meitä) jotka eivät sitä tee. Eli jos miehesi todella katuu, niin toivottavasti voit antaa anteeksi jossakin vaiheessa ja luottaa, koska jos luottamus ei tule takaisin (ja siihen tosiaan myös menee aikaa), niin suhteella ei ole perustaa.

 

[???]

Kylla paasee, jopa siita kun syrjahypysta syntyy lapsi. Mutta aikaa se vie - paljon.

entäs kun syrjähypystä syntyy kaksi lasta?

 

[harmailija]

Kylla paasee, jopa siita kun syrjahypysta syntyy lapsi. Mutta aikaa se vie - paljon.

entäs kun syrjähypystä syntyy kaksi lasta?

Riippuu tuleeko ne yhtäaikaa vai peräjälkeen

 

[???]

Kylla paasee, jopa siita kun syrjahypysta syntyy lapsi. Mutta aikaa se vie - paljon.

entäs kun syrjähypystä syntyy kaksi lasta?

Riippuu tuleeko ne yhtäaikaa vai peräjälkeen

perä jälkeen kai ne yleensä...mut nää reilun vuoden välillä.

 

[Annastiina]

Jos aidosti kykenee antamaan anteeksi (ja toinen aidosti sitä pyytää), niin suunnilleen kahdessa vuodessa siitä pääsee yli. Toiselta puolelta sen kokeneena voin sanoa että pettäjälläkin voi olla *todella* huono olo, se unohdetaan helposti. Itselle tuli ihan fyysisiä pahanolon- ja paniikkikohtauksia...

Itse olen nähnyt ja tiedän, että miehellä tästä kanssa tosi paha olo.. Se vaan tuntuu päässeen asiasta erilailla yli kuin minä.. Tai jos asiasta puhutaan, niin kyllä sitä se vaivaa ja katuu tosissaan sitä.. Mutta ei sillä asia kummittele jatkuvasti mielessä.. Mutta itse sitä miettii usein, että entä jos se vielä tekee niin yms.. Olen kyllä sen sanonut, että jos seuraava kerta tulee, niin siitä en selviä, enkä halua enää sitten jatkaa yhdessä..

Itse olen pettänyt miestäni ja mies saattaa ajatella minusta samalla tavalla tai että olisin päässyt siittä yli. En ole, mutta en halua miestäni siittä missään tilanteessa muistuttaakaan, en siis aloita itse puhumaan asiasta. On kausia kun mulla on todella paha olla, silloin n. kuukausi pettämiseni jälkeen itkin ja tärisin suihkussa ja menin joskus suihkuun vain sen takia että pääsen piiloon. Mulla tuli jopa yökkäys kohtauksia, kun pidin itseäni niin inhottavana ja likaisena. En mä siittä kuitenkaan miehelleni sanonut, enkä millään tavalla näyttänyt kuinka mä voin ja tosiaan itsekin sairastuin sitten tuohon paniikkihäiriiön. Miehelle sen sanoin että johtui töihin paluusta, mutta ei suinkaan siitä oikeasti johtunut.
Silloin aluksi en voinut esim. mennä edes ystävälleni, niin etten tressannut että ajatteleeko mun mies mun olevan pettämässä.
Nyt alan pitämään itseäni jo ihmisenä, aikaa tästä on 3vuotta. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut kirjoituksellani hyväksyä pettämistä, vaan sanoa ettei pettäjä halua useinkaan itse puhua asiasta, eikä tuottaa enään pahaa oloa. Lisäksi pettäjällä voi itselläänkin olla kauheat henkiset tuskat.

Voimia teille ja toivottavasti pääsette asian yli, aikaa se vie ja hermoja! :hug:

 

[???]

Jos aidosti kykenee antamaan anteeksi (ja toinen aidosti sitä pyytää), niin suunnilleen kahdessa vuodessa siitä pääsee yli. Toiselta puolelta sen kokeneena voin sanoa että pettäjälläkin voi olla *todella* huono olo, se unohdetaan helposti. Itselle tuli ihan fyysisiä pahanolon- ja paniikkikohtauksia...

Itse olen nähnyt ja tiedän, että miehellä tästä kanssa tosi paha olo.. Se vaan tuntuu päässeen asiasta erilailla yli kuin minä.. Tai jos asiasta puhutaan, niin kyllä sitä se vaivaa ja katuu tosissaan sitä.. Mutta ei sillä asia kummittele jatkuvasti mielessä.. Mutta itse sitä miettii usein, että entä jos se vielä tekee niin yms.. Olen kyllä sen sanonut, että jos seuraava kerta tulee, niin siitä en selviä, enkä halua enää sitten jatkaa yhdessä..

Itse olen pettänyt miestäni ja mies saattaa ajatella minusta samalla tavalla tai että olisin päässyt siittä yli. En ole, mutta en halua miestäni siittä missään tilanteessa muistuttaakaan, en siis aloita itse puhumaan asiasta. On kausia kun mulla on todella paha olla, silloin n. kuukausi pettämiseni jälkeen itkin ja tärisin suihkussa ja menin joskus suihkuun vain sen takia että pääsen piiloon. Mulla tuli jopa yökkäys kohtauksia, kun pidin itseäni niin inhottavana ja likaisena. En mä siittä kuitenkaan miehelleni sanonut, enkä millään tavalla näyttänyt kuinka mä voin ja tosiaan itsekin sairastuin sitten tuohon paniikkihäiriiön. Miehelle sen sanoin että johtui töihin paluusta, mutta ei suinkaan siitä oikeasti johtunut.
Silloin aluksi en voinut esim. mennä edes ystävälleni, niin etten tressannut että ajatteleeko mun mies mun olevan pettämässä.
Nyt alan pitämään itseäni jo ihmisenä, aikaa tästä on 3vuotta. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut kirjoituksellani hyväksyä pettämistä, vaan sanoa ettei pettäjä halua useinkaan itse puhua asiasta, eikä tuottaa enään pahaa oloa. Lisäksi pettäjällä voi itselläänkin olla kauheat henkiset tuskat.

Voimia teille ja toivottavasti pääsette asian yli, aikaa se vie ja hermoja! :hug:

hienoa että jaksoitte ja jaksatte luottaa toisiinne niin että pysytte yhdessä. :heart:

 

[ap taas täällä]

Jos aidosti kykenee antamaan anteeksi (ja toinen aidosti sitä pyytää), niin suunnilleen kahdessa vuodessa siitä pääsee yli. Toiselta puolelta sen kokeneena voin sanoa että pettäjälläkin voi olla *todella* huono olo, se unohdetaan helposti. Itselle tuli ihan fyysisiä pahanolon- ja paniikkikohtauksia...

Itse olen nähnyt ja tiedän, että miehellä tästä kanssa tosi paha olo.. Se vaan tuntuu päässeen asiasta erilailla yli kuin minä.. Tai jos asiasta puhutaan, niin kyllä sitä se vaivaa ja katuu tosissaan sitä.. Mutta ei sillä asia kummittele jatkuvasti mielessä.. Mutta itse sitä miettii usein, että entä jos se vielä tekee niin yms.. Olen kyllä sen sanonut, että jos seuraava kerta tulee, niin siitä en selviä, enkä halua enää sitten jatkaa yhdessä..

Itse olen pettänyt miestäni ja mies saattaa ajatella minusta samalla tavalla tai että olisin päässyt siittä yli. En ole, mutta en halua miestäni siittä missään tilanteessa muistuttaakaan, en siis aloita itse puhumaan asiasta. On kausia kun mulla on todella paha olla, silloin n. kuukausi pettämiseni jälkeen itkin ja tärisin suihkussa ja menin joskus suihkuun vain sen takia että pääsen piiloon. Mulla tuli jopa yökkäys kohtauksia, kun pidin itseäni niin inhottavana ja likaisena. En mä siittä kuitenkaan miehelleni sanonut, enkä millään tavalla näyttänyt kuinka mä voin ja tosiaan itsekin sairastuin sitten tuohon paniikkihäiriiön. Miehelle sen sanoin että johtui töihin paluusta, mutta ei suinkaan siitä oikeasti johtunut.
Silloin aluksi en voinut esim. mennä edes ystävälleni, niin etten tressannut että ajatteleeko mun mies mun olevan pettämässä.
Nyt alan pitämään itseäni jo ihmisenä, aikaa tästä on 3vuotta. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut kirjoituksellani hyväksyä pettämistä, vaan sanoa ettei pettäjä halua useinkaan itse puhua asiasta, eikä tuottaa enään pahaa oloa. Lisäksi pettäjällä voi itselläänkin olla kauheat henkiset tuskat.

Voimia teille ja toivottavasti pääsette asian yli, aikaa se vie ja hermoja! :hug:

Kiitos sulle kirjoituksestasi. Luulen ja uskon, että mieheni kanssa katuu ja häntä vaivaa tämä asia enemmän kuin mitä minulle näyttää.. tätä on jotenkin vaikea yksin käydä läpi (haluaisin jonkun ihan ulkopuolisen kanssa asiasta keskustelle/kirjoittaa), en halua kaivella mennyttä enkä mieti oikeastaan sitä itse tapahtunutta, mutta sisällä on vaan niin tyhjä olo...