päästäisitkö alakouluikäisen lapsesi kaverilleen kylään jos...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ev
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ev

Vieras
...tietäisit tämän kaverin äidin sairastavan vakavaa masennusta?

mietin vaan miten kertoa kellekään tästä. olin sairaalassakin hoidossa masennukseni vuoksi, no lapset toki kertoi kavereilleen että äiti on sairaalassa ja nyt muutama on sitten kysellyt huolissaan että "miia kertoi että olet sairaalassa, onhan kaikki hyvin" ja nyt siis en tiedä uskallanko kertoa totuutta ettei lapsilta mene kaverit jos käykin niin ettei nää muut äidit ymmärrä tätä sairautta vaan luulevat mun olen "hullu".

olenkin kyselyihin vastannut että "etten mielelläni puhuisi siitä, jos sopii."
 
Alkuperäinen kirjoittaja elämä kantaa;22079792:
"etten mielelläni puhuisi siitä, jos sopii. tää on mun mielestä pahempi kuin olla rehellinen.. tosta voi alkaa mielikuvitus ja juorut laukkaamaan.
voithan sanoa etttä olet toipunut hyvin nyt tms.

niin.... ne tilanteet vaan tuli niin puun takaa etten osannut oikein muuta vastata. en ollut varautunut että kukaan alkaa kyselee.
 
Mulla taustalla aika vakaavaakin masennusta ja ihan avoimen rehellisesti siitä juttelen. Päästäisin, jos perheessä muutoin asiat kunnossa?

on, muuten on kunnossa. me ollaan kuulemma se perhe joka ns kadehditaan kun kaikki näyttää niin ruusunpunaiselle. no, muuten se onkin sitä, meillä on ihana perhe, minulla ihana mies, lapset on mahtavia jne jne. ainoa iso taakka on tämä minun sairauteni. joskus on hyviä päiviä, joskus päiviä kun en pääse koko päivänä ylös sängystä. se on rankkaa miehelle ja lapsille. niinä päivinä kiellän myös kavereiden tulon ettei ne ihmettele kun mä vaan makaan makkarissa ovi kiinni ja jos mulle tulee puhumaa, mumisen takaisin kun en edes kykene kunnolla puhumaan.

oman vointini mukaan siis lasken kavereita meille, juurikin siksi että kavereilla olisi hyvä olla meillä eivätkä joudu miettii että miks ton äiti näyttää haudasta nousseelle.
 
luulen että päästäisin. en muutenkaan lapsiani pullossa pidä. en kuulu niihin, jotka ajattelevat että lapsista tulee alkoholisti jos näkee alkoholistin tai jos vaikka jopa hänelle juttelee kute ihmiselle tai antaisi parantolan tulla naapurustoon.
 
mun mielessä sairaalassaolon syy ei kuulu pätkääkään lapsen koulukaverien vanhemmille, eri asia, jos on vanhempien kanssa hyväkin tuttu, niin toki silloin voisi kertoa
 
...tietäisit tämän kaverin äidin sairastavan vakavaa masennusta?

mietin vaan miten kertoa kellekään tästä. olin sairaalassakin hoidossa masennukseni vuoksi, no lapset toki kertoi kavereilleen että äiti on sairaalassa ja nyt muutama on sitten kysellyt huolissaan että "miia kertoi että olet sairaalassa, onhan kaikki hyvin" ja nyt siis en tiedä uskallanko kertoa totuutta ettei lapsilta mene kaverit jos käykin niin ettei nää muut äidit ymmärrä tätä sairautta vaan luulevat mun olen "hullu".

olenkin kyselyihin vastannut että "etten mielelläni puhuisi siitä, jos sopii."

mun ensimmäinen ajatus oli, että tottakai päästäisin kunhan itse näkisin toisen lapsen äidin kerran pari myös. mutta tuo vastauksesi. se herätti reaktion, että en todellakaan päästäisi tuollaisen vastauksen jälkeen lastani. jos taas avoimesti kertoisit masennuksestasi ja sairaalassa olostasi ja siitä, että päästät teille kavereita leikkimään vain silloin kun oikeasti heitä jaksat niin totta kai päästäisin. MUTTA vaikka en päästäisi lastani teille niin lapseni SAISI SILTI leikkiä jatkossakin lapsesi kanssa ulkona.
 
Mun mielestä on oikeus vastata, etten mielelläni puhuisi siitä ilman, että juoruille olisi aihetta. Oli sairaalassa olon syy mikä tahansa ei välttämättä halua sitä muille puhua.

Tuohon sängyssä makaamiseen voisi käyttää valkoista valhetta vaikka tosi kovasta migreenistä jos kavereita paikalla..
 
ev: No ei masennus ole mikään oikea sairaus. Tuskin ne lapset siellä huonommiksi muuttuu vaikka toisella äidillä olisikin asenne "Mul o paha mieli kato ni mä oon masentunu, se o sairaus tiäx daa".
 
voi että tolla dechsillä on sitten mukavaa tällä palstalla,raukka parka oikee yrittä että kakki hermostui hänen "hauskoista" kommenteistaan,ei vaan kuule oikee taida onnistu..Voi sua..
 
Olen päästänyt ja olen kieltänyt. Mun mielestä on helpompaa, jos masentunut kertoo avoimesti ja kieltää avoimesti tulemasta, jos siltä tuntuu. Yhdessä naapurissa masennus vaan jatkuu, asiasta ei puhuta, lapset eivät sinne enää mene ja perheen lapsetkin ovat aika myrtsejä. Joka päivä en edes uskalla päästää lapsia ovelle, mutta kurjaa mun on täältä matkan päästä mielialoja arpoa tervehdyksestä tai sen puutteesta tai eteen vedetyistä verhoista tai milloin mistäkin metelistä.
 

Yhteistyössä