Toggle sidebar

Päätin, etten välitä mutta joskus se sattuu ja suorastaan vituttaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja **
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
?

**

Vieras
nimittäin se, kuinka epätasaarvoisia isovanhemmat (anoppi ja appi) ovat lapsenlapsiaan kohtaan.

Toisia kutsutaan kylään ja jopa viikoksi kesällä. Niille ostellaan leluja, viedään jätskille, biitsille, mökille ...

Toisille ei mitään. SILLOIN kyllä seura kelpaa kun tän toisen sisaruksen lapsi pyytää meidän lasta (eli serkkuaan) mukaan.. mummon ja papan aloitteesta ei koskaan mihinkään.

Joskus kun käymme, ne puhuu vaan näisä kullannuppusistaan. Ei niitä kiinnosta mitä meidän lapsille kuuluu. Valokuvat on hyllyssä, mutta taka-alalla. Kullannuppujen kuvia on viisinkertainen määrä esillä.

Kullannuppu kun itkee niin molemmat säntää kattomaan, meillä kun lapsi itkee niin kommentti on "no mikä sille ny tuli"

Nyt on taas kiintiö täys vuodeks eteenpäin mun osalta..
 
Varmasti raivostuttavaa. Meillä joskus aikoinaan äitini itki, ettei varmaan koskaan saa lapsenlapsia (itse ollut nuori kun on lapsen saanut ja "pääsi" mummoksi vasta kun lapsensa oli 30v.) ja nyt kun on mummo, ei koskaan ole oma-aloitteisesti pyytänyt lapsia hoitoon eikä vietä näiden kanssa ollenkaan aikaa. Hoitaa kyllä jos pyydetään muttei koskaan tarjoudu. Eikä muita isovanhempia ole, jotka vois hoitaa; toinen mummo vanha ja raihnanen jo. Että näin. Ja pappa on samanlainen; kovasti reissaavat ja harrastavat, mutta lapsille ei riitä aikaa...
 
Näin sanoi siäni aikoinaan kun vain mun esikoinen on tärkeä,muut mun lapset ei ole mitään,siskoni lapset ei sitäkään vähää.
 
Valitettavasti tuttua meillekkin ja varmasti monelle muulle. Ei sille mitään voi, vaikka itseä harmittaa niin. Meidän tapauksessa vielä isovanhemmat, jotka ovat minun vanhempiani, näyttävät selkeästi elein ja sanoin kuinka muut lapsenlapset ovat heille paljon tärkeämpiä kuin meidän lapset.

Juuri tänäänkin äitini oikein suutahti minulle, kun olimme sopineet käyvämme heillä kylässä ja siskoni oli tuomassa lapsiaan hoitoon heille samaan aikaan, eikä sitten tuonutkaan kuullessaan meidän juuri sinne saapuneen. Voi sitä "mummon" kiukkua, kun ei sitten nähnyt kultanuppujaan meidän mukuloiden ollessa esteenä. Arvata saattaa, että lähdimme välittömästi. "mummo" lähti sitten siskon luokse viikonlopuksi yökylään...

Ei niitä isovanhempia voi mummouteen pakottaa, mutta kyllä se riipasee joka kerta. Lapsemme ovat serkkujensa kanssa ihan samaa ikää ja löytyy kummaltakin tyttöjä ja poikia, joten ei pitäisi olla siitäkään kiinni. Ei isovanhempien ole pakko viettää aikaa lastenlastensa kanssa ja tarkoituksena ei suinkaan olekkaan lapsia heillä hoidattaa. Luulen kanssa, että alkaa mitta olemaan kanssa täys...

 
Surulliseksi tulee kun näitä juttuja lukee. Omat vanhempani ovat ehdottoman tasapuolisia, olivat jo meille omille lapsilleenkin. Siunaan heidään viisauttaan tässä suhteessa!! Ja appivanhemmilla ei ole muita lapsenlapsia. Meidän omat ovat siis pakosti tärkeitä, kun ei ole kilpailijoita. :-)

Omassa lapsuudessani minulla oli kyllä etäisemmät välit isoisään ja isoäitiin (kumpiakin vain yksi) kuin serkuillani, koska asuimme kauempana. Varsinkin isän äidille emme selvästikään olleet niin tärkeitä kuin lähempänä asuneet tyttärien lapset. Mutta en ole katkera siitä. Se oli köyhää aikaa muutenkin, suosionosoitus saattoi olla sitä luokkaa, että pääsi sadevesitynnyriin hyppimään. :-)

Tasapuolisuus pitäisi takoa jokaisen vanhemman ja isovanhemman kalloon!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa