Hae Anna.fi-sivustolta

Päättääkö lapsesi kenen kanssa saat seurustella?

Viestiketju osiossa 'Yksinhuoltajuus ja uusperheet' , käynnistäjänä nainen-76, 20.01.2012.

  1. nainen-76 Vierailija

    Tämä on teille, eronneille joilla on lapsia edellisestä liitosta, ja yritätte rakentaa uutta suhdetta. Päättääkö lapsesi uuden tulokkaan "kelpaavuudesta" vai ei?

    Minut on heivattu pariin otteeseen ulos suhteesta mieheni kanssa, sen jälkeen kun on 1-2 kertaan oltu miehen lasten kanssa tekemisissä. Joillain kerroilla asia on sanottu suoraan, että miehen lapset eivät tykkää musta, joskus taas olen lukenut sen rivien välistä.

    Voiko lapsi todella terrorisoida noin? Mielelläni löytäisin lapsettoman miehen, alkaa vain olla vähemmistönä tässä iässä.

    Tutustuttakaa nyt ainakin uusi tulokas heti lapsiinne ettei ehditä kovin pitkälle rakentaa suhdetta kun se tömähtääkin siihen että lapsi ei hyväksy.
     
  2. tarkennan Vierailija


    Että tulen muuten hyvin toimeen lasten kanssa. Ennen kuin joku ehtii syyttää mua hirveäksi noita-akaksi jota lapset inhoaa ja pelkää :D
     
  3. Päättäväisyys Vierailija

    Ei päätä. Kyllä seurustelu on kahden aikuisen ihmisen välinen asia, eikä siihen kyllä varsinkaan lapsilla ole mitään sanomista. Isä on isä ja äiti on äiti, mutta kummatkin ovat myös aikuisia ihmisiä; naisia ja miehiä, joilla on oikeus tehdä niin kuin he keskenään parhaaksi näkevät. Meillä on uusiperhe, jossa miehelläni kolme aikuista lasta ja minulla kaksi. Lapsemme eivät asu enää kotona. Tyttäreni ilmoitti minulle, että jos menen naimisiin nykyisen mieheni kanssa ei hän tule meille koskaan. No aikaa kului ja tytär vanheni, niin myös tyttären ajatukset. Olemme ihan hyvissä väleissä ja tytärkin on sopeutunut asiaan erittäin hyvin. Muistan sanoneeni hänelle silloin kun hän tuon uhkauksensa toi julki, että se on sinun ratkaisusi, ei minun ja olen kovin harmissani päätöksestäsi. Asiasta ei ole puhuttu sen koomin. Aikuisen ihmisen kypsä suhtautuminen ja ymmärrys lapsen huolesta on tärkeää. Asiasta kannattaa jutella kaikkien osapuolten kanssa yhdessä, jotta jokainen löytää oman paikkansa perheessä tai parisuhteen yhteydessä. Hylätyksi tulemisen tunne, mustasukkaisuus isän tai äidin uutta suhdetta kohtaan ovat niitä tunteita, joita lapsi käy mielessään läpi ja purkaa ulos.
     
  4. Sama juttu Vierailija

    Meillä myös miehen aikuiset lapset yrittivät aluksi häätää minua pois, kun heillä oli heidän mieleisensä ehdokas tilalleni. Mieheni oli kuitenkin jämäkkä ja alkuvaikeuksien jälkeen olemme ihan ystäviä.

    Tossu sellainen mies tai nainen, joka antaa lasten pompottaa elämäänsä.
     
  5. Jotenkin ymmärrän vanhemman, joka on valmis tekemään mitä tahansa lapsensa eteen kunhan voi jotenkin kuitata avioeron. Kysymys on kuitenkin turhasta syyllisyyden tunteesta, josta tulisi pyrkiä pois mahdollisimman pian. Tilanteesta tulee vieläkin ongelmallisempi jos jätetty osapuoli kaataa kaiken syyn parisuhteesta lähteneen niskaan ja manipuloi tilannetta. Siksi olisi tärkeää tehdä lapsille selväksi miksi avio- tai avoero tuli. Vaikka äiti/isä ei rakastaisikaan enää sitä entistä puolisoaan ei rakkaus lapsiin ole uhattuna. Paras tapa lapselle osoittaa rakkauttaan on kuunnella, ymmärtää, tukea ja olla aina tarvittaessa läsnä (vaikka puhelimitse jos ei muuten). Ei ongelma ole pelkästään parisuhteessa vaan myös normaalissa kanssakäymisessä työssä, opiskelussa.... eihän niissäkään tilanteissa kaksi ihmistä, jotka eivät tule toimeen keskenään ole väkisin yhdessä, vai?
     
  6. uskotoivorakkaus Vierailija

    Meillä nuorempi lapsi kamppaili kaikin keinoin uutta suhdettani vastaan. Erosta oli tuolloin 2 vuotta. Nykyisin välit miehen ja lapsen välillä asiallisen keskustelevat. Mies on ollut auktoriteetti, minä olen lepsumpi kasvattaja. Viidessä vuodessakaan eivät ole oppineet toisistaan erityisemmin tykkäämään, se on murheellista. Nyt mies muutti yllättäin muualle, ei kuulemma enää kestänyt "ruokkia lapsiani". Minä tienasin lähes tuplan häneen verrattuna, joten enköhän ihan itse ruokkinut lapseni. Tekosyy tuo oli, ei vaan jaksanut ylipäätään perhe-elämää. Minusta ja avioliitosta ei haluaisi kuitenkaan luopua. Lapsi kaipaa kyllä jollain tasolla häntä, kyselee ja ihmettelee. Mies on käynyt useamman kerran syömässä ja juttelemassa lähtönsä jälkeen. Ehkä, jos seuraavaa kertaa tulee, miettisin tarkemmin myös lapsen mielipidettä uudesta ihmisestä. Niin rankka taival oli saada lapsi hyväksymään uusi ihminen, joka sitten päättikin lähteä.
     
  7. katse peiliin Vierailija

    Mistäs sinä sen tiedät, vaikka ihminen, jonka lapsikin "hyväksyy" sitten päättääkin lähteä?

    Uusi ihminen pitäisi ottaa lasten "huoltajaksi" varovasti, ei odottaa samaa sitoutumista ja rakkautta kuin biovanhemmalla luonnostaan on, se on varma tae siihen, ettei mitään pysyvää tule rakentumaan.

    Liiat odotukset tukahduttavat mahdollisuuden, joka aina on olemassa.

    Inhimillistähän se on, mutta perhe-elämä EI jatku kuten biovanhempien suhteessa, se vain tuppaa lasten vanhemmalta unohtumaan, ja odotukset ja vaatimukset ovat korkealla...
     
  8. uskotoivorakkaus Vierailija

    No 5 vuodesta 2 asuttiin saman katon alla, eli aika hissukseen olivat toisiinsa totutelleet jo ennen yhteenmuuttoa/avioliittoa. Lapsia myös miehellä, joten ei mikään uusi asia mitä lapset tuovat tullessaan. Missään nimessä en ole koskaan odottanut uuden puolison tuntevan vanhemman rakkautta lapsiini, enhän minäkään hänen lapsiaan samalla tavalla ole kyennyt rakastamaan kuin omiani. Tarkoitus oli vaan kertoa alkuperäiselle ettei se ole helppoa aloittaa mitään uutta kun on jo lapsia. Uusioperhe vaatii suurta sitoutumista onnistuakseen, vaikka tunteet ei kaikkien jäsenten välillä niin lämpimät olisikaan. Siksi moni varmaan kuuntelee lastensa mielipiteitä liikaakin aluksi. Suurin osa lapsista kuitenkin jossain määrin on uutta ihmista vastaan, koska lapsihan toivoo loputtomiin vanhempiensa palaavan yhteen.
     
  9. vinkkiä Vierailija


    Ei lapset saa määrätä kenen kanssa vanhempi seurustelee. Jos antaa määrätä, sama tilanne jatkuu edelleen kun lapsi on jo aikuinen ( 20 - 50 v) - näitäkin tapauksia on nähty kun kolmikymppinen tytär ei hyväksy isänsä uutta morsiota.
     
  10. +50 Vierailija

    Itse olen sitä mieltä, että päinvastoin kuin ap:n mielestä, lapsia ei kannata liian aikaisin tutustuttaa uuteen kumppaniin (josta sitten lapset saavat sanoa mielipiteensä..). Suhteen pitää olla vakaalla pohjalla ja tarkoituksena sitoutunut parisuhde ennen kuin kumppani esitellään lapsille. Silloin lasten mielipiteellä ei enää ole vaikutusta mihinkään suuntaan.

    Jos ap olet tavannut miehen lapset vain kerran, pari, onko toimintanne ollut jotenkin väärä. Alkuun minusta, lasten iästä riippuen, voi esiintyä vanhemman ystävänä ja keksiä jotain lapsille mieluista yhdessä oloa. Mennään ekalla kertaa vaikka kaikki elokuviin tai keilaamaan tai pelataan jotain peliä (jossa huomaamatta tutustutaan) - pari tuntia ja sitten omiin koteihin. Yökylään lasten aikana mennään vasta kun kaikki ovat hyvin tutustuneet ja kumppanin lasten kanssa on löydetty yhteinen sävel.

    Jos joka kuukausi tuodaan uusi ehdokas kotiin niin en ihmettele, että lapsetkin väsyy ja kiukuttelee asiasta ja siitä on enää vaikea päästä eteenpäin kunnialla.
     
  11. kokemus tämäkin Vierailija


    Varmasti paras vaihtoehto. Itselläni on kokemus jolloin minut (nainen, 35v) tuotiin ensivisiitille miehen (39v) pojan eteen, poika siis 5v ja mentiin samana iltana jo saunaan - siis me kaikki 3 eli minä, miesystäväni ja tämä poika. Menin vaan pokkana vaikka vähän ihmettelin, että ompa nopeata toimintaa. Tulimme okei juttuun sen viikonlopun mutta sen jälkeen en enää ollut tervetullut heille, enkä tänä päivänä tiedä mitä tapahtui. Seurustelu loppui siihen siis, mies ei ilmoittanut mitään syytä. Poikaan liittyi varmasti, mutta ehkä paras olikin niin.
     
  12. Hyljeksitty Vierailija

    Ymmärrän miestä hyvin.
    Olin nelisen vuotta uusi hirveä nainen joka rikkoi heidän perheen. Mies oli toki eronnut, mutta lapset ei vaan nähneet siinä muuta kuin asumuseron. Sitä mielikuvaa ruokki heidän äitinsä. Mutta ei siitä sen enempää.
    Mies vannoi ja vakuutti, että lapset tulee hyväksymään minut ajan kanssa. Sen odottaminen oli hirveää. Ne lapset ei koskaan isänsä nähden käyttäytyneet minua kohtaan rumasti, mutta isän ollessa poissa kotoa, vittuiltiin, tehtiin kiusaa, nimiteltiin päin naamaa. Puhuessani miehen kanssa hän puhui lasten kanssa ja lapset kiisti. Lapset jopa hävitti minulle osoitettua postia. Mies ei uskonut tätä lainkaan. Vaan kummallista se oli, että kun posti alkoi tulla samaan osoitteeseen lasten kanssa sitä alkoi mystisesti kadota. En minäkään ensin edes kuvitellut lasten osuutta, mutta satuinpa kuulemaan nuoremman tytön puhelinkeskustelun kaverinsa kanssa. Oli pakko muuttaa postit siskoni luo.
    Mies ei koskaan tullut minua vastaan asiassa. Eikä lapset. Olin pitkään itkuinen, kärsin unettomuudesta, pelkäsin kotona, jäin jopa sairaslomalle saadakseni olla kotona edes joskus rauhassa kun lapset oli koulussa. Joka toinen viikonloppu ne oli äitinsä luona. Silloin helpotti.
    Lopulta muutin pois. Puhuin muutosta miehelle pitkään, mutta hän ei pitänyt asiaa relevanttina. Hän vain jankutti lasten tottuvan ajan kanssa.
    Kun sitten sain asunnon ja muutin, minua syyteltiin ties mistä. Edelleen perheen rikkomisesta, ja siitä että lasten perusturvallisuus kärsi kun aikuisia tuli ja meni. Isän naiset vaihtui jne. Myös lasten äiti lähetti erittäin ikävän sävyisen kirjeen kuinka hän muka oli uskonut että olisin miehelle oikea nainen, mutta olinkin vain onnenonkija. Kelkka oi kääntynyt kun vain vuosi aiemmin sain haukkumakirjeen siitä miten minun piti häipyä lasten elämästä. En tietenkään ottanut noista syyttelyistä itseeni. Paska maku koko jutusta jäi.
    Olen tavannut yh-miehen. Olin lähes paniikkihäiriössä sinä päivänä kun hän halusi esitellä minut lapsilleen. Näin kaiken painajaisen toistuvan. Mutta sitä ei tapahtunut. Tämän miehen lapset on ihania ja ystävällisiä. Heillä on kovat kokemukset äitinsä kanssa elämisestä, mutta silti katsovat valoisasti tulevaisuuteen. Vailla epäluuloja. Itkin onnesta tässä taannoin. En ole enkä edes halua olla lapsille äiti vaikka he ovat alkaneet turvaamaan minuun kuten äitiin. Se pelottaa siksi että suhde mieheen on kuitenkin vasta vuoden mittainen ja mitä tahansa voi tapahtua. Kaikki ainekset onnistumiseen on kuitenkin olemassa. Ei romanttista nuoruusrakkautta, vaan syvempää, luottamuksellista ystävyyttä.
    Koska omia lapsia ei ole en voi varmasti vannoa, mutta en näe kovinkaan todennäköisenä että omat lapseni määrittelisivät kenen kanssa seurustelisin tai eläisin. Eihän vanhemmatkaan puutu lastensa seurusteluihin, tai pettämisiin vaikka olisivat niistä tietoisia. Moraalisaarnoja toki voi pitää ja asioista keskustella, ohjata, neuvoa, mutta päätöksiä ei tehdä. Ei vaikka kyse olisi alaikäisistä nuorista. Näin olen nähnyt monen vanhemman toimivan.
    Luulen, että lasten mielipiteiden käyttäminen on vain tekosyy kun ei uskalleta tai osata itse kantaa vastuuta siitä että haluaa suhteen loppuvan. Jos tosiaan antaa lasten tuollaisista asioista päättää, on lapsille lykätty aivan käsittämätön vastuu omien vanhempiensa elämästä.
    Joku aiemmin kirjoittanut sen totesikin, että lasten kanssa pitää puhua erosta ja sen syistä. Eikä antaa lasten elää harhakuvissa äidin ja isän ikuisesta symbioosista. Varmasti erotessa on jo tehty kaikki mikä tehtävissä on yhteiselon jatkamiseksi, mutta se vaan ei onnistu. Silloin kumpikin jatkaa elämäänsä toisaalla. Ero ei katkaise lasten suhdetta vanhempiinsa. Se katkaisee vain vanhempien suhteen toisiinsa.
     
  13. uskotoivorakkaus Vierailija

    Todella ikävä kokemus hyljeksityllä, onneksi olet löytänyt parempaa. Meillä siis kuvio oli vaikea monestakin syystä, eikä mies lähtenyt lasteni käytöksen takia, pikemminkin oman käytöksensä vuoksi. Koki liian rankkana koko uusioperhekuvion, ja siihen liittyy vahvasti hänen oma taustansa, ja lukuisat meistä riippumattomat tapahtumat. Tämä vaan selvennyksenä. Olen edelleen sitä mieltä että elämä on helpompaa jos lapset alunperinkin tulevat toimeen uuden ihmisen kanssa. Ja uusi ihminen kunnioittaa lasten rakkautta ja lojaalisuutta molempia vanhempiaan kohtaan. En ole koskaan kysynyt lapsilta kelpaako heille joku ystäväni, sen enempää mies kuin nainen. Sehän olisi naurettavaa. Sen sijaan jos saman katon alle muutetaan, kuuluu asia mielestäni keskustella yhdessä, eikä vaan ilmoittaa lapsille, että tämä mies/nainen muuttaa meille tai me hänen luokse. Siitä syntyy aivan varmasti vastarinta. Eikä näissä asioissa mielestäni ole yhtä ainoaa tietä, niitä on yhtä paljon kuin on tilanteitakin.
     
  14. vastuullinen yh Vierailija

    Tietenkään lapset ei sanele mistään vanhempiensa ihmissuhteista. Ei uusista puolisoista sen enmpää kuin pelikavereista tai työpaikoistakaan.

    Se joka antaa lapsille tuollaisen ylivallan kohtelee lapsiaan väärin. Joko välttelee omaa vastuutaan elämästään osoittamalla lapsia. Taikka kuten hyljeksitty nimimerkki kirjoitti antaa lapsille vastuuta asioista jotka ei kuulu lapsille. Lasten pitää antaa kasvaa lapsina ja opetella esin vastuu itsestä.

    Lapset voi ottaa vastuuta omista vanhemmistaan siinä vaiheessa kun tai jos näiden terveys horjuu ja jonkun pitää huoltaa. Mutta nykyaikana kun sitäkään vastuuta ei haluta. Vanhemmat lykätään mielellään johonkin hoitokotiin jossa käydään jouluna moikkaamassa. Lyhkäsesti tietenkin.

    Ei, minun lapset ei tälläisiä asioita minulle sanele eikä isälleen. Nuoriso yrittää jossain vaiheissa vedättää ja kiristää erilaisin keinoin. Silloin istutaan alas puhumaan missä mennään ja kuka määrää kenenkin elämästä, ihmissuhteista ja miksi.
     
  15. vastuullinen yh Vierailija

    Kyllä. Yhteenmuutettaessa asiasta keskustellaan. Jos vastarintaa syntyy annetaan aikaa sopeutua. Ehkä ensimmäistäkään keskustelua ei kannata aloittaa vain ilmoittamalla päätöksestä, eikä aiankaan ennen kuin klpaset uusi puoliso on tutustuneet ja osoittaneet tulevansa toimeen keskenään.

    Vastarintaa tai ei, sitä on soviteltava tietenkin ja annettava lapsille aikaa sopeutua tilanteeseen. Kohtuudella kuitenkin. Lapset ei saa loputtomiin kiristää muuton estoa. Yhteenmuuttoa tuskin edes haaveillaan jos suhde lasten ja uuden kumppanin välillä on ollut huono. Eiköhän yhteenmuutto johdu siitä että kaikki suhteet toimii. Itse en voisi kuvitella muuttavani yhteen sellaisen henkilön kanssa joka ei sietäisi lapsiani. Tuskin seurustelisinkaan kovin pitkään.

    Yhteen muttamalla myös lapset oppii huomioimaan muita ihmisiä eikä olemaan maailman napa. Vähitellen uudet yhteiselämän tavat opitaan ja niihin totutaan. Parissa vuodessa ei enää ongelmia pitäisi olla. Uusia suhteita voi olla sekä isällä ja äidillä. Joskus olen kuullut miten lapset hyväksyy toiselle vanhemmalle uuden puolison, mutta toiselle ei ketään. Silloin on jotain pielessä jossain, eikä välttämättä niissä uusissa puolisoissa.
     
  16. hei
    olen ollut naimisissa 25 vuotta ja mieheni lapset eivät ota mitään yhteyttä
    minuun eikä enää isäänsä. Tänään mieheni 70v. päivä ja ei kuulunut heistä
    mitään onnitteluja. Siis sanon, että lapset ovat silloin kurittomia pentuja.
    35, 37 40 vuotiaita tyttöjä. Äidin valta on Suomessa liian suuri, äiti voi
    manipuloida lapset ikuisesti isäänsä vastaan.
    Minä äitinä en ole koskaan sitä virhe.ttä tehny.t

    Oma lapseni Mikko oli aina jokapäiväkin yhteydessä meihin molempiin
    ja käytökseltään kohtelias nuori mies. Ei ollut isäpuolen kanssa mitään ongelmia.
    Suru on meillä suuri kun Jumala otti Mikon poissa 2012, keuhkoveritulppa.

    Se tuntuu niin väärältä, että hyvät ihmiset otetaan pois ja me pahat saadaan
    jäädä maanpäälle.

    terv. Tare
     
  17. vierailija Vierailija


    Kyllä päättää. Lapsen EI pidä joutua IKINÄ katselemaan omassa kodissaan ihmistä josta ei pidä ja joka ei perheeseen kuulu.

    Minun äitini ajatteli niin kuin sinä. Kun täytin 18 vuotta katkaisin kaikki yhteyteni äitiini. Hän ei tule koskaan tutustumaan lapsenlapseensa. Hän teki päätöksen joka tuhosi minun lapsuuteni niin minä teen päätöksen joka estää häntä tuhoamasta minun lapseni lapsuutta.

    Veljeni katkaisi muutama vuosi sen jälkeen yhteydet äitiimme samasta syystä.

    Nyt saa äiti ihan rauhassa olla uuden miehensä kanssa. Mutta lapsia eikä lapsenlapsia hänellä ei enää ole.
     
  18. vierailija Vierailija


    Kyse ei ole msitään tossusta vaan siitä että LASTEN EI pidä joutua soputumaan aikuisten päätöksiin. Aikuinen sopeutuu lapsiin eikä IKINÄ toisinpäin.

    Juuri noin tuhotaan perhe. Tunnen useita jotka ovat katkaiseet välit vanhempaansa koska he pakottivat heidät asumaan uusioperheessä.
     
  19. vierailija Vierailija


    Millä oikeudelle voit vaatia että lasten pitäisi hyväksyä sinun uusi puolisosi?
     
  20. vierailija Vierailija


    Eikai sinunkaltaiset vanhemmat ansaitsekkaan huolehtimista vanhempana. Eihän sinua kiinnosta lastesi mielipiteet yhtään mistään.
     
  21. vierailija Vierailija

    Luultavasti äitisi oli lähtösi jälkeen onnellisempi kuin sitä ennen 18 vuoteen... Hyi ällötys, miten katkera lapsi! Suuri surku, että taatusti pilaat lastesi elämän tuolla mentaliteetillasi. Mutta jäähän sinulle yhtä katkera ja typerä veli :D.
     
  22. vierailija Vierailija

    Kyllä on, tossusta nimenomaan on kyse! Lasten pitää sopeutua ja aikuisten pitää sopeutua, ilman sanelupolitiikkaa kummaltakaan puolelta, keskustellen ja kompromisseja tehden. Noin ei suinkaan tuhota perheitä. Ihannoimallasi tavalla menetellen vain kasvatetaan uusavuttomia mullemullemullehetikaikkimulle-ihmisiä, jotka pyörivät koko ajan kaikkitietävän napansa ympärillä ja ihmettevät, miksi jäävät aina yksin.
     
  23. vierailija Vierailija

    Hei kaikki kirjoittajat! Lukaiskaapa ennen lähettämistä vastaus edes kertaalleen ja korjatkaa kirjoitusvirheet. Näin niitä olisi paljon mukavampaa lukea.
     
  24. Isien poika Vierailija

    Minä olin 10w kun vanhempani erosivat. Ja meillä kävi monta isä kokelasta. Sitten tuli Lasse ja se heti minussa kiinni ja kutitus vain sillä mielessä. hei tämähän onkin
    likka se väitti äidilleni, Vie se pissalle niin tiedät onko vai ei. Ja Lasse vei mut pissalle. Sen jälkeen ei laittanut mulle housuja jalkaani vaan vei mut äidilleni näytille. Se ukko oli mulle mieleen se jaksoi leikkiä mun kanssa joka päivä. Ja se piti minua paljon sylissä sekä kyseli multa kuulumiset. Kun olin joka toinen viikon
    loppu mun omalla isälläni minä vain kaipasin Lassen seuraa. Eli isäni muutti muualle ja me olimme vain puhelimessa toistemme kanssa. Lasse oli mulle parempi isä kuin mun omani kun tällä oli aikaa mullekin. Eli voin sille kertoa mitä vain mulla mieleen tuli, Ja joskus se piiskasi mut kun olin hölmöillyt jossakin.
    Mutta seuraavana päivänä se otti mut taas syliinsä ja kertoili hyvin rauhallisesti
    miksi olin taas saanut piiskaa siltä. Ja lopuksi se laittoi mut sohvalle selälleni,
    Antoi mun käteni äidilleni piteles hiukan satuolentoni miksi se mun äitiäni nimitteli silloin. Ja mulle kutitusta taas kerran sekä sen jälkeen pissatusta.
     
  25. vierailija Vierailija

    Itse lapsettomana naisena kummastelen aikuisten lasten pyörimistä ns kolmantena osapuolena isänsä parisuhteessa. Jos olen käymässä n kahtena päivänä viikossa, niin siellä isillä ravataan kumppanien kanssa mitään ennalta ilmoittamatta jopa kymmenen aikaan illalla, yli 2-kymppiset ihmiset joilla omakin asunto. Kaikki täytyy isin raportoida, mitä on tehty ja syöty, missä oltu ja mitä maksoi. Ja suht uuden ihmisen eli minun kuullen tullaan mesoamaan miten mummon pitäisi jo maksaa ennakkoperintöä, ja lähdetään isin firmasta ellei asiat suju nuorison tahdon mukaan jne.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti