paha mieli jouluksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voi ei
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

voi ei

Vieras
miehen kanssa ollut riitaa,kauan.lapsi täyttää puoli vuotta,pääasiassa hänestä.mies ei osallistu lapsen hoitamiseen/kasvattamiseen millään tavalla.tänään sanoi että äidin kuuluu ainakin eka vuosi hoitaa lasta.eihän se niin mene.koskaan ei ole yöllä herännyt syöttämään,tai oma-aloitteisesti tehnyt mitään.

nytkin kännissä tuolla sohvalla.voi kun saisin otettua ja lähdettyä.en millään jaksa enää.nyt kun ei ole enää niin rankkaa vauvan kanssa,niin on miehen kanssa koko ajan riitaa.välillä vaatii niin paljon että aamulla ede sängystä yläs pääsen.

mies sanoi että kyllä muut naiset arvostaisi mitä on eteemme tehnyt (siis töitä ja maksaa kaiken) se ei vaan riitä,haluan rakastavan miehen ja hyvän isän.sisimmissäni tiedän että tuosta miehestä en koskaan sitä saa
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:
Voi ei :hug: :hug:
Helppo ulkopuolisen sanoa, mutta paina kaasua lapsi kainalossa ja LÄHDE :hug:
Onhan teillä paikka jonne mennä silti?

äitini luo olemme aina menneet ja päässet kun tarvis.juuri viikko sitten olimme 3yötä pois.mies sanoi etä puhutaan,no puhuttiin,ei mitään selvitetty,mutta ajattelin että jos nyt yritetään,sentään joulukin tulossa.viikko meni ja tilanne taas tämä.

lapsi kiinnostaa silloin kun tulee tuttuja kylään,että voi heille esitellä.ei arvosta sitä mitä kotona teen,en kuulemma hyvä äitikään ole.sanoin että ainakin yritän parhaani,mutta hän ei edes yritä olla lapsen kanssa
 
miten saisin rakkauden loppumaan?en kestäisi nähdä häntä muiden naisten kanssa,ja sen hän varmaankin kostoksi tekisi.lasta tuskin tapaisi kovin usein,kun on tuon ikäisessä kuitenkin hoitamista,eikä hänellä näy olevan siihen aikaa/kiinnostusta
 
Alkuperäinen kirjoittaja höh:
mieti niin päin että tuohon pieneenkin vaikuttaa se teidän riitely vaikkei ymmärräkään. perusturvallisuus kärsii.
lähde. =)

tsemppiä!


tiedän.syötin iltapalaa lapselle ja mies sanoi "kato siinä se lastenvihaaja antaa ruokaa" lähdin toiseen huoneeseen syöttämään ja itkin vauva sylissäni.vauva lopetti syömisen miltei samantien.tekee niin pahaa hänenkin puolestaan,joka viikonloppu isä on kännissä ja sammuu sohvalle
 
Alkuperäinen kirjoittaja zim:
Pakkaa lapsi, tavarat ja lähde. Sä pärjäät kyllä!


tiedän.usein kuvittelen mielessäni kuinka onnellisia olisimme kaksin,ei tarvitsisi jatkuvasti riidellä,jaksaisin varmasti paremmin,ehkä löytäisin vielä miehenkin jolle olisimme koko maailma,ehkä.mutta lähteminen on vain niin pirun vaikeaa
 
Ei munkaan mies ole noin pieninä meidän lapsia hoitanut, helpompaahan se on sille, jolla on tissit. Pääasia, että on käynyt töissä. Nyt kun lapsia on kolme, niissä isommissa on vähän enemmän kasvattamista ja osaavat itsekin vaatia iskän osallistumista.
Miehiltä voi viedä vähän enemmän aikaa kiintyä lapseen ja kasvaa vanhemmuuteen, kun ei ole hormonit apuna.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hmm:
Ei munkaan mies ole noin pieninä meidän lapsia hoitanut, helpompaahan se on sille, jolla on tissit. Pääasia, että on käynyt töissä. Nyt kun lapsia on kolme, niissä isommissa on vähän enemmän kasvattamista ja osaavat itsekin vaatia iskän osallistumista.
Miehiltä voi viedä vähän enemmän aikaa kiintyä lapseen ja kasvaa vanhemmuuteen, kun ei ole hormonit apuna.


en ole imettänyt enää pariin kuukauteen. kyllä tiedän ettei se isyys hetkessä tule,mutta kuinka kauan mun pitäis jaksaa odottaa?miehellä ei ole aikaa edes minulle,töiden jälkeen koneelle,sitten nukkumaan,sitten pihalle tai kavereita tulee.aina istun yksin kotona,en viitsi mihinkään lähteä kun ajattelen etä josko se mies kohta kerkiäisi meidänkin kanssa olemaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hmm:
Ei munkaan mies ole noin pieninä meidän lapsia hoitanut, helpompaahan se on sille, jolla on tissit. Pääasia, että on käynyt töissä. Nyt kun lapsia on kolme, niissä isommissa on vähän enemmän kasvattamista ja osaavat itsekin vaatia iskän osallistumista.
Miehiltä voi viedä vähän enemmän aikaa kiintyä lapseen ja kasvaa vanhemmuuteen, kun ei ole hormonit apuna.

Niin, mutta ap:n kuvailema mies isomman lapsen kasvattajana... jaa-a.

Jos on tuommoinen niin enpä osaa kuvitella että kohtelisi lastaan myöhemmin fiksusti, niinkuin vanhemman kuuluu lastaan kohdella. =/

Ota itseäs niskasta kiinni ja lähde. Alku aina hankalaa mutta tulet olemaan onnellinen loppujen lopuksi.

Kyllä se siitä kun vaan otat ensi askeleen!
 
Ja mä en yleensä edes kehota ketään lähtemään jas luovuttamaan, mutta sun tapauksessa mies kuulostaa niin kamalalta että suosittelen lähtemistä.

Miksi kutsuu sua lastenvihaajaksi?
 
Voisiko nyt olla kuitenkin niin, että ap on pienen lapsen ja väsymyksen kanssa niin herkillä, että asiat saavat isommat mittasuhteet kuin normaalitilassa.
Koeta jutella miehesi kanssa kun hän on selvinpäin, rauhallisesti (keskustelu on huomattavasti helpompi, jos mies ei ota itseensä heti alkumetreillä) vääntää rautalangasta mitä haluat ja samalla kertoa että huomaat ja arvostat kyllä hänen panoksensa perheen eteen (työ). Monilla miehillä on tapana osoittaa rakkautta työn kautta (elanto perheelle) ja heidän tuntuu olevan kamalan hankala käsittää että moni nainen kaipaisi vain toista aikuista rinnalle, eikä sillä leveällä elämällä niin väliä. Miesten on niin hankala käsittää myös sitä, että nainen voisi väsyä touhuamaan lapsen kanssa, jota on kenties vuosikausia hinkunut. Arvelevat kai, että nainen tiesi mitä halusi. Väärin taas. Tokihan lapset toivottuja ovat, mutta elo pikkuvauvan kanssa ei ehkä olekaan niin auvoista kuin oli vauvakuumeessa kuvitellut.

Se, mitä ap nyt tarvii, on lepo ja oma aika.
Jos mies ei kaiken rautalangasta vääntämisen jälkeen suostu pienen kanssa auttamaan, pyydä apua äidiltäsi. Tai ystävättäreltä. Parisuhdettakin on helpompi miettiä, kun saa olla omassa rauhassa. Älä pidä kiirettä, yksin tulet lapsen kanssa olemaan (ainakin alkuun) vaikka miehen jättäisitkin. Punnitse siis tarkkaan mitä tahdot, äläkä anna väsymyksen valintoihisi vaikuttaa. Tsemppiä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Hmm:
Ei munkaan mies ole noin pieninä meidän lapsia hoitanut, helpompaahan se on sille, jolla on tissit. Pääasia, että on käynyt töissä. Nyt kun lapsia on kolme, niissä isommissa on vähän enemmän kasvattamista ja osaavat itsekin vaatia iskän osallistumista.
Miehiltä voi viedä vähän enemmän aikaa kiintyä lapseen ja kasvaa vanhemmuuteen, kun ei ole hormonit apuna.


en ole imettänyt enää pariin kuukauteen. kyllä tiedän ettei se isyys hetkessä tule,mutta kuinka kauan mun pitäis jaksaa odottaa?miehellä ei ole aikaa edes minulle,töiden jälkeen koneelle,sitten nukkumaan,sitten pihalle tai kavereita tulee.aina istun yksin kotona,en viitsi mihinkään lähteä kun ajattelen etä josko se mies kohta kerkiäisi meidänkin kanssa olemaan.


Älä hyvä ihminen istu siellä kotona yksin! Tai kysy ainakin mieheltä, aikooko olla teidän kanssa tänään ja jos ei, niin keksi sitten omaa tekemistä. Ei miehet osaa lukea ajatuksia, väännä sille rautalangasta, mitä toivot. Äläkä odota ihmeitä, ei miehetkään ole koneita!

Kyllä sekin aika koittaa, kun omaa aikaa on molemmilla yllinkyllin. Jos lapsen hoitaminen tuntuu ylivoimaiselta hanki siihen ensin apua, ja mieti sitten, onko vika tosiaan vain miehessä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Voisiko nyt olla kuitenkin niin, että ap on pienen lapsen ja väsymyksen kanssa niin herkillä, että asiat saavat isommat mittasuhteet kuin normaalitilassa.
Koeta jutella miehesi kanssa kun hän on selvinpäin, rauhallisesti (keskustelu on huomattavasti helpompi, jos mies ei ota itseensä heti alkumetreillä) vääntää rautalangasta mitä haluat ja samalla kertoa että huomaat ja arvostat kyllä hänen panoksensa perheen eteen (työ). Monilla miehillä on tapana osoittaa rakkautta työn kautta (elanto perheelle) ja heidän tuntuu olevan kamalan hankala käsittää että moni nainen kaipaisi vain toista aikuista rinnalle, eikä sillä leveällä elämällä niin väliä. Miesten on niin hankala käsittää myös sitä, että nainen voisi väsyä touhuamaan lapsen kanssa, jota on kenties vuosikausia hinkunut. Arvelevat kai, että nainen tiesi mitä halusi. Väärin taas. Tokihan lapset toivottuja ovat, mutta elo pikkuvauvan kanssa ei ehkä olekaan niin auvoista kuin oli vauvakuumeessa kuvitellut.

Se, mitä ap nyt tarvii, on lepo ja oma aika.
Jos mies ei kaiken rautalangasta vääntämisen jälkeen suostu pienen kanssa auttamaan, pyydä apua äidiltäsi. Tai ystävättäreltä. Parisuhdettakin on helpompi miettiä, kun saa olla omassa rauhassa. Älä pidä kiirettä, yksin tulet lapsen kanssa olemaan (ainakin alkuun) vaikka miehen jättäisitkin. Punnitse siis tarkkaan mitä tahdot, äläkä anna väsymyksen valintoihisi vaikuttaa. Tsemppiä.

Mittasuhteet taitaa olla ap:lla ihan kunnossa, koska jos mies juo niin se juo. Sitä tuskin toinen voi kuvitella. Myös tuollainen kielenkäyttö, niin huhhuh.

Itse olen nyt vuoden ollut yksin, itsenäin yh, ja kyllä on helpottanut.

Mun mies ei juonut mutta oli välistä tosi inhottava ja ilkeä. Se halveksi mua ja koko asia söi mun sisintäni ja lopetti rakkauden. Toi sen tilanne katkeruuden ja vihan.

lähde ennen kuin lapses kärsii enemmän. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Voisiko nyt olla kuitenkin niin, että ap on pienen lapsen ja väsymyksen kanssa niin herkillä, että asiat saavat isommat mittasuhteet kuin normaalitilassa.
Koeta jutella miehesi kanssa kun hän on selvinpäin, rauhallisesti (keskustelu on huomattavasti helpompi, jos mies ei ota itseensä heti alkumetreillä) vääntää rautalangasta mitä haluat ja samalla kertoa että huomaat ja arvostat kyllä hänen panoksensa perheen eteen (työ). Monilla miehillä on tapana osoittaa rakkautta työn kautta (elanto perheelle) ja heidän tuntuu olevan kamalan hankala käsittää että moni nainen kaipaisi vain toista aikuista rinnalle, eikä sillä leveällä elämällä niin väliä. Miesten on niin hankala käsittää myös sitä, että nainen voisi väsyä touhuamaan lapsen kanssa, jota on kenties vuosikausia hinkunut. Arvelevat kai, että nainen tiesi mitä halusi. Väärin taas. Tokihan lapset toivottuja ovat, mutta elo pikkuvauvan kanssa ei ehkä olekaan niin auvoista kuin oli vauvakuumeessa kuvitellut.

Se, mitä ap nyt tarvii, on lepo ja oma aika.
Jos mies ei kaiken rautalangasta vääntämisen jälkeen suostu pienen kanssa auttamaan, pyydä apua äidiltäsi. Tai ystävättäreltä. Parisuhdettakin on helpompi miettiä, kun saa olla omassa rauhassa. Älä pidä kiirettä, yksin tulet lapsen kanssa olemaan (ainakin alkuun) vaikka miehen jättäisitkin. Punnitse siis tarkkaan mitä tahdot, äläkä anna väsymyksen valintoihisi vaikuttaa. Tsemppiä.



olen kieltämättä ollut väsynyt,ja omaa aikaa mies ei oikein mielellään anna.hän vain sanoi että kyllä sulla sitten helpottaa kun lapsi kasvaa.tuosta saa käsityksen että lapsi on vain minun,ei meidän.hän on paikalla kun itseään huvittaa,ei silloin kun me tarvitsemme.ryyppäsi suurimman osan isyyslomastakin,oli pihalla tai kavereiden kanssa.minä yksin vauvan kanssa kotona.kaupassa sain yksin käydä,kunhan ei menisi varttia kauempaa.
 
AP:
Sä pärjäät, jos sun on pakko pärjätä, jos tuntuu ettet pärjää niin pärjää lapses puolesta. Ja sulla äiti jolta saat apua/tukea (??), mene sinne aluksi ja jatka siitä. Anna vaikka 2 viikkoa miehelle aikaa, sitten pistät katki välit ellei tule sovittelemaan. Kuulostatte nuorilta, ehkä ei asiat olekaan ihan niin kamalia mitä päässään kuvittelee? Vaikea tietää toisen puolesta :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja Voi sentään:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Hmm:
Ei munkaan mies ole noin pieninä meidän lapsia hoitanut, helpompaahan se on sille, jolla on tissit. Pääasia, että on käynyt töissä. Nyt kun lapsia on kolme, niissä isommissa on vähän enemmän kasvattamista ja osaavat itsekin vaatia iskän osallistumista.
Miehiltä voi viedä vähän enemmän aikaa kiintyä lapseen ja kasvaa vanhemmuuteen, kun ei ole hormonit apuna.


en ole imettänyt enää pariin kuukauteen. kyllä tiedän ettei se isyys hetkessä tule,mutta kuinka kauan mun pitäis jaksaa odottaa?miehellä ei ole aikaa edes minulle,töiden jälkeen koneelle,sitten nukkumaan,sitten pihalle tai kavereita tulee.aina istun yksin kotona,en viitsi mihinkään lähteä kun ajattelen etä josko se mies kohta kerkiäisi meidänkin kanssa olemaan.


Älä hyvä ihminen istu siellä kotona yksin! Tai kysy ainakin mieheltä, aikooko olla teidän kanssa tänään ja jos ei, niin keksi sitten omaa tekemistä. Ei miehet osaa lukea ajatuksia, väännä sille rautalangasta, mitä toivot. Äläkä odota ihmeitä, ei miehetkään ole koneita!

Kyllä sekin aika koittaa, kun omaa aikaa on molemmilla yllinkyllin. Jos lapsen hoitaminen tuntuu ylivoimaiselta hanki siihen ensin apua, ja mieti sitten, onko vika tosiaan vain miehessä!


aluksi oli lapsen kanssa rankkaa,kiukutteli kovasti.nyt hän jo hieman isompi,vähän aikaa jaksaa yksikseen leikkiä kne, mutta seuraa kaipaa edelleen kovasti.nyt minulla on rankkaa miehen takia,ja tämän tilanteen takia kaikki tuntuu ylivoimaiselta ja uuvuttavalta.mikään ei kiinnosta,kavereita haluaisin nähdä mutten jaksa lähteä mihinkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
miten saisin rakkauden loppumaan?en kestäisi nähdä häntä muiden naisten kanssa,ja sen hän varmaankin kostoksi tekisi.lasta tuskin tapaisi kovin usein,kun on tuon ikäisessä kuitenkin hoitamista,eikä hänellä näy olevan siihen aikaa/kiinnostusta

:hug:

onko riippuvuus rakkautta? lue vaikka kirja läheisriippuvuudesta tai googleta aiheesta, josko sulla olisi tuo hyvin yleinen taipumus? auttaisi päätöksentekoon kun saisit tietoa itsestäsi?

miksi ihastuit häneen alunperin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:
AP:
Sä pärjäät, jos sun on pakko pärjätä, jos tuntuu ettet pärjää niin pärjää lapses puolesta. Ja sulla äiti jolta saat apua/tukea (??), mene sinne aluksi ja jatka siitä. Anna vaikka 2 viikkoa miehelle aikaa, sitten pistät katki välit ellei tule sovittelemaan. Kuulostatte nuorilta, ehkä ei asiat olekaan ihan niin kamalia mitä päässään kuvittelee? Vaikea tietää toisen puolesta :|


minä olen päälle kahdenkymmenen,mies 10 vuotta vanhempi.en haluaisi olla muiden nurkissa ja vaivana niin kauaa,mutta se tässä taitaa eteen tulla.

laitoin kuukausi pari sitten asuntohakuilmoituksen lehteen,mies vain suuttui ja sanoi että mitä jos hänkin hakisi esim.seuraa itselleen jonkin lehden kautta?

usein kun on riitaa hän katselee netistä(ircistä jne) vieraiden naisten kubia,myönsi että katsoo minun kiusakseni.tuo lannistaa vain entisestään kun kauniita naisia katselee
 
Alkuperäinen kirjoittaja Onnellinen Villasukka:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
miten saisin rakkauden loppumaan?en kestäisi nähdä häntä muiden naisten kanssa,ja sen hän varmaankin kostoksi tekisi.lasta tuskin tapaisi kovin usein,kun on tuon ikäisessä kuitenkin hoitamista,eikä hänellä näy olevan siihen aikaa/kiinnostusta

:hug:

onko riippuvuus rakkautta? lue vaikka kirja läheisriippuvuudesta tai googleta aiheesta, josko sulla olisi tuo hyvin yleinen taipumus? auttaisi päätöksentekoon kun saisit tietoa itsestäsi?

miksi ihastuit häneen alunperin?


tiedän että jonkin verran varmaan olenkin.hän sai minut nauramaan,oli menoa ja meininkiä,oltiin huolettomia.antoi minulle mitä ikinä halusin.noihin asoioihin ihastuin hänessä
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:
AP:
Sä pärjäät, jos sun on pakko pärjätä, jos tuntuu ettet pärjää niin pärjää lapses puolesta. Ja sulla äiti jolta saat apua/tukea (??), mene sinne aluksi ja jatka siitä. Anna vaikka 2 viikkoa miehelle aikaa, sitten pistät katki välit ellei tule sovittelemaan. Kuulostatte nuorilta, ehkä ei asiat olekaan ihan niin kamalia mitä päässään kuvittelee? Vaikea tietää toisen puolesta :|


minä olen päälle kahdenkymmenen,mies 10 vuotta vanhempi.en haluaisi olla muiden nurkissa ja vaivana niin kauaa,mutta se tässä taitaa eteen tulla.

laitoin kuukausi pari sitten asuntohakuilmoituksen lehteen,mies vain suuttui ja sanoi että mitä jos hänkin hakisi esim.seuraa itselleen jonkin lehden kautta?

usein kun on riitaa hän katselee netistä(ircistä jne) vieraiden naisten kubia,myönsi että katsoo minun kiusakseni.tuo lannistaa vain entisestään kun kauniita naisia katselee

Selvä narsistinen persoonallisuushäiriö hänellä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja zim:
Pakkaa lapsi, tavarat ja lähde. Sä pärjäät kyllä!


tiedän.usein kuvittelen mielessäni kuinka onnellisia olisimme kaksin,ei tarvitsisi jatkuvasti riidellä,jaksaisin varmasti paremmin,ehkä löytäisin vielä miehenkin jolle olisimme koko maailma,ehkä.mutta lähteminen on vain niin pirun vaikeaa

Ota vaikka asumusero. Ehkä miehesi herää. Jos ei herää, niin jääköön yksin.
 

Yhteistyössä