paha olla...

[hyrskylän muori]

Olen nuoresta tytöstä asti ollut taipuvainen masennukseen. Mitään hoitoa en ole tän asian tiimoilta saanut, koska ulospäin näyttää että kaikki hyvin. En osaa enkä ole osannut kenellekkään tuntesitani ja ahdistuksestani kertoa....

Nyt sitten kun elämässä asiat mennyt solmuun on miulle tullut ihan todella tuskainen olo. Ahdistaa ja fyysisiä oireitakin jo on. Monesti mielessä, että onko tätä elämää enää mitään syytä jatkaa? Lapsillakin varmaan ois parempi jos en aina ois niille karjumassa....

No juu, mistä miun pitiäisi tai kannattaisi alkaa apua hakemaan? Tuntuu ylitsepääsemättömältä ajatus, että menen lääkäriin ja kerron olevani masenutunut....herranjumala tää on vaikeaa....

 

[LisaMarie]

Jos se oman terveyskeskuksen kynnys tuntuu kovin korkealta, aloita vaikka yhdellä käynnillä yksityisellä. Tai hanki sairauskuluvakuutus ja sinnittele vielä hetki ja mene sitten vakuutuksen piikkiin lääkäriin :saint:
Masennus on sellainen asia, että kun uskalta avata suunsa ja tunnustaa sen, niin hups, ympäriltä löytyy pilvin pimein saman kokeneita!

 

[LLL]

ajattele asiaa, kun lapsesi on aikuinen.. Mitä miettii aikuinen lapsi, kun äiti päätti tappaa itsensä, kun oli vasta pieni? Kuin se lapsi kaipaisi nyt aikuisuudessa äitiään?

vaikkei mulla masista oo koskaan ollu, mutta olen seurannut sivusta.
Se on kuin mörkö, jonka näkee ja tietää tulevan, mutta se pitää sulkea häkkiin. Ammattiauttaja auttaa siinä, mene ja juttele, juttele lisää ja juttele lähimmäistesi kanssa. Ja nauti lapsistasi

 

[hyrskylän muori]

Jos se oman terveyskeskuksen kynnys tuntuu kovin korkealta, aloita vaikka yhdellä käynnillä yksityisellä. Tai hanki sairauskuluvakuutus ja sinnittele vielä hetki ja mene sitten vakuutuksen piikkiin lääkäriin :saint:
Masennus on sellainen asia, että kun uskalta avata suunsa ja tunnustaa sen, niin hups, ympäriltä löytyy pilvin pimein saman kokeneita!

siis mie olen niin kovilla nyt jotenkin, että tuo siun vastauskin alkaa itkettää :'(

 

[LisaMarie]

Jos se oman terveyskeskuksen kynnys tuntuu kovin korkealta, aloita vaikka yhdellä käynnillä yksityisellä. Tai hanki sairauskuluvakuutus ja sinnittele vielä hetki ja mene sitten vakuutuksen piikkiin lääkäriin :saint:
Masennus on sellainen asia, että kun uskalta avata suunsa ja tunnustaa sen, niin hups, ympäriltä löytyy pilvin pimein saman kokeneita!

siis mie olen niin kovilla nyt jotenkin, että tuo siun vastauskin alkaa itkettää :'(

:hug:
Mä en osaa nyt ajatella miksi, siis koitko sen hyökkäävänä tai vähättelevänä tms?
Mutta mä olen ite aikoinaan aloittanu yksityisellä lääkärillä käymisen, koska en kehdannu mennä terveyskeskukseen =) Oikeastaan kyllä olen nyt sitämieltä, että jos en olis menny sinne yksityiselle, luultavasti olisin pudonnu paljon syvemmälle ennen avun saantia, koska nyt näyttää niin selvältä ja selkeältä se, että lääkkeitä tärkeämpi hoito on terapia.
Ja valitettavasti olen vaan varma, että yhtä pätevä läkäriä en olis sanu julkisella puolella. (Mulla oli lisäksi tuuria, kun lääkäri on psykoterapeutti ja neurologi ja mulla on ollu paljonkin oireita, joissa on tarvittu myös itä neurologin näkökulmaa)

 

[sartsukka]

Noh mä olen saanut neuvolan kautta apua ihan ekaa odottaessani ja sitä kautta huomattiin että olen väsynyt ja masennus diagnosoitiin vasta muutamavuosi myöhemmin ja itsekin sen sitten myönsin.olin oikeastaan niin väsynyt ja sumussa etten oikein tarkkaan muista ilman päiväkirjaani kuinka tapahtui.Mutta jos ei neuvolan kautta pysty niin varaa ajan ihan vain normaalisti terveyskeskuksen lääkäriin ja ottaa ajan jonkun muun vaivan takia.Myös päivystykseen tai ensiapuun astikin voi mennä jos asia menee oikein kurjaksi ne voi sitä kauttakin auttaa sinulle sopivan hoidon.Itse en ole enään lääkkeissä mutta terapiaa ilman en tulisi toimeen.Joskus tuntuu että perhetyöntekijää tarvitsen mutta ei kunnalla ole antaaa.

 

[hyrskylän muori]

LisaMarie, en kokenut hyökkäävänä vaan siis itkettää kun joku miulle etes vastaa....

 

[LisaMarie]

LisaMarie, en kokenut hyökkäävänä vaan siis itkettää kun joku miulle etes vastaa....

No voi :hug:
Mutta nyt keräät jostain voimia hakea apua ja mietit kenelle voisit puhua. Kun pikkuhiljaa rohkenet puhumaan asiasta, huomaat että todella moni on kokenut saman! Ja sama salailun tarve on ollu kaikilla!