pahanmielen purkaus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itsekäs..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

itsekäs..

Vieras
Tänää oli hyvän ystäväni lapsella kaste.. Olin koko ajan ajatellut, että kummina on hänen sisarensa, kuten oli esikoisellakin.. Tai jos ei hän, niin miehen sisko tai veljet.. Mutta ei..
Kertaakaan ei käynyt mielessä, että jos joku hänen ystävistään kummiksi valitaan että se voisi olla joku muu kuin minä.. (olen itsekäs, kuvittelen 15v:n ystävyyden jotain painavan.. ) mutta juu.. kummiksi oli valittu yksi toinen.. siis tiedän, vanhemmilla on täysi oikeus valita kenet haluaa, mutta kyllä kirpaisi (itse olen kahdelle lapselleni tuon ystäväni valinnut kummiksi ).. Tiedän, olen asiaton ja yritän työstää tuon "petetyksi tulleen" tunteeni pois ennen seuraavaa tapaamista, mutta pakko purkaa se nyt..

Siis en ymmärrä.. en edes viitsi kysyä miksi hän tuohon päätökseen oli tullut, tunteitani loukkasi vaikkei varmaan syytä ole tai lupaa ainakaan.. tulee vaan sellainen olo että näinkö paljon olen merkinnyt..

No joo.. ei edes tarvitse vastata, oli vaa pakko purkaa pahamieli johonkin..
 
Ymmärrän tunteesi. Onko tämä ystävä sitten miten vanha/tuore ystävä, joka oli kummina?

Itse olin pari vuotta sitten hyvin loukkaantunut myös. Meitä pyydettiin ystäviemme lapsen kummeiksi. Heille tuli peräti kaksoset.

Yllättäin kuitenkin, kun lapset syntyivät niin asiasta ei puhuttukaan mitään. Emme saaneet edes kutsua ristiäisiin. En tiedä tänä päivänä ketä näiden lasten kummeja on, en ole vain saanut kysytyksim niin paljon otti päähän.

Mitään ei tapahtunut, että olisi selkeä syy heidän perumiseensa. Normaalisti oltu koko ajan väleissä ja ollaan edelleen.
 
Ymmärrettävää että tulee paha mieli tuollasesta, mutta eipä sille oikein mitään voi. tuskin se silti epäluottamuksesta johtuu.
Ihmettelin vain, onko sulla kahdella lapsella sama kummi? Itse olen aina luullut että kummeiksi valitaan eri lapsille eri henkilöitä. No eihän se mikää kiveenkirjoitettu sääntö ole mutta mulle tutumpi käytäntö
 
No mua taas harmittaa kun olen suostunut yhden myrkyllisen ystäväni lapsen kummiksi. Hän pyysi yks kaks ja en älynnyt kieltäytyä. Kummilapseni on fiksu ja filmaattinen mutta tapaamiset ovat yhtä tuskaa. Luin juuri jostain Yhteishyvästä tms. :) vinkkejä miten tunnistat myrkyllisen ystävän. Tapaamisen jälkeen kaikki energiat ovat kadonneet, saat selitellä tekemisiäsi ja koko ajan olla ns. altavastaajana. Tajusin että juuri tällaisia ovat tapaamiset kummityttöni äidin kanssa. Ja koska näin on hän on saanut oivan riippakiven aikaan koko kummiudesta. Huh.
 
No minäpä en ole ollut siskojeni lasten ristiäisissä, kenties siksi kun en kuulu kirkkoon eikä omat lapseni ole kastettuja, en tiedä. Eikä ole niin väliksikään.
Ystävä on kerran pyytänyt kummiksi ja se liikutti minua todella paljon, en kuitenkaan suostunut koska se olisi edellyttänyt kirkkoon liittymistä ja sen prkln rippikoulun suorittamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ResuMehiläinen:
Ymmärrettävää että tulee paha mieli tuollasesta, mutta eipä sille oikein mitään voi. tuskin se silti epäluottamuksesta johtuu.
Ihmettelin vain, onko sulla kahdella lapsella sama kummi? Itse olen aina luullut että kummeiksi valitaan eri lapsille eri henkilöitä. No eihän se mikää kiveenkirjoitettu sääntö ole mutta mulle tutumpi käytäntö

Juu, meidän lapsilla on samat kolme kummia, ihan siitä syystä, että pitävät yhteyttä joko molempiin tai ei kumpaakaan. en halua että toisen kummit muistaa vaa synttäreillä jos silloinkaan, ja toisen kummeja näemme jatkuvasti.. (nyt valitut sellasia että näemme todella usein, en halunnut vain paketeilla muistavaa kummia vaan ihan sen ihmisen joka on läsnä.. )

Ja juu, tuo kummiksi valittu on n. 10v:n takaa, opiskeluaikasia kavereita (myös minun, mutta en ikinä ole ollut hänen kanssaan ihan niin samalla aaltopituudella kuin tuo ystäväni on.. toisaalta ymmärrän valinnan, mutta toisaalta en.. )
Yhteinen historiamme tuon oman ystäväni kanssa alkoi yläasteelta, jonka jälkeen pari vuotta olimme kämppiksiä, teimme päättötyön yhdessä jne.. paljon kaikkea minulle tärkeää mutta toiselle.. ei kai niin..

No, samapa tuo.. Tunne vaan mikä tuli oli niin paha, että jos omat lapset eivät olisi olleet sähläämässä olisin varmaan lähtenyt samantien.. niin pahalta tuntui hetken verran ja kotiin päästessä kaikki tuli sitten vyörynä..
 

Yhteistyössä