Pahasta pois

[Jasmi27]

Jonkunlaista vertaistukea kaipaisin.Tein pari päivää sitten vihdoinkin päätöksen että lähden suhteesta jossa mies on pahoinpidellyt minua.Itseni takia mutta varsinkin tyttäreni.Mies on monesti kuristanut minua ja viimeisimmin kerran kun viime viikolla näin kävi tuntui että taistelin samalla hengestäni.Mies sanoikin että havahtui ennenkuin meinasi vääntää niskani.Olin seuraavana aamuna todella kipeä,enkä meinannut edes ylös päästä,mustelmat muistuttaa vielläkin tästä.Mies ei ollut edes oikeastaan pahoillaan.Sanoi taas että oli oma vikani kun en osaa olla haastamatta riitaa ja provosoin häntä ja kun näki mustelmat polvissani vitsaili että ei pidä alkaa tälläistä körmyä vastaan.Tyttäremme oli tällä hetkellä onneksi isovanhempieni luona mutta tiedän että vaikka ei nähnyt tätä tapahtumaa se vahingoittaa häntä paljon.Viimeinen olikin se kun mies viime perjantaina tukisti ja painoi minua lattiaa vasten ja tyttö heräsi yöllä ja näki tämän.Taas kerran minun vikani hänestä eikä välittänyt että lapsi näki.Mies on myös alkoholisti mutta näitä tekoja on tapahtunut myös selvinpäin.Emme onneksi asu virallisesti yhdessä,hänellä ei ole mitään valtaa minun ja tyttäreni kotiin.Päätin kun mies uutenavuotena lähti juomaan etten päästä häntä enää kotiimme enkä ole päästänyt.Nyt tiedän että hän on lähdössä toiseen kaupunkiin ystävänsä luo juomaan ja toivon todella ettei enää tänne edes palaisi.On ennenkin vain jättänyt kaiken taakseen ja häipynyt.En kaipaa neuvoja siihen voisiko mies muuttua,sillä tiedän ettei voi.Tuon kaiken lisäksi olen kokonut niin paljon henkistävakivaltaa että oma itsetunto ja minuus on täysin hukassa sen tiedän vain että tuo ei mitään elämää ole.Onko täällä ketään kellä on/ollut valittettavasti samanlaisia kokemuksia?Miten olette tilanteesta selvinneet ja alkaneet palautua omaksi itseksenne?Olen antanut tällä ihmiselle aivan liian monta mahdollisuutta,enää en ja toivon todella että hän ei koeta edes yhteyttä enää ottaa.Koetan olla vahva mutta ahdistus on suuri

 

[vierailija]

Ei kannata vaan jattaa asioita toivon varaan. Ilmoittanut miehelle suorien-vatsalihasten sanoin puhelimesta tai tekstiviestilla ettet halua hanen enaa ottavan yhteytta missaan muodossa. Suhteenne on ohitse ja haluat jatkaa elamaasi ilman vakivaltaista miesta.

Toisaalta, voisi olla hyva harkita ilmoitus tekemista noista kiristajan jne. etenkin, Jos sinulla vielakin on selvat jaljet nakyvissa.

Ja lahipiirille kannattaa mainita, etta olet lopettamista suhteen vakivallan vuoksi, joten tietavat tovin aikaa kuulostella tilannettasi silta varalta, etta mies paattaa tulla viela viimeiselle visiitille viimeistelemaan aloittamansa hengenoton.

Mita tuohon omaan tulevaisuuteen tulee, suosittelen kaymaan juttelemassa asiasta ammattilaisen kanssa. Joskus voi olla vaikea tyostaa vakivallan jalkipyykkia yksinaan.

 

[Jasmi27]

Kiitos vastauksesta.Tiedän että miehellä on suuri valta itseeni ollut jo kauan.Olen hitaasti edistynyt pääsemään siitä eroon joten en haluaisi edes kuulla hänen ääntään tai nähdä häneltä viestiä etten sorru vastaamaan hänelle jotain sellaista mikä johtaisi meidät yhteen takaisin pahaan elämään.2 ystävääni tietää miehen väkivaltaisuudesta.Äitini on minulle läheinen mutten haluaisi tätä hänen kärsittäväkseen yhtään.Mitä tuohon rikosilmoitukseen tulee,olen miettinyt sitä mutta pelkään tilannetta.Näkyvää on enää muutamat mustelmat polvissani.Sana sanaa vastaan,miksi minua vain uskottaisi.Kun mainitsin että taistelin hengestäni eli puolustin itseäni mies seuraavana päivänä valitteli kättään ja peukaloaan että vahingoitin hänen jonkun vanhan vammansa että on todella kipeä.koetin sanoa että pakkohan minun oli itseäni puolustaa kun henki oli vaarassa niin ei ollut samaa mieltä vaan hänestä minä hyökkäsin hänen kimppuunsa joten en uskalla edes ajatella mitä poliiseille valehtelisi.En näe että oikeutta pystyn saamaan