P
pohdintaa
Vieras
Olen lähihoitaja, ja tykkään työpaikastani, mutta olen jo pitkään halunut jatkokouluttautua; mutta elämäntilanne ei ole sallinnut ylipitkiin päiviin. Pienet lapset, raha jne..Yksi haave on sosionomi. Ja olenkin avoimessa amk,ssa suorittanut muutamia opintojaksoja / kursseja.
Sitten sattui kaikenlaista, ja uuvuin totaalisesti. Masennuksen myötä vajosin välillä pois tästä todellisuudesta, ja kaikenlaisia kriisejä on sattunut, mutta vakavan masennuksen laukaisi työuupumus.
Nyt kun on välillä selkeitä ja hyviä päiviä (olen pitkällä saikulla), niin en vaan pääse haaveesta eroon. Mikä toisaalta hyvä että on toivoakin elämässä. Kesäksi olen taas ympännyt avoimen opintoja täyteen, vaikka ei ole tietoa edes olosta. Olen ollut välilä sairaalassakin hoidossa.
Syksystä ei ole vielä tietenkään tietioa että kykenenkö palaamaan töihin, mutta en voi ajatella sitä pelkkänä töihin paluuna, vaan pakko saada opintoasiat myös kuntoon. Mutta ne vaihtoehdot..
Perheopinnot, avoimessa yliopistossa; onko niistä hyötyä milläänlailla? Vai jatkaako amk;n puolella, ja hankkia opintopisteitä, ja toivoa että tulisi normiopintoihin iltaopiskelu mahdollisuus?
Sitten sattui kaikenlaista, ja uuvuin totaalisesti. Masennuksen myötä vajosin välillä pois tästä todellisuudesta, ja kaikenlaisia kriisejä on sattunut, mutta vakavan masennuksen laukaisi työuupumus.
Nyt kun on välillä selkeitä ja hyviä päiviä (olen pitkällä saikulla), niin en vaan pääse haaveesta eroon. Mikä toisaalta hyvä että on toivoakin elämässä. Kesäksi olen taas ympännyt avoimen opintoja täyteen, vaikka ei ole tietoa edes olosta. Olen ollut välilä sairaalassakin hoidossa.
Syksystä ei ole vielä tietenkään tietioa että kykenenkö palaamaan töihin, mutta en voi ajatella sitä pelkkänä töihin paluuna, vaan pakko saada opintoasiat myös kuntoon. Mutta ne vaihtoehdot..
Perheopinnot, avoimessa yliopistossa; onko niistä hyötyä milläänlailla? Vai jatkaako amk;n puolella, ja hankkia opintopisteitä, ja toivoa että tulisi normiopintoihin iltaopiskelu mahdollisuus?