pahoinvoinnin vaikutus arkeen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jossu78
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jossu78

Vieras
Kirjoitelkaa kokemuksianne pahoinvoinnista ja lähinnä sen voimakkuudesta eli oletteko joutuneet jopa olemaan töistä pois tai jättämään liikunnan pois tms.
Itselläni raskaus vielä niin alussa että pahoinvointi on tosi lievää.
Uteliaisuuttani tiedustelen...Toivon mukaan pahoinvointi pysyy lievänä!
 
Minä kuuluin siihen 1-2 % pieneen ryhmään joka kärsi pahoinvoinnista lähes koko raskausajan. Ensimmäiset kolme kuukautta olin elämäni kunnossa ja luulin jo selvinneeni ilman pahoinvointia. Kilpailin siinä vaiheessa vielä jopa SM-kisoissa. Olin varma, että harrastan liikuntaa synnytykseen asti. Toisin kävi.

Kolmen kuukauden jälkeen alkoi kuvotus. Olo oli pahoinvoiva vähintään puolet valveillaoloajasta. Oksensin muutaman kerran viikossa, mihin vuorokauden aikaan tahansa. Pari kertaa heräsin kesken unieni yöllä oksentamaan. Töissä en pystynyt liikkumaan. Istuin vain tietokonella oksennusämpärin vieressä. Liikunta auttoi pahoinvointiin, mutta valitettavasti jouduin lopettamaan liikkumisen liitoskipujen ja supistelujen takia. En pystynyt edes kävelemään.

Tilanne oli pahimmillaan sitä, että kotona makasin illat sängyssä tuskissani 'kuolemaa odottaen'. Aloin hyvin ymmärtää niitä pitkäaikaissairaita, jotka kärsivät jatkuvista kivuista ja ovat sidottu loppuiäksi vuoteeseen, eikä paremmasta ole tietoa. Jos he haluavat eutanasian, niin toivottavasti saavat sen. Minun toivoni oli siinä, että tiesin oloni paranevan viimeistään lapsen syntyessä. Niin siinä sitten kävikin. Synnytykseen asti kärsin, mutta sen jälkeen ei ollut tietoakaan pahoinvoinnista.

 
Ekassa raskaudessa oksensin yötä päivää rv 16 saakka, siitä rv 20 asti silloin tällöin. Sairaslomalla olin rv 17 saakka eli 10 viikkoa. Pahoinvointi alkoi pari päivää plussaamisen jälkeen. SAmalla vatsa oli sekaisin, leposyke 120 eli olo todella huono. SIkiöasennossa meni toiset päivät maatessa, joinakin päivinä pysyi peruna ja punajuuri sisällä. Ulkona kävin pakolla, oksensin yleensä sielläkin. Suihkussa käynti päätyi oksennukseen jne. Liikunta sii sjäi kokonana vaikk aolin aikaisemmin aktiiviliikkuja. Rv 20 jälkeen yleiskunto olikin heikko ja sitten alkoi liitoskivut ja supparit.....Toinen raskaus oli vähän helpompi pahoinvoinniltaa. Oksensin vaan satunnaisesti aamupäivisin, ruokavaliolla pystyin pitämään kurissa. Mutta huono olo oli ja iso väsymys.
 
Ensimmäisen raskauden kanssa oksensin muutaman kerran, pahoinvointia kesti ~16 viikolle asti. Nyt toisen kanssa viikkoja 12, oksentelen päivittäin ja olen joutunut olemaan pari päivää viikossa sairaslomalla.
 
Itse en oksentanut kuin kahdesti alkuraskaudesta, mutta ympärivuorokautinen etova olo oli jatkuvaa viikoilla 6-14. Ihan sama mitä söin, istuinko, makasinko, nukuinko niin etova olo vaan jatkui. Oli tosi rankkaa, tuntui että oma elämä pysähtyi täysin. Mutta, sitten yht'äkkiä viikolla 14 huomasin yhtenä päivänä etovan olon poistuneen ja siitä alkaen vointi on ollut loistava. Nyt tietysti alkaa painaa jo sisuskaluja ja uudenlaiset ongelmat ovat tilalla, mutta eivät MITÄÄN verrattuna tuohon etovaan oloon!

Hn rv 22
 

Yhteistyössä