Painajainen lentokoneessa

["grr"]

Olin pienen lapseni kanssa lentokoneessa 6h30min matkan.
Takanamme istui eestinkielinen pariskunta tyttönsä kanssa.

Tyttö singahti useaan kertaan yhtäkkiä repimään tukkaani vaikka olen niin lyhyt ettei pääni edes ollut yli penkin yläosan. Samoin töni tai potki jatkuvasti tuoliani.
Sanoin asiasta useaan kertaan sekä tytölle että äidille.
Äidillä ei ollut asiaan muuta sanomista kuin, että minä voisin mennä muualle istumaan (täydessä koneessa).

Miksi näin älykkäät ja huomaavaiset ihmiset edes lisääntyvät?

 

["vieras."]

Mullakin oli rattoisa matka. Vieressä ja edessä istui perhe, kolme lasta siis. Lapset vaihtelivat paikkoja sukeltemalla istuinten yli. Vanhemmat eivät puuttuneet tähän, koska nuorinta nostelivat itsekin siitä yli. Ensimmäisellä kerralla lapsen jalka kaatoi juomani, toisella kerralla osui silmälaseihini. Anteeksipyyntöä en kuullut. Muutenkin lapsilla piti olla viihdykettä taukoamatta, tai alkoi meteli/vinkuminen. Kuitenkaan eivät malttaneet keskittyä niihin tekemisiinsä, vaan koko ajan vaihdeltiin tavaroita ja kaiveltiin kasseja ja tietysti sitten piti nousta vähän väliä. Olisin pyytänyt vaihtamaan ikkunapaikalle, ellei oma lapseni olisi istunut käytävän toisella puolella.

 

["hui"]

Itse olin juuri jokin aika sitten perinteisesti pelottavana pidetyllä kanarialennolla, jolla oli tosi paljon pikkulapsiperheitä, ja KAIKKI olivat aivan äärettömän herttaisia ja hyväkäytöksisiä. Toki nousut ja laskut vähän itkettivät, kun korviin sattui, mutta muuten kaikki sujui tosi hienosti.
Oli oikeastaan hauskaa välillä kuunnella niiden lasten pohdintoja ja näkemyksiä.

 

[pikku yllätys]

Mulle ei onneksi usein ole tuollaista sakkia osunut kohdalle, mutta kun on osunut niin ilmoitus henkilökunnalle yleensä rauhoittaa tilanteen. Kummasti se ylimielinen minäminä-mutsi rauhoittaa kakaransa kun lentoemäntä/stuertti käy huomauttamassa jotta pitäisi ottaa hieman rauhallisemmin. JOKAISELLA matkustajalla on oikeus rauhalliseen lentomatkaan, niin lapsilla kuin aikusilla. Harvoin kyllä lapset mitään aiheuttaa, juopot paremminkin. Sitä kännistä blaablaasössönsöötä ei jaksa kovin kauaa kuunnella, varsinkin jos yritetään käpälöidä tjsp.
Joten, jos ei nätisti huomauttaminen tehoa niin sano asiasta henkilökunnalle. Meitä matkustajiahan varten ne siellä koneessa on. Tuollainen penkkirivissä hulinointi on sitäpaitsi vaarallista, voi tulla yllättävä ilmakuoppa jne.

 

["hmh"]

[QUOTE="grr";29485778]Olin pienen lapseni kanssa lentokoneessa 6h30min matkan.
Takanamme istui eestinkielinen pariskunta tyttönsä kanssa.

Tyttö singahti useaan kertaan yhtäkkiä repimään tukkaani vaikka olen niin lyhyt ettei pääni edes ollut yli penkin yläosan. Samoin töni tai potki jatkuvasti tuoliani.
Sanoin asiasta useaan kertaan sekä tytölle että äidille.
Äidillä ei ollut asiaan muuta sanomista kuin, että minä voisin mennä muualle istumaan (täydessä koneessa).

Miksi näin älykkäät ja huomaavaiset ihmiset edes lisääntyvät?[/QUOTE]

Oisit sanonut että sulla on valitettavasti tukassa täitä, hiuspohjassa sieni ja silsa sekä vaatteissa mahdollisesti kirppuja.

 

[virtsanpylväs]

Ei kiva juttu ap, mutta moukkiin törmää joka paikassa ja ovat vieläpä kovia yleensä lisääntymään ja levittämään moukangeenejään eteenpäin.

 

[bin]

no jos toi on pahinta mitä siellä lentokoneessa sattu niin se on aika hyvin.

 

["häirikkö"]

Pari vuotta sitten olin itse "häirikköperheen" äitinä lentokoneessa pilaamassa toisten matkaa. Teki mieli pahoitella kaikille ympärillä istuville tilannetta mutten kyennyt.
Uskon että lähimpien matka oli ajoittain tuskaa.
Olin liikenteessä 1,5vuotiaan ja vilkkaan 5-vuotiaan kanssa sekä iäkkään äitini kanssa. Koko porukka sairastui matkalla, mutta lapset paranivat suunnilleen kotimatkaan mennessä. Olin koneessa TODELLA kipeä. Vatsataudin jäljiltä olin heikko, kuume oli korkea, nielutuleduksen vuoksi ääntä ei tullut ja korvat puhkesivat koneessa. Sylissä potki ja itki 1,5vuotias, vieressä kiukutteli 5-vuotias joka oli myös väsynyt ja turhautunut. En kuullut mitä lapsi kiukutteli enkä voinut vastatakkaan. Äitini istumapaikka oli jostain syystä kauempana ja hän oli myös todella kipeä, eikä siis pystynyt auttamaan tilanteessa.
En oikeasti voinut tehdä mitään Istuin vaan ja koitin pitää kiljuvan lapsen sylissä. Itsellä kyyneleet valuivat ja koitin pysyä tajuissani. Muistan kyllä vihaiset ihmisten katseet. Pahoitteluni heille..

 

[vihainen tarvittaessa]

Yleensä ne hipelöivät, tuijottavat ja potkiskelevat kakarat jättävät minut rauhaan kun näytän vihaisen ilmeeni tai murahdan jotain uhkaavaa. Pelästyvät niin että pysyvät ainakin kaukana minusta. Ääntähän niistä silti lähtee, mutta ainakaan eivät käy käsiksi. Yleensä ne ovat niin hemmoteltuja ja tottumattomia vieraan tädin vihaiseen katseeseen että oikeasti pelästyvät.