Painan 100kg

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Oooopssss
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Oooopssss

Vieras
ja mieheni sanoo "olet täydellinen". Haluaa rakastella usein.

Olen lihonut 15kg n. kahdessa vuodessa. Alimmillaan olen painanut 68kg joskus 10 vuotta sitten. Tuolloin tapasin mieheni.

Olen siis lihonut. Paljon.

Miestä se ei tunnu haittaavan. Rehellisyyden nimissä minua haittaa hänen kasvattamansa vatsakumpu kyllä :P

Mutta että 100kg. Kammottavaa!
Olen kyllä huomannut että hengästyn helpommin ja olen jotenkin kömpelömpi. Miten tässä näin kävi? Harrastan paljon liikuntaa, olen sillä tavalla aktiivinen. Mutta syön aivan liikaa.
 
Sama täällä! Oletko 30-40v? Siinä iässä painoa kertyy luonnostaan kilo vuodessa jos ei kiinnitä mitään huomiota syömisiin eikä liiku. Ja ylimääräisillä suklailla saa helposti toisenkin kilon :(
 
Mitä sä syöt liikaa? Vai syötkö ihan kaikkea liikaa? Paljonko pituus?

Mäkin painoin ennen 100kg, nykyään 70kg. Ja edelleen pudottelen 5 kiloa jäljellä. Mun heikko kohta on ruisleipä. Vaikka paljaaltaan ilman mitään. Voisin syödä kokonaisen leipomon :( Haluatko muuttaa asioita? Laihtumaan pystyy, jos vaan tahtoo.
 
En ole kyllä itse tyytyväinen. Jotenkin alkanut ahdistamaan. Kotona kun paljon ole, niin tottunut jossain collareissa olemaan mutta esim. viikonloppuna oli pitkästä aikaa menoa niin ihan kamala makkara liikenteessä :(

Ja syön siis liikaa, ihan tavallista ruokaa ja sitten lisäks herkkuja :(
 
Kuinka pitkä olet? Jos olo ei ole mukava, voisit ehkä hieman tarkkailla syömistä ja jatkaa liikuntaa, kyllä ne kilot karisevat. Mahtavaa, että parisuhde on kunnossa, ota mies mukaan lenkille! Itsekin tässä yrittelen vanhoihin mittoihin raskauden jäljiltä, josta tosin on jo yli vuosi..
 
Tuo iän karttuminen tietää sitä että tarvii entistä vähemmän energiaa, eli kalorimäärää pitäisi tiputta, tai hiilarimäärää jos niitä laskee, ihan miten vaan.

Minulle tuli itseasiassa raskauden jälkeen vauvavuoden aikana kaikki lisäkilot. Olen 170 pitkä ja pahimmillani ei käynyt vaalla mutta arviolta painoin 90kg. Laihdutin kuukauden tai pari ennenkuin uskalsin punnita itseni ja painoin sillon noin 84kg. Siitä alkoi sitten taistelu kioja vastaan. Tiesin että olin ylipainoinen koska vaatteet eivät mahtuneet päälle vaan käytin mammahousuja edelleen kun menin yli vuosi synnytyksen jälkeen töihin. Hävetti ihan kamalasti että joku huomaa. Käytin pitkiä kauhtanoita ylläni. Olin kuin valtamerilaiva kun purjehdin eteenpäin :(

Nyt on synnytyksestä 4½ vuotta ja olen saanut painoni juuri siihen normaalin ylärajalle eli 72 kg. Ja siinä ollaan sitten jojoiltu monta vuotta. Ennen kesää tai ennen joulua saan kivasti painoni puodettua siihen jopa 65kg mutta pian jo taas huomaan että "ihan pieni" herkuttelu johtaa siihen että olen jo taas reilusti yli 70kg. Ja vielä sellainen piirre että joka kerta on vaikeampi saada se paino putoamaan :( Tavoitteena olisi sama paino kuin ennen raskautta eli sellainen 62kg. Se olisi minusta hyvä keskipaino kun normaali painon rajat on 170 senttiselle 53-72kg.

Mutta joo komppaan ap, paino nousee kunhan vaan katsoo ruokaa, herkuista puhumattakaan. Herkut jymähtää kinkkuun heti mutta herkun poisjättäminen ei näy missään! Minusta aivan kummallinen yhtälö.
Itse pyrin syömään vhh ruokaa. Viikonloppuisin saatan perheen mukana syödä todella pienen annoksen perunaa, pastaa tai riisiä. Viimeksimainitut kokojyvälaatua nekin. Aamiaisella syön la ja su leipää muuten en koskaan. En syö pullaa enkä karkkia tai suklaata, herkuttelen pähkinöillä. Silti paino junnaa paikallaan. Todella rasittavaa.

Mutta ei kai tässä auta muu kuin yrittää jatkaa eteenpäin sitkeästi...
 
Mulle tulee ap.n miehestä mieleen sellainen lihavuuden ihannoija, joka syöttää vaimonsa lopulta kuoliaaksi? Eikös näistä ole tehty joku dokkarikin?

No onhan se nyt parempi että mies sanoo että on hyvä sellaisena kuin on eikä hauku läskiksi, vaikka olisikin syytä. Sekun ei auta yhtään että joku vielä haukkuu.
Mutta noin muuten olen sitä mieltä että jokainen on itse vastuussa siitä mitä suuhunsa pistää.
Mun mies ei ole koskaan ollut ylipainoinen mutta kun silti halusi muutaman kilon pudottaa hän haukkui minut kun olin ostanut kotiin turkinpippureita, hän kuin niistä niin kovin tykkää. Kun ne loppui ostin lisää. Mies suusttui että älä osta niitä kun hän syö ne! No siihen tokaisin että enhän minä niitä hänelle väkisin syötä, jos niitä on kaapissa niin en osta lisää, älä siis syö niitä ellet halua!
Minäkin tykkään turkinpippureista ja syön niitä silloin tällöin niiden pähkinöiden sijaan (huono vaihtokauppa, tiedän) mutta voin hyvin olla myös syömättä vaikka niitä kaapissa olisi pussukkakaupalla.
Hiljeni mies kyllä ja välillä saa turkinpippurit vanheta kaapissa ja toisinaan taas menevät kaupaksi.
 

Yhteistyössä