Lapseni on kunnallisessa pk.ssa ja olen ollut aika tyytyväinen päiväkotiin. Lapsi viihtyy ja lähtee mielellään hoitoon ja se on pääasia ja se kertoo siitä, että lapsella on päiväkodissa kivoja kavereita ja mieluista tekemistä. Kritiikkiä ei ole tarvinnut juurikaan antaa, koska päiväkodilla on hyvä maine ja pysyvä, osaava ja ammattitaitoinen henkilökunta ja sijaisetkin ovat usein samoja tuttuja monen vuoden ajalta.
Viedessä autan lasta riisumaan päällysvaatteet, käytän käsipesulla katson, että joku aikuinen huomaa lapseni tulleen hoitoon ja sanon heipat. Jos on jotain erikoista, niin kerron siitä tai vaihdan pari sanaa kuulumisia. Hakiessa käyn yhdessä lapsen kanssa sanomassa heipat lapsen ryhmän hoitajalle ja samalla mulle yleensä kerrotaan miten päivä on menny, mitä ollaan tehty ja mitä syöty. Nyt lapsi alkaa olla jo sen verran iso, että osaa itsekin kertoa päivän tapahtumista ja jos on kiire, niin pelkkä kädestä heipan sanominen riittää, jos on ollut ns. normaali päivä.
Lapsen päiväkodissa toimii aktiivisesti vanhempaintoimikunta, mutta itselläni ei ole ollut vielä aikaa osallistua siihen, mutta kun he järjestävät myyjäisiä tms. tapahtumia, niin niihin osallistutaan tai jos on kyselyita yms, joihin vastaamalla voi ehkä vaikuttaa johonkin asiaan, niin vastaan kyllä niihin kyselyihin. Vanhempainilloissa sovitaan myös yhteisesti joistain asioista ja yksilöllisemmin vasu-keskusteluissa, mutta annan kyllä lapsen hoitajille ja opettajille täyden valtuuden tehdä työnsä niin hyvin kuin he osaavat niissä puitteissa, jotka heillä on, enkä näe tarpeelliseksi puuttua siihen.
Ja sitten sille toiselle puolelle eli pk:n tädiksi:
Ainoa asia, mikä suomalaisessa päivähoidossa mättää kunnolla on ryhmäkoot ja aikuisten ja lasten suhdeluvut. Niihin pitäisi pikaisesti saada muutosta, koska lapsiaines on muuttunut selvästi vaativammaksi siitä mitä se on ollut 30-vuotta sitten. Yksi aikuinen ei enää useinkaan pärjää 7 lapsen kanssa yksin, kun lapsia ei saa laittaa kuriin eikä heitä saa kuriin kovinkaan helposti ja nopeasti ennen kuin on paininut heidän kanssaan vähintään muutamia kuukausia. Samalla saataisiin ryhmähoidosta vähän enemmän yksilöllisempää ja hoitajien olisi helpompi kertoa vanhemmille lapsen päivästä ja aikuisilla olisi enemmän aikaa yhdelle lapselle päivän aikana. Laskinpa juuri, että mulla on työpäivän aikana 20 minuuttia aikaa yhdelle lapselle ja kun siitä ottaa pois ruokailun ja päivälevon ja ulkoilut, niin mitähän sen jälkeen jää? 10 minuuttia per lapsi, no kyllähän se riittää!