Pakko vähän purkaa lapsen 4v syömisestä.. Miksi se on iin hemmetin vaikeaa???

["vieras"]

Tuntuu että pää räjähtää, kauhea päänsärky taas iski.

Meillä tuolle lapselle 4v on taas jostain iskenyt ruuan kanssa pelleily ja siis ihan oikeasti vaan pelleillään "pelleilemisen ilosta". Tullaan pöytään ja sanotaan yäk en syö, en tykkää. Ei edes maista, mutta tyrmää suorilta. Yhtäkään haarukallista ei saa menemään suuhun ilman toistamista "syö". Ja aika useasti käy myös niin ettei ota edes sitä yhtä kun joutuu jo pöydästä pois. Meillä on käytössä aika raja, jos ei tiettyyn aikaan mennessä ole syönyt menee pois, mutta tähän alkanut tulla sellanen ettei välttämättä syö sitten seuraavallakaan kerralla..

Tänään ollaan taas aamusta iltaan pelleilty kaikkien syömisten kanssa. Ihan kaikkien. On jäänyt pannaritkin lapselta saamatta kun ei ruokaa syönyt. Pahoitti siitä kovasti mielensä, mutta periksi ei pidä antaa.

Ja kun tää ei oo ihan mitään pikku pelleilyä vaan ihan oikeasti jotain helvettiä välillä/liian usein.. :/ saisi jo tämä vaihe mennä ohi ennen kuin tämä äiti on lataamossa.

 

["vieras"]

meil 2v vähänsamanlainen. ruoka-aikaan ei syö mut muuten sitten roikkuu keittiössä ja vinkuu jotakin. oon tullut lopputulokseen ettei se nälkään kuole vaikka oliskin syömättä. se syö sitten kyllä kun nälkä on. mä en edes tarjoo ruokaa jos ei oo kelvannu. syön itse yksinäni ja jos tulee sitten pyytään ni laitan oman annoksen. mut vaan sillon kun itekkin syön, eli ruoka-aikaan.

 

["aloittaja"]

Juu ei meilläkään saa kun ruoka-aikan ruokaa. Jos ei syö tuolloin on seuraavaan kertaa saakka ilman. Mutta kun tosiaan tämä jos päättää ettei syö silloinkaan niin menee taas ilman ruokaa pois pöydästä :/

esim. tänään oli aamupalalla muroja, itse halusi ja söi niitä puoli tuntia.
lounaaksi lasagnea + porkkanaraastetta, raejuustoa, kurkkuja, maitoa - joi maidon ja sanoi ekana yäk en syö, en tykkää. Ja ei edes maistanut.
Noh sitten jäi saamatta välipala pannari.
Tarjottiin uudelleen ruokaa ruoka-aikaan ja ei ei syönyt. Kun oli joutumassa taas pois niin sitten alkoi tapahtua, mutta näivi sieltä seasta kaiken salaatin yms. muun hänen mielestään epämääräisen (lasagnesta) istui sitten pöydässä taas sen puoli tuntia ja mölinän ja ulinan kera söi.
Iltapalalla taas sama juttu itse pyytää eka leivän päälle juustoa ja makkaraa sitten syökin eka ihan nätisti mutta kohta päätttääkin ettei pidä niistä ja lätkäsee pois, mutta olen pitönyt sen linjan että jos jotain pyytää sen myös sitten syö. Ja taas sen mölinän ja ulinan kera söi sämpylänsä ja rahkansa.

Kuopus meillä syö tosi reippaasti mutta tämän toisen kanssa saa monta tuntia päivästä turata tähän..

 

["Äiti"]

Ruoasta on tullut teille valtataistelua. Minulla on poika, joka oli - ja on jollain lailla edelleen - hyvin valikoiva sen suhteen, mitä suuhunsa pistää. Päiväkodin henkilökunta meni aikoinaan ihan sekaisin asiasta ja ensimmäisessä alakoulussakin ruokailusta kehkeytyi järjkyttävä haloo. No, kouluruokailu helpotti, kun hän vaihtoi koulua ja uudessa koulussa ruokailuun suhtauduttiin huomattavasti rennommin. Nyt yläkoulussa asiasta ei tehdä ongelmaa ja hän on toki sen verran isompikin, että ymmärtää syödä.

Kotona totesin, että paras keino on näyttää esimerkkiä. Meillä kaikki syö samaan aikaan, ruoka-ajan on suunniteltu niin, että harrastuksiltakin kaikki ehtii yhteiselle illalliselle. Asiasta ei kannata tehdä mitään numeroa. J a sitten kannattaa aina tarjota ruoka-aikana vain ruokaa, ei leipää yms.

Kun tilanne oli todella tulehtunut sekä koulussa että kotona, otin ihan uuden asenteen. En enää pakottanut. Pyysin aina ottamaan mitä vaan mitä pöydässä on. Keksin sellaisia ruokia kuin "kaikkea ihanaa kasvista" = 5-6 kippoa joissa erilaisia kasviksia, kuten keitettyä porkkanaa, keitettyä parsakaalia, keitettyjä papuja jne + yhdessä kastike sitä haluaville. Ja näitä sitten lihasta, kala+äyriäiset jne jne. Jostakin syystä tämä toimi ja hyvin nirso lapseni syö nykyään melkein mitä vaan. Jopa sieniä, katkarapuja, kalaa...

Uskon että kyse on ihan temperamentista. Poikani on hyvin varovainen persoona silloin kun kyseessä on uusi tilanne. Myös esim Mäkkärissä hänelle kelpaa vain yksi ja sama hampurilainen - aina. Hän ei kokeile mielellään uusia juttuja.

Olen oppinut iloitsemaan hänen muista, hyvistä puolistaan. Kuten siitä, että hän osaa koulussa aina kaiken - ihan totta. Oppiminen on hänelle todella helppoa, kuin hengittäminen.

 

[yritän neuvoa...]

Tuntuu että teillä on liikaa sääntöjä. Ihan hyvä tuo ruoka-aikajuttu mutta vaikka olisitkin päättänyt että kaikki syödään mitä otetaan niin nyt tuntuu että lapsesi kerjää sillä huomiota. Vaikka pyytäisi päällysteitä leivälle eikä sitten söisi niin älä korvaasi lotkauta. Korjaa vaan annos sovitun ajan päästä pois, ja sitten uusiksi. Tuntuu että lapsi saa enemmän huomiota syömättä jättämisellä ja marinalla kuin syömisellä ja se ehkä on ongelma? Kehu ruoka-aikaan iloisesti reippaasti syövää pikkusisarusta ja näytä itse nauttivasi yhdessä syömisestä. Selailkaa vaikka kirjaa ruokapöydässä niin syöminen menee sivuseikaksi. Jotain juttuja millä se huomio menisi pois pelleilystä. Tsemppiä! Ei se mukula nälkään kuole.

 

["vieras"]

En oikeasti ymmärrä sitä, että ruuasta ja ruokailusta tehdään ongelma.
Mikäli ruoka on hyvää eikä lapsi sitä syö, niin pois pöydästä ja seuraava ruoka taas yhtä aikaa muiden kanssa. Siis yhteiset ruoka-ajat ja yhteiset ruuat. Ei siis mitään tuputusta eikä taistelua. Toki voi joustaa, jos ruoka ei ole lapsen mieleen oikeasti tai jos lasta on kohdeltu liian ankarasti (esim. ei ymmärtänyt pellelilyn seurauksia ja kova nälkä). Mutta siis en todella ymmärrä tätä "on syöty aamulla kaksi tuntia kaurapuuroa jne."
Lapsi syö, jos on nälkä ja ruoka on hyvää. Ei varmasti pääse nälkään kuolemaan. Ja omia ruuanlaittotaitojaan voi tarkastaa, mikäli epäilee, että vika on ruuassa.

 

["vieras"]

Älä pakota syömään kaikkea, mitä on ottanut. Lapset eivät yksinkertaisesti osaa/pysty syömään ruokaa enemmän kuin sitä tekee mieli tai on nälkä. Lapset eivät ole niin kuin aikuiset, jotka kohteliaisuudesta kokkia kohtaan syövät kaiken. Lapsi oppii sitten myöhemmin, että ruoka on arvokasta ja on kohteliasta syödä se, minkä on ottanutkin. Tosin voi tästäkin jo alkaa joustaa, kun ylipainoa ja huonoa ravitsemusta niin paljon.

 

[jaahas]

Meilä on kaksi lasta, jotka eivät syö paljon mitään. Esikoinen syö ruisleipää ja maitoa. Ruokaa näykkii ehkä lusikallisen. Sama juttu opettajien mukaan koulussa ja näin on ollut siis koko elämänsä ajan.
Kuopus syö pieniä annoksia joitain ruokia.

Yritän tehdä ainakin pari kertaa viikossa sellaisat mistä pitävät. Muuten teen mitä teen ja tarjoan ja jos ei syödä, ei syödä. Alipainoisia, joo, mutta niin olin minäkin, niin oli mieskin. Kyllä sitä vanhana ehtii lihoa. (yli 35v)

 

[jaahas]

[QUOTE="Äiti";23867674]Ruoasta on tullut teille valtataistelua. Minulla on poika, joka oli - ja on jollain lailla edelleen - hyvin valikoiva sen suhteen, mitä suuhunsa pistää. Päiväkodin henkilökunta meni aikoinaan ihan sekaisin asiasta ja ensimmäisessä alakoulussakin ruokailusta kehkeytyi järjkyttävä haloo. No, kouluruokailu helpotti, kun hän vaihtoi koulua ja uudessa koulussa ruokailuun suhtauduttiin huomattavasti rennommin. Nyt yläkoulussa asiasta ei tehdä ongelmaa ja hän on toki sen verran isompikin, että ymmärtää syödä.

Kotona totesin, että paras keino on näyttää esimerkkiä. Meillä kaikki syö samaan aikaan, ruoka-ajan on suunniteltu niin, että harrastuksiltakin kaikki ehtii yhteiselle illalliselle. Asiasta ei kannata tehdä mitään numeroa. J a sitten kannattaa aina tarjota ruoka-aikana vain ruokaa, ei leipää yms.

Kun tilanne oli todella tulehtunut sekä koulussa että kotona, otin ihan uuden asenteen. En enää pakottanut. Pyysin aina ottamaan mitä vaan mitä pöydässä on. Keksin sellaisia ruokia kuin "kaikkea ihanaa kasvista" = 5-6 kippoa joissa erilaisia kasviksia, kuten keitettyä porkkanaa, keitettyä parsakaalia, keitettyjä papuja jne + yhdessä kastike sitä haluaville. Ja näitä sitten lihasta, kala+äyriäiset jne jne. Jostakin syystä tämä toimi ja hyvin nirso lapseni syö nykyään melkein mitä vaan. Jopa sieniä, katkarapuja, kalaa...

Uskon että kyse on ihan temperamentista. Poikani on hyvin varovainen persoona silloin kun kyseessä on uusi tilanne. Myös esim Mäkkärissä hänelle kelpaa vain yksi ja sama hampurilainen - aina. Hän ei kokeile mielellään uusia juttuja.

Olen oppinut iloitsemaan hänen muista, hyvistä puolistaan. Kuten siitä, että hän osaa koulussa aina kaiken - ihan totta. Oppiminen on hänelle todella helppoa, kuin hengittäminen.[/QUOTE]

siis miten keität liedellä 6 eri lajia kasviksia? tai lihaa?
Kenellä on tuollaiseen mahdollisuus ja aikaa kuoria ja pilkkoa? Poikasi on kyllä hemmoteltu. Ekä kukaan todellakaan osaa kaikkea.