V
vieras
Vieras
olen 20v nuori nainen ja seurustelen sellasen 23v. miekkosen kanssa. ollaan seurusteltu nyt pitkästi reipas kaks vuotta. välimatkaa meillä on sellanen 40km minkä aika pitkälti aina mä kuljen bussilla. autoa ei tällä hetkellä oo kummallakaan kun sille yhdelle autolle kävi vähän hassusti.
näkeminen on siis välillä aika työn ja tuskan takana varsinkin sitten vielä kun pitää ottaa huomioon opiskelut ja sen ohella työt aina kerran pari viikossa. valitettavan usein viikonloppuisin. tämä siis syö muutenkin sitä yhteistä aikaa. lisäksi vuos meidän suhteesta meni siinä kun mies remppas omaa kämppää eli sitä näky sitten päivässä sellanen puol tuntia ennen kun meni nukkumaan ne harvat päivät kun ylipäätään voi nähdä.
kämppä kuitenkin valmistui tossa keväällä ja siitä ajasta selvittiin sit lopulta ihan kunnialla. kesällä olin kesätöissä miehen asustamalla paikkakunnalla ja asuin sitten hänen luonaan sen reippaan 2kk. huomas koko ajan että mies työntää mua pois ja oli välillä todella ilkeä. sitä siis ahdisti vissiin ihan pirusti kun olin siellä. mulle se sen sijaan oli helpotus ettei sen näkemisen eteen tarvi tehdä niin perkeleesti.
miehen on aina ollu vaikea puhua tunteistaan. ei puhu kenellekään. ei oo tänä aikana koskaan sanonu rakastavansa mua mutta on kyllä selittänyt mitä rakkaus sille on ja niiden perusteiden pohjalta sitä on aika turha odottaa vähään aikaan. lisäksi oon kyselly siitä että jos muutettais yhteen mutta mies sanoo ettei ole siihen valmis.
ja nyt mua ahdistaa ihan pirusti. toisaalta tiedän että hän haluaa mun kanssa kovasti olla mutta kun se on vaan vähän vaikeaa. ja mä haluan kyllä olla hänen kanssa ja perustaa perheen joskus tulevaisuudessa. mutta kun se ei tunnu osaavan sitoutua ollenkaan. koita tässä nyt sitten olla rauhassa kun missään kohtaa ei tiedä koko suhteen varmuudesta mitään. mitä sitten jos vaikka kahden vuoden päästä mies huomaa ettei pystykään sitoutumaan mun kanssa mihinkään. mun pää hajoo.
näkeminen on siis välillä aika työn ja tuskan takana varsinkin sitten vielä kun pitää ottaa huomioon opiskelut ja sen ohella työt aina kerran pari viikossa. valitettavan usein viikonloppuisin. tämä siis syö muutenkin sitä yhteistä aikaa. lisäksi vuos meidän suhteesta meni siinä kun mies remppas omaa kämppää eli sitä näky sitten päivässä sellanen puol tuntia ennen kun meni nukkumaan ne harvat päivät kun ylipäätään voi nähdä.
kämppä kuitenkin valmistui tossa keväällä ja siitä ajasta selvittiin sit lopulta ihan kunnialla. kesällä olin kesätöissä miehen asustamalla paikkakunnalla ja asuin sitten hänen luonaan sen reippaan 2kk. huomas koko ajan että mies työntää mua pois ja oli välillä todella ilkeä. sitä siis ahdisti vissiin ihan pirusti kun olin siellä. mulle se sen sijaan oli helpotus ettei sen näkemisen eteen tarvi tehdä niin perkeleesti.
miehen on aina ollu vaikea puhua tunteistaan. ei puhu kenellekään. ei oo tänä aikana koskaan sanonu rakastavansa mua mutta on kyllä selittänyt mitä rakkaus sille on ja niiden perusteiden pohjalta sitä on aika turha odottaa vähään aikaan. lisäksi oon kyselly siitä että jos muutettais yhteen mutta mies sanoo ettei ole siihen valmis.
ja nyt mua ahdistaa ihan pirusti. toisaalta tiedän että hän haluaa mun kanssa kovasti olla mutta kun se on vaan vähän vaikeaa. ja mä haluan kyllä olla hänen kanssa ja perustaa perheen joskus tulevaisuudessa. mutta kun se ei tunnu osaavan sitoutua ollenkaan. koita tässä nyt sitten olla rauhassa kun missään kohtaa ei tiedä koko suhteen varmuudesta mitään. mitä sitten jos vaikka kahden vuoden päästä mies huomaa ettei pystykään sitoutumaan mun kanssa mihinkään. mun pää hajoo.
