Pakkoajatukset ja niistä eroon pääseminen

[kysymys pakkoajatuksista]

Missä vaiheessa ajatuksista tulee pakkoajatuksia? Kun kyllähän normaalin ja terveen ihmisen päässäkin pyörii kaikenlaisia juttuja välillä missä ei ole mitään järkeä.

 

["vieras"]

Minullasaman tapaista kun Katylinalla, erittain rasittavaa!

Muitakin suht. lievia pakko-oireita, mutta numerologinen puoli pahin. On todettu etta yleensa keskimaaraisesti alykkaammat ihmiset karsii tasta sairaudesta joten olkaamme siis ylpeita

Ai jaa, ehkä mieluummin kumminkin olen ihan tavallisen älykäs ilman mitään pakkoajatuksia....

 

[onnea vaan]

[QUOTE="vieras";27548235]Ai jaa, ehkä mieluummin kumminkin olen ihan tavallisen älykäs ilman mitään pakkoajatuksia....[/QUOTE]

Onnea sulle sit.

 

[up]

up

 

[kysymys]

Entä onko se normaalia jos syyttää itseään teoista, joita ei ole edes tehnyt?

 

[up]

up

 

[mandarinsatsumo]

Itselläni on ollut ahdistavia pakkoajatuksia jo monta vuotta, ulkoisesti näkyviä oireita ei juurikaan. Sosiaalisessa kanssakäymisessä päähäni on toistuvasti pulpahtanut ajatus etten kelpaa toiselle ja että teen jotakin väärää joka saa hänet inhoamaan minua. En ole osannut luottaa kavereihini. Lisäksi minulla on ollut todella ahdistavia ja inhottavia ajatuksia seksistä lähisukulaisten ja muuten vaan epämiellyttävien ihmisten kanssa. Niiden takia inhosin itseäni toden teolla ties kuinka pitkään...
Vasta jonkin aikaa sitten tajusin että kyse saattaa olla OCD:stä. Se oli valtava taakka harteilta: oli ihanaa tajuta etteivät nuo ajatukset ole minun syytäni. Nykyään, jos pakkoajatus meinaa ilmestyä, pistän sen OCD:n piikkiin ja jatkan tyynesti eteenpäin. Tähän mennessä se on toiminut hienosti, mutta aika näyttää pääsenkö ajatuksista kokonaan eroon. Jos niistä on taas vaivaa, aion hakea apua.

 

["anonyymi"]

Itse olen kärsinyt vastaavasta luultavasti koko elämäni teini-iästä asti. Huonoina päivinä esimerkiksi syömisestä siten mekaanista, että kaikki ruuan jauhannasta maidon juomiseen pitää tehdä hallitusti ja järjestelmällisesti tai seurauksena on hirveä häpeä.
Erosin muutaman vuoden suhteesta ja nämä ovat sen myötä pahentuneet. En pääse ajatuksesta eroon että olen omilla toimillani tuhonnut suhteeni ja siten mahdollisuuteni onneen. Lääkitsen itseäni paljon alkoholilla ja aiemmin tuli sitten päissään laitettua katkeria viestejä exälle. Nykyään vaikken joisikaan tulee noita viestejä laitettua. Joudun kirjaimellisesti taistelemaan vastaan, mutta jossain vaiheessa viesti on pakko laittaa tai seuraava vaihtoehto on itsemurha. Ne viestit ovat jonkinlainen keino hallita tätä mutta niistä pitäisi päästä eroon koska minua uhataan kohta rikosnimikkeellä häirintä. Tämä aiheuttaa lisää pakkoajatuksia ja häpeää. Kaikille nyt vielä tiedoksi että en ole mikään stalkkeri, vaan noita viestejä tulee laitettua ehkä kerran parissa kuukaudessa kun tuska kasvaa niin sietämättömäksi että tuntuu ettei muuta vaihtoehtoa ole. Onneksi on kuitenkin ensi viikolla aika psykiatrille ja sitä kautta psykoterapiaan.

Tsemppiä kaikille jotka kärsivät tästä.

 

[Vaclav]

Meitsin pakkoajatukset alkoi teini-iässä siten että olin isäni kanssa kahdestaan syksyisellä metsänreunalla sijaitsevalla perunakellarilla. Isä oli alhaalla kellarissa ja minulle tuli kauhea pakkoajatus sulkea kellariluukku ja jättää isä sinne. Tälläiset aina joskus toistuivat. Mutta koettuani pienen burnoutin tulivat nämä ajatukset erittäin vahvana esiin ja samalla myös ahdistus asioista kasvoi suureksi. Kävin ensin traumapsykologille noin kymmenkunta kertaa ja tämän jälkeen kävin tk-lekurilla joka antoi Venlafaxin lääkityksen. Psykologia auttoi minua ymmärtämään että todellisuudessa pelkäsin isäni impulsiivisen aggressivisuudesta johtuvan huonon käyttäytymisen jatkuvan minussa lapsiani kohtaan. Tuolloin teininä ehkä alitajuisesti halusin kostaa isälle jotain selkäsaunaa tms. Lääkitystä käytin noin vuoden, siitä oli äärettömän vaikeata päästä fyysisesti eroon, loppukuukausina se teki minusta todella kuspäisen ja välinpitämättömän perheenjäseniäni ja muita kohtaan. Päästyäni eroon lääkityksestä huomasin että asiat ovat melko lailla kunnossa. Tästä on aikaa nyt pari vuotta ja pakkoajatuksia ei ole ollut ollenkaan. Luulen, että monet asiat auttoivat yhdessä. Tietoisuus, lääkitys (välittäjäaineet), keskustelu, muun puuhailun ja touhuilun lisääntyminen, hyväksyminen, positiivisuus, anteeksi anto isälle ja varmaan itsellekin =) Kaikille jaksamista, pakko-ajatuksen kanssa tai ilman.

 

[eräss]

Kertokaa mitä lääkityksiä teillä on?

 

[vierailija]

mulla on tällainen pakkoajatus, jos mulle sattuu jotain hyvää en uskalla iloita tai nauttia siitä koska tiedän että pian siitä ilosta seuraa jokin rangaistus eli tapahtuu jotain pahaa sairastun/loukkaannun/kuolen tms.

minulla on sama! ;(

 

[vierailija]

Tuttua...liittyy hallinnantarpeeseen ja menettämisen pelkoon. Lähinnä mieleen tulee mua loukanneet ihmiset mieleen tai et tapahtuu jotain pahaa tai elämän paskat tapahtumat uusiutuu. Parhaitenhan niist pääsisi hyväksymällä ne ja käsittämällä että tämä on vain ahdistusta ja että itse keksin nämä "säännöt.". On myös laskemista, tarkastamista (ovi, hella, kahvinkeitin...) jos oon vaikka laittamassa lakanoita ja mieleen tulee ahistava ajatus, pitää lakana laittaa uudestaan ettei ajatus "jää lakanaan". Hullua, mutta mun pää on vaan tälläi. Kukaan ei uskois ulkoapäin millaiset jutut pyörii päässä. Oon sosiaalinen, puhelias ja opiskelen ja käyn töissä. Aina ei näy päällepäin.

 

[vierailija]

Kertokaa mitä lääkityksiä teillä on?

Tuttua...liittyy hallinnantarpeeseen ja menettämisen pelkoon. Lähinnä mieleen tulee mua loukanneet ihmiset mieleen tai et tapahtuu jotain pahaa tai elämän paskat tapahtumat uusiutuu. Parhaitenhan niist pääsisi hyväksymällä ne ja käsittämällä että tämä on vain ahdistusta ja että itse keksin nämä "säännöt.". On myös laskemista, tarkastamista (ovi, hella, kahvinkeitin...) jos oon vaikka laittamassa lakanoita ja mieleen tulee ahistava ajatus, pitää lakana laittaa uudestaan ettei ajatus "jää lakanaan". Hullua, mutta mun pää on vaan tälläi. Kukaan ei uskois ulkoapäin millaiset jutut pyörii päässä. Oon sosiaalinen, puhelias ja opiskelen ja käyn töissä. Aina ei näy päällepäin.

Cipralex 15mg.