Pakkoko on tehdä lisää lapsia, kun ei edellisistäkään kykene huolehtimaan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "omena"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

"omena"

Vieras
Ei ole onneks montaa kertaa tullut vastaan itsellä sellaista tilannetta, jossa tulis näin ajateltua. Yksi jonka kohdalla oon näin ajatellut on mun oma äiti, joka oli jo kolmannen lapsen jälkeen niin masentunut, aggressiivinen ja kylmä, että sen olis pitänyt tajuta jättää homma siihen, mutta ei, kun piti hankkia lisää lapsia vaikka ei voinut ottaa itsestäänkään vastuuta. Me kyllä ehkä pärjättiin, mutta tunnekylmyys ja väkivalta jätti jälkensä ja se että ei ollut ihmistä huolehtimassa, laittamassa meille ruokaa, varmistamassa hampaiden pesua. Toinen oli mun äidin kaveri, silloin lapsuudessa se tuntui vaan oudolta perheeltä jopa meihin verrattuan mutta nyt sen tajuaa, että ei se ollut normaalia että niillä oli paskaset patjat ilman lakanoita, likaset peitot ja tyynyt, lapset haisi aina. Muistan vieläkin sen kitkerän hajun, miltä ne pesemättömät lapset aina haisi.

Kolmas on kyllä nyt mun uusi tuttavuus, eräs naapuri. Minä en ymmärrä, että miksi, miksi pitää koko ajan tehdä lapsia lisää kun edellisistäkään ei huolehdita. Kuukauden sisällä oon nähnyt sen 6-vuotiaan muksun viileillä ja sateisilla keleillä leikkikentällä pukeutuneena pelkkään uikkariin tms, toppatakkiin ja äitiyspakkauksen toppahattuun, paljaissa jaloissa crocsit. Joku vastaava viritelmä päällä olen sen nähnyt ulkona kuukauden sisällä jo ainakin 5 kertaa, enkä mäkään sitä jokaisella kerralla ole näkemässä :/ 5-vuotias siskonsa juoksee paljain jaloin ulkona, kummallakin kehitysviivästymä ja senkin takia pitäis tarkkaan olla vahtimassa. Miks ei voi keskittyä niihin lapsiin jotka jo on?
 
No emmätiiä mutta mun kokemuksen mukaan suurperheissä kasvaa kunnon ihmisiä, ja osin just tuon vuoksi että vanhemmilla ei ole aikaa huolehtia koko ajan siitä että onko lapsellä kylmä tai kuuma tai nälkä tai jano.
 
[QUOTE="asdf";22118671]No emmätiiä mutta mun kokemuksen mukaan suurperheissä kasvaa kunnon ihmisiä, ja osin just tuon vuoksi että vanhemmilla ei ole aikaa huolehtia koko ajan siitä että onko lapsellä kylmä tai kuuma tai nälkä tai jano.[/QUOTE]

Joo, mustakin kasvoi kyllä ihan kunnon ihminen lapsuudesta huolimatta. Mutta se lapsuus ei ollut sellainen, minkä lapsi ansaitsee, ja aikuisena minä saan käsitellä niitä traumoja, mitä on tullut siitä kun äiti ei ollut voinut käsitellä omiaan. Jos ei pysty perusasioista huolehtimaan, niin asiat on todella huonosti, eikä ne mitenkään auta lasta kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi.
 
mulla kans yks tuttu...5 (!) lasta ja kaikki nyt huostaan otettuina.Loukkaantui kun en ole pystynyt onnittelemaan enään tokan raskauden jälkeen.Kamalaa kun 1-2 viikoinen vauva haisee tupakalle ja tärisee vieroitusoireista.
 
[QUOTE="asdf";22118671]No emmätiiä mutta mun kokemuksen mukaan suurperheissä kasvaa kunnon ihmisiä, ja osin just tuon vuoksi että vanhemmilla ei ole aikaa huolehtia koko ajan siitä että onko lapsellä kylmä tai kuuma tai nälkä tai jano.[/QUOTE]

Olen erimieltä. Ei pelkkä perheen koko kerro minkälainen lapsuus on tai minkälainen hänestä tulee.

Itse olen isosta perheestä ja mieheni pienestä. Eri lähtökohdat on mutta hyvät eväät olemme elämään saaneet.
 
jep joo.. mä oon miettiny samaa.. Tääläpäin kun sattuu noita peppipitkätossumukuloita kanssa asustelevan. Yks mitä en kanssa ymmärrä, on kotiintuloajat lapsilla. Eka-tokaluokkalaisetkin kukkuilee pihalla yheksään asti ihan koulupäivinä. Tuntuu etteivät muksut saa lainkaan olla omassa kotonaan sisällä kun aina haahuilevat ulkona taik pyrkivät meille tai parin mun ystävän luo sisälle melko lailla heti kun koulupäivä on ohi. Eikä mitään käytöstapoja:/ Toisaalta tuntuu pahalta niitten puolesta ja ottaisi niitä sisälle ja ruokkisi yms mutta tekeekö siinä vaan ns. karhunpalveluksen?
 
mulla kans yks tuttu...5 (!) lasta ja kaikki nyt huostaan otettuina.Loukkaantui kun en ole pystynyt onnittelemaan enään tokan raskauden jälkeen.Kamalaa kun 1-2 viikoinen vauva haisee tupakalle ja tärisee vieroitusoireista.

Mulla on myös yksi tällainen tuttu. 5 lasta on huostaanotettuna ja nyt taas uutta vauvaa pukkaa. Tuttuni vakuuttaa, että tällä kertaa kaikki menee hyvin ja hän on muuttunut tms. Toivon tietysti, että hänellä kaikki sujuu tällä kertaa paremmin, mutta pakko on sanoa, että epäilen kyllä aika vahvasti.
Hänenkään kohdalla ei ole mitään toivoa, että vanhempien lasten huostaanottoa purettaisiin. Surullista.
 
Mulla on tässä myös semmonen oma tyhmä katkeruus ko nostaa päätään...itellä yksi lapsi ja lääketieteellisesti aikaslailla mahdotonta saaha lisää lapsia. Sitte tuntuu että muut sikiävät ko sienet sateella. Yks tuttu pariskunta oottaa kolmatta lasta ja niilläkin välillä vuokrat maksamatta ja ei rahaa ollenkaan ja seuraavaan rahapäivään saattaa olla kolmekin viikkoa,jääkaapissa ei muutakuin valot mutta lapsilykkyä tuntuu olevan. Muutama muukin tuttu pari joilla sitten taas vahinkoraskaudet menossa ja siinä ihmettelevät että kuinkas näin pääsi käymään.. Juu, myönnän että oon vähän taas vuosien jälkeen uudelleen katkeroitunut näistä asioista. Sitten just kun ympäristössä on näitä perhitä joissa lapset juoksentelee miten sattuu pitkin pihoja ja tekee pahojaan. Valmiiksi jo ovat lastenhuollon asiakkaita. Eli käyvät säännöllisesti siellä keskustelemassa. Vaan empä usko tai ei ainakaan näytä olleen apua :(
 
Tiedän mäkin tällaisen tapauksen. Kyseessä nuori yh äiti, jolla 4 lasta eri miehille. Lasten isät joko vankilakundeja tai narkkareita. Sossun piirissä ovat olleet jo vuosia. Kakarat saa mennä miten huvittaa.
 

Yhteistyössä