Paljonko "normaali" vauva itkee? Miten koliikki todetaan?

["xxx"]

Meillä on noin kuukauden vanha vauva ja voimat vauvan itkuisuuden kanssa alkavat olla lopussa. Meillä on joka päivä suurin osa ajasta ihan normaalia ihanaa pikkuvauva-aikaa, mutta silti jokaiseen päivään mahtuu myös sellaiset itkurupeamat, että ainakin itse koen aivan mahdottomaksi nauttia tästä vauva-ajasta. Ilmeisesti vauvalla on vatsavaivoja, sillä noihin kaarella parkumisiin liittyy aina myös vatsan kovettumista. Luonnollisesti myös kaikki mahdolliset syyt itkuun käydään läpi ja välillä joku syy löytyykin, kunnes huuto alkaa taas uudelleen.

Olen tietenkin puhunut asiasta myös neuvolassa ja itkuisuus tuli ilmi jo synnärillä, mutta toistaiseksi emme ole saaneet apua mistään. Eli onko koliikki vaan joku juttu jonka itse päätän, vai voisinko vaatia jotain tutkimuksia?

Koliikkikeinu meillä on tilattuna, mutta se ei olu vielä saapunut.

 

[V.ieras]

Meillä ei ole kumpikaan lapsista vauvoina juurikaan itkenyt. Nälkäparahdus on tullut jos ei tissi ole riitävän äkkiä ollut tarjolla ja herätessä on pienet itkut päästäneet.

 

[Vierras]

Meillä on jokaisella vauvalla ollut alkuun sellaisia 1-3 tunnin huonoja jaksoja päivittäin.
Siis sellaisia että itkee/huutaa kaaressa/ kitisee/ on tissillä. Koko sjan siis saanut keksiä jotain että saa vauvan oloa helpotettua. Onneksi meidän vauvoilla vaivat on kestäneet melko lyhyen aikaa, parin kuukauden iässä jo itkuisuus vähentyny, senkin jälkeen kyllä illat mahailleet hyvin tiiviisti sylissä/tissillä.

Oot varmaan kokeillut kaikenlaista mutta tässä jotain vinkkejä: ilmakylpy/vaatteiden riisuminen joskus auttaa. Meillä
Monesti vauvat on sitten olleet paljon pylly paljaana kosteussuojan päällä lattialla/sängyllä kodin lämpötilasta riippuen. Siinä on sitten kiva tehdä vatsajumpaa/polvia koukkuun vatsan päälle jne.
Tavallinenkin kylpy monesti rauhoittaa vauvaa.
Kantoreppuun ja rauhallinen käveledkely ympäri asuntoa. Keinutuolissa istuminen ja keinuttrlu vauva esim vatsallaaan polvien päällä ja pyllylle taputtelua.

 

["-p-"]

Meillä koliikkivauva oli päivisin suht tyytyväinen, mutta illat itki putkeen 4-5 tuntia. Se oli sellaista itkua, johon mikään ei auttanut.

 

[Vierasss]

Esikoinen itki päivittäin suurimman osan hereilläoloajastaan...tuntimääriä en osaa sanoa....paljon lääkärissä juostiin, mitään ei koskaan todettu, kukaan ei kyllä koliikistakaan puhunut....
Seuraava oli niin rauhallinen, itki siis erittäin vähän, että ajattelin hänen olevan sairas , samoin kolmas lapsi, oli pidempi väli ruohon edelliseen ja jostain luin että "normaali" vastasyntynyt itkee (olikohan)n.3h päivässä, ja meidän vauva ei itkenyt juuri lainkaan, ajattelin, että sillä on joku aivovaurio, kun ei osaa itkeä....no ei ollut, terve ekaluokkalaisen nykyään on! Mut kokemusta molemmista ääripäistä....

 

["-p-"]

Mä taas olen lukenut, että piikki itkun suhteen tulee 8 viikon iässä. Silloin "normaali" vauva itkee noin 2 tuntia yhteensä päivässä.

 

["hmmmmm"]

Meille "pamahti" koliikkidiagnoosi tuossa oisko ollut 6-8 viikon iässä. Meillä oltiin tyytyväisiä ainoastaan aamu kahdeksasta aamu kymmeneen, sen jälkeen alkoi koko aamupäivän kestävä kitinä. Klo 13 alkoi itkut ja kolmesta ilta kahdeksaan/yhdeksään huusi putkeen täyttä kurkkua, pää punasena ja selkä kaarella. Ja siihen ei auttanut MIKÄÄN. Se oli yhtä helvettiä. Yöt nukkui hyvin, kai oli päivästä sitten jo niin uupunut. Tosin nukkui vain perhepedissä, muuten oli tosi lohduton jos muualle yritti nukuttaa.

"Diagnoosi" saatiin noiden oireiden perusteella, lisäksi lääkäri tutki vauvan ja totesi ettei tässä ole mitään terveydellistä vikaa mikä selittäisi itkut.

"Normaalit" vauvat itkee semmoisen alle kaksi tuntia päivässä yhteen laskettuna.

 

["xxx"]

Kiitos kaikile vastauksista. Meillä itkut ajoittuvat erityisesti iltaan. Päivälläkin itketään, mutta se on ehkä enemmän normaalia vauvaikään kuuluvaa itkuisuutta.

Eilen iltaitkua jatkui 5 tuntia, mutta silti sain tänäänkin vastauksen neuvolasta, että ihan normaalin itkun rajoissa vielä liikuskellaan.

Jostain syystä kuitenkin lohduttaa kuulla, että muillakin on vastaavia kokemuksia.

Mutta nyt meillä on taasen kulunut ihana, rauhallinen päivä. Nämä ovat niitä hetkiä joiden ansiosta iltojakin jaksaa. Toivottavasti ei tarvitse enää kovin kauaa tuskailla tällaisten masuvaivojan kanssa kuitenkaan.

 

[hassu juttu]

Koliikki on kuten masennus... se todetaan vähän miten se tuntuu. Jos teistä tuntuu että lapsella on koliikki, niin se todetaan. Jos olette sitä mieltä että se vaan itkee normaalia enemmän, mutta koliikki se ei ole, niin sitten koliikkia ei ole.

 

[astrolabe]

Jotkut vauvat reagoivat allergioihin vain suolisto-oirein.

Suolistoperäinen oireilu lapsella | Suolioireiset Allergialapset ry

 

["hmmmmmm"]

Koliikki on kuten masennus... se todetaan vähän miten se tuntuu. Jos teistä tuntuu että lapsella on koliikki, niin se todetaan. Jos olette sitä mieltä että se vaan itkee normaalia enemmän, mutta koliikki se ei ole, niin sitten koliikkia ei ole.

No ei nyt ihan noinkaan Me ei ainakaan koliikkidiagnoosia haluttu, vaan yritettiin löytää muuta syytä. Mutta kaksi lääkäriä ykskantaan meille totesi että sorry, tää on koliikkia ja sen mukaan on vain elettävä.

5 h päivässä vois viitata koliikkiin (tai myös esim. refluksiin, allergiaan tms). Koliikiksi sitä aletaan nimittää sitten jos tuo jatkuu olikos se nyt yli 2 viikkoa.... eikä muita syitä löydy.

 

[vierass]

Imetätkö? Syötkö iltapäivisin jotain mikä voisi ärsyttää vauvan vatsaa? Meillä hillittömän kipuitkun aiheutti juomani vissy tai appelsiinimehu.

 

[Rigel]

Esikoiseni sai koliikkidiagnoosin. Ymmärsin, että se annetaan vauvalle, kun muutakaan syytä huudolle ei ole.

Meillä huuto alkoi 3-viikkoisena ja jatkui 16-viikkoiseksi. Tuon ajanjakson huudon määrä tunneissa/vrk paheni koko ajan - loppuviikkoina ihan kuten tuossa jo joku kirjoitti, että tyytyväinen vauva oli vain aamutunnit. Sitten koliikki loppui "kuin seinään".

Pahinta siinä on näin jälkeenpäin ajatellen ollut se ajatus takaraivolla, että lapsella sittenkin on jokin vikana.

Ja tuohon omien syömisten rajoittamiseen kannattaa suhtautua varauksella - olet pian siinä tilanteessa, ettet uskalla mitään suuhusi pistää. (Silti annan yhden vinkin: älä syö suklaata. Et myöskään tarvitse sitä.)

 

["Wieras"]

Meillä huuti molemmat alkuillasta tai alkuyöstä. Illat oli yhtä nukuttamista. Loppui kolmen kuukauden jälkeen.

Ne on ne ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa yhtä pyörittelyä paikasta toiseen ja asennosta toiseen, mutta kyllä se helpottaa. Anna vauvan nukkua siellä missä suostuu nukkumaan ensimmäiset kuukaudet. Älä ainakaan stressaa siitä että pitäisi jossain tietyssä paikassa nukkua, sen ehtii myöhemminkin oppimaan.