Paloin toissapäivänä loppuun haastavan erityislapsen kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mermaid"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"mermaid"

Vieras
Rauhoittavien voimalla lepäsin ja mies hoiti lasta eilisen. Tajusin, että jos aion jatkossa jaksaa, minun on pakko ottaa henkistä etäisyyttä tähän rakkaaseen mutta niin rasittavaan lapseeni. On yritettävä ymmärtää, että kasvattamalla ei tule samanlaista tulosta kuin muiden lasteni kohdalla...ja että minä en voi ratkaista hänen puolesta hänen omia ongelmiaan. Olen nytkin tosi väsynyt mutta olo on paljon levollisempi kun olen näitä tässä pohtinut.
 
Tarvitset tukea, ehkä jo saat sitä? Kokemukseni mukaan haastavimpien erityislasten kohdalla ei tavallinen päiväkotipaikka ole riittävä tuki. Lapsi joutuu liian koville, jos ei saa avustajaa ym.
 
Tarvitset tukea, ehkä jo saat sitä? Kokemukseni mukaan haastavimpien erityislasten kohdalla ei tavallinen päiväkotipaikka ole riittävä tuki. Lapsi joutuu liian koville, jos ei saa avustajaa ym.

Lapsi käy pienryhmää, jossa on useampi hoitaja kuin tavallisessa ryhmässä olisi. Avustajaa emme saaneet, kahdesti olemme hakeneet. Ensi vuonna uusi yritys! Päätin myös hakea vammaistukea ja mahdollisesti tukiperhettä lastensuojelun avustuksella. :) Jotain on tehtävä, se on varma. Kiitos viestistäsi!
 
Omaishoidontukeakin voi ehkä olla mahdollista hakea ja sitä kautta voi saada lapselle hoitajan edes muutamaksi tunniksi viikossa. Jos hoitavan tahon (sairaala, poliklinikka) kautta löytyy sosiaalityöntekijä, kannattaa hänen kanssaan jutella kaikista mahdollisesta tuesta, mitä on ylipäätään mahdollista saada. Jos tuollaista ei ole, niin ota yhteyttä omaan sosiaalityöntekijääsi kunnassa ja tehkää palvelusuunnitelma. Vammaistukihakemuksen täyttö on tosi raskasta puuhaa, tosin se kannattaa kirjoitella paljolti juuri pahimman tuntuiseen aikaan, jolloin tulee mieleen ne kaikista raskaimmat ja ärsyttävimmät jutut, millä osoittaa, mitä kaikkea rasittavuutta erityislapsi tuokaan mukanaan elämään. Itse mietin jaksanko täytellä vihon viimeisen hakemuksen, millä mahdollisesti voisi saada vielä puoli vuotta tukea, sen jälkeen meidän lapsi katsotaan kuntoutetuksi. Vuosien takaiseen lähtökohtaan nähden kaikki on nykyään ihan hyvin, voidaan jopa kokeilla normaaliin opetukseen siirtymistä koulussa.

Samaten jos vaan on tarjolla sopeutumisvalmennuskursseja, niille kannattaa mennä täysihoitoon ja saamaan niin tietoa kuin vertaistukeakin sellaiselta.
 

Yhteistyössä