Toggle sidebar

Palstalla saa sellaisen kuvan, että jos lapsen mielestä hänen omassa huoneessaan on kummituksia,

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Poesia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

Poesia

Vieras
niin looginen vaihtoehto on se, että kyllä se lapsi oikeastikin varmaan näkee kummituksia.

Ettekö te aikuiset naiset ole kuulleet koskaan mielikuvituksesta?

Joku näkee valoilmiöitä, eikä tule mieleenkään että kyse olisi näköhäiriöistä, migreenistä tai verenpaineesta, vaan tietenkin sekin on loogisesti henkiolento tai aura.

Jos joku kokee kotonaa kummallisia asioita, hänellä ei missään tapauksessa ole harhanäkyjä tai -aistimuksia, vaan kyse on kummituksista. Tietenkin.
 
Oishan se elämä jännempää jos ois yliluonnollista harmaan arjen keskelle.

Meiän poika näki aikoinaan huoneessaan rekkamieskaverinsa, joka on jänis nimeltä Pinne. Jänis ajaa rekkaa ja moikkaili meille usein reissuillaan kun ajeltiin liikenteessä. Yllättävää kyllä Pinne saattoi tulla neljälläkin eri rekalla vastaan saman reissun aikana. Pinne ajoi rekkaa myös pojan huoneessa. Jännä juttu.
 
Joskus lapsen mielikuvitus on niin voimakas, että ne kuvituksen tuotteet ovat varsin "todellisia". Ei siihen tarvitse aina mukaan mennä, muttei se haittaakaan jos vähän mukana leikkii ja pedot pyydystää. Mielikuvitus keksii niitä kivojakin juttuja. Ihan normaaleja kehitysvaiheita.
 
Ei se lähde purkautumaan sillä, että aikuinen sanoo "Ei siellä mitään ole". Jos ne ovat lapsen mielessä todellisia, niitä ei voi dissata. Rauhoittelun ja turvantunteen lisäksi lapsi kaipaa sitä varmistelua. On se sitten se, että yhdessä käydään taskulampulla sängynaluset tai rakennetaan päiväsellä koristeltu matopurkki johon möröt napataan kiipeliin, se lapsi kaipaa jotain muutakin kuin aikuisen vähättelyä.

Aivan samoin kuin joku dementikko saattaa olla todella tuskainen jonain hetkenä, odottaa ihmistä, joka maannut mullissa vuosikymmenet. En minä ainakaan menisi töksäyttämään siihen, että turhia odotat ja lisäämään hetken tuskaa. Mieluummin odottaisin yhdessä tätä ihmistä ja kohtahan henkilö jo unohtaisi odotuksensakin.

Oletteko te unohtaneet millaista on olla lapsi? Millaista on kun kukaan ei ota tosissaan? Millaista on pelätä hirviöitä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Ei se lähde purkautumaan sillä, että aikuinen sanoo "Ei siellä mitään ole". Jos ne ovat lapsen mielessä todellisia, niitä ei voi dissata. Rauhoittelun ja turvantunteen lisäksi lapsi kaipaa sitä varmistelua. On se sitten se, että yhdessä käydään taskulampulla sängynaluset tai rakennetaan päiväsellä koristeltu matopurkki johon möröt napataan kiipeliin, se lapsi kaipaa jotain muutakin kuin aikuisen vähättelyä.

Aivan samoin kuin joku dementikko saattaa olla todella tuskainen jonain hetkenä, odottaa ihmistä, joka maannut mullissa vuosikymmenet. En minä ainakaan menisi töksäyttämään siihen, että turhia odotat ja lisäämään hetken tuskaa. Mieluummin odottaisin yhdessä tätä ihmistä ja kohtahan henkilö jo unohtaisi odotuksensakin.

Oletteko te unohtaneet millaista on olla lapsi? Millaista on kun kukaan ei ota tosissaan? Millaista on pelätä hirviöitä?
Click to expand...

Sä et nyt kyllä tuntunut tajuavan jutun pointtia. Kyse ei ole siitä, että sitä lasta pitäis vähätellä, tai dissata sitä miltä siitä lapsesta tuntuu. Eikö ole muka mielestäsi mitään vaihtelua sillä välillä, että onko äidin eka ajatus "apua, lapsi näkee oikeasti kummituksia ja meidän talo on kirottu" vai "ole hiljaa lapsi, ei siellä ole mitään?"

Ne pelot ja mielikuvitukset on lapselle todellisia, mutta palstalla tunnutaan ajattelevan että jos ne on lapselle todellisia niin niiden tulee olla totta muutenkin. Ei ajatella, että nyt lapsella on tää vaihe, vaan ajatellaan että nyt meillä on henkiolentoja, ja sitten ollaan ihan kurat housussa eikä kyetä edes tukemaan sen lapsen selviämistä pelkotilasta. i
 
Palstan "aikuisilla naisilla" on liiankin hyvä mielikuvitus. :) Huolestuttavaa on, että aikuinen jonka pitäisi olla lapselle tuki ja turva, mielikuvituksen myllertäessä, onkin samalla viivalla lapsen kanssa.
Leikkimielisyyttä toki pitää olla mutta se on eri juttu kuin sekoilu aaveiden maailmassa.

Suosittelisin aikuisille suunnattua kehittävää lukemista ja itsensä kehittämistä fiktiossa elämisen sijaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Ei se lähde purkautumaan sillä, että aikuinen sanoo "Ei siellä mitään ole". Jos ne ovat lapsen mielessä todellisia, niitä ei voi dissata. Rauhoittelun ja turvantunteen lisäksi lapsi kaipaa sitä varmistelua. On se sitten se, että yhdessä käydään taskulampulla sängynaluset tai rakennetaan päiväsellä koristeltu matopurkki johon möröt napataan kiipeliin, se lapsi kaipaa jotain muutakin kuin aikuisen vähättelyä.

Aivan samoin kuin joku dementikko saattaa olla todella tuskainen jonain hetkenä, odottaa ihmistä, joka maannut mullissa vuosikymmenet. En minä ainakaan menisi töksäyttämään siihen, että turhia odotat ja lisäämään hetken tuskaa. Mieluummin odottaisin yhdessä tätä ihmistä ja kohtahan henkilö jo unohtaisi odotuksensakin.

Oletteko te unohtaneet millaista on olla lapsi? Millaista on kun kukaan ei ota tosissaan? Millaista on pelätä hirviöitä?
Click to expand...

Minulla oli hirviösnorkkeli, jotta sain hengitettyä piilossa, peittojen alla...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;21923422:
NCM, tässä ei nyt haettu noin syviä ajatuksia. ;)

Jos 3v sanoo nähneensä kummituksen, niin onko ensimmäinen reaktio ajatella, että talo on kirottu ja lapsi on "näkijä"?
Click to expand...

Jos lapsi herättyään ensiksi kysyy, onko mormormor, jota hän ei ole koskaan tavannut, kuollut ja ko. henkilö on yöllä todellakin kuollut, ei ol ensimmäinen reaktio ajatella, että talo on kirottu tai lapsi olisi "näkijä", vaan että mormormor kävi siis hyvästelemässä lapsenlapsenlapsensakin.

Mutta jos puhuu ylimalkaisesti kummituksesta, laittaisin mielikuvituksen piikkiin.
 
No jos puhuu möröistä tai äijistä, tiedän, että ne ovat unta tai mielikuvituksen tuotetta, mutta jos kertoo vanhasta tädistä, joka istuu sängyn laidalla, niin kyllä uskon siihen kummitukseen itsekin. Varsinkin, kun tytön sänky on samassa kohdassa missä kuolleen vanhan naisen sänky on ennen ollut ja tyttö ei ole koskaan nähnyt eikä kuullut puhuttavankaan tästä naisesta.

Samoin, kun naapuritalossa tapahtui eräänä yönä kamalia ja tyttö näki sinä yönä painajaisia, uskoin, että jotenkin aisti enemmän kuin me onnellisen tietämättömät aikuiset. Ennen tätä tapausta on viimeksi nähnyt painajaisia silloin kun isoisoisä kuoli.

Että sattumaahan nämä tietysti ovat ja mielikuvitusta, aistiharhoja ja migreeniä jne, mutta minä hörhö kuitenkin uskon, että tuossa lapsessa on joku namikka eri taajuudella kuin meillä muilla.
 

Uusimmat

Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa