Toggle sidebar

palstan uskovaiset!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja *******
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
?

*******

Vieras
Minulla on koko ajan tunne, että "paholainen" yrittää päästä vaikuttamaan minuun ja elämääni. Omat vanhempani elävät pahan vaikutuksen alaisina elämää, josta itse olen päässyt irti. Kuitenkin tuntuu, että paha koittaa edelleen saada osaansa, vastoinkäymisiä satelee ja koko ajan joutuu tavallaan todistelemaan, että en ole usskosta kääntymässä. Loppuuko tämä joskus? Olisi helpompaa jos olisi kasvanut uskoon eikä olisi niin tietoinen siitä pahasta joka koittaa elämään luikerrella. En pelkää pahaa, sillä Jeesuksessa Kristuksessa olen turvassa, mutta miksi paha niin kovasti minua tavoittelee? Miksi se koittaa istuttaa pelkoa ja epäuskoa? Välillä huomaan miettiväni ikäviä asioita ja mieli on maassa, iskee epäusko, kunnes tajuan että paha on asialla ja täytyy rukoilla. Onko tuttua?
 
No lues raamatusta efesolaiskirjeestä siitä sotavarustuksesta. Miksi uskovia käskettäisiin pukemaan se varustus, ellei paha tosiaan koko ajan yrittäisi jotain juonta? Kuulostaa hyvältä, että olet rukoillut, kun tuota oloa on tullut ja että ikäänkuin tunnistat, että jokin yrittää sinuun vaikuttaa. On tuo tuttua minullekin. Minusta tuntuu voitonriemuiselta, kun joskus onnistun näkemään, että jonkun hankalan asian takana onkin sielunvihollinen motiiveineen.

ja niinkuin sanoit, sun ei tarvitse pelätä kuitenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Leukistinen aksolotli:
No lues raamatusta efesolaiskirjeestä siitä sotavarustuksesta. Miksi uskovia käskettäisiin pukemaan se varustus, ellei paha tosiaan koko ajan yrittäisi jotain juonta? Kuulostaa hyvältä, että olet rukoillut, kun tuota oloa on tullut ja että ikäänkuin tunnistat, että jokin yrittää sinuun vaikuttaa. On tuo tuttua minullekin. Minusta tuntuu voitonriemuiselta, kun joskus onnistun näkemään, että jonkun hankalan asian takana onkin sielunvihollinen motiiveineen.

ja niinkuin sanoit, sun ei tarvitse pelätä kuitenkaan.
Click to expand...

Mies on kasvanut uskovassa perheessä, eikä hänen ole oikein ikinä tarvinnut pohtia tuota pahaa, tai sielunvihollista tai miksi nyt kutsua haluaa. Hän ei oikein halua pahasta edes puhua tai olemassaoloa ajatella. Itse huomaan hänestäkin kyllä aina kun paha koittaa vaikuttaa ja silloin pyydän rukoilemaan kanssani. Jotenkin tuntuu että kodin ulkopuolinen elämä on välillä niin hullua! Pahaa on niin paljon! Sotavarustus on todella tarpeen. En tosiaan koe pelkoa, se tunne joka toisinaan tulee on kyynisyys ja epäuskoisuus, epäilys. Kun maailmassa on niin kamalan paljon pahaa. Mutta millä sen pahan kestää, ellei uskolla?
 
Juu en ole uskossa, mutta nämä asiat ovat vielä hyvin muistissa...

Uskossa olemiseen vähän kuin kuuluu välillä olla erämaassa... Tuntuu ettei herra vastaa rukouksiin ja on vähän hiljaista muutenkin näiden hengellisten asioiden suhteen. Mutta tuo kaikki on vain koettelemusta... Eikö Jumala "hylännyt" Jeesuksenkin paholaisen kiusattavaksi ja kestikö tuota jopa 60päivää? Aksolotli voi tarkentaa jos muistan väärin :D
Mutta yhdyn myös, ei tarvitse pelätä, sinnikkäästi uskot vaan että kyllä se taas helpottaa :) Olet uskossa silti, vaikkei se aina välttämättä tuntuisi sille...
 
Alkuperäinen kirjoittaja *******:
Mies on kasvanut uskovassa perheessä, eikä hänen ole oikein ikinä tarvinnut pohtia tuota pahaa, tai sielunvihollista tai miksi nyt kutsua haluaa. Hän ei oikein halua pahasta edes puhua tai olemassaoloa ajatella. Itse huomaan hänestäkin kyllä aina kun paha koittaa vaikuttaa ja silloin pyydän rukoilemaan kanssani. Jotenkin tuntuu että kodin ulkopuolinen elämä on välillä niin hullua! Pahaa on niin paljon! Sotavarustus on todella tarpeen. En tosiaan koe pelkoa, se tunne joka toisinaan tulee on kyynisyys ja epäuskoisuus, epäilys. Kun maailmassa on niin kamalan paljon pahaa. Mutta millä sen pahan kestää, ellei uskolla?
Click to expand...

Aika monet uskovat ei halua puhua ollenkaan sielunvihollisesta. Oon huomannut, että se vaan ei sovi nykyaikaiseen maailmankuvaan. Vaikka Kristilliseen maailmankuvaan sen pitäisi sopia, niin silti monesti pidetään ihan hulluna jos tälläisiä puhuu. Yksi syy on se, että jotkut uskovat kokevat, että heitä on pienenä peloteltu näillä jutuilla.
 
Asiahan ei ole ollenkaan pelottava, kunhan muistetaan, että Jumala on myös kosketusetäisyydellä. Monia on rikottu seurakunnissa puhumalla siihen tyyliin, että on annettu ymmärtää pahan olevan aina voimakkaampi.
 
Minä olen kasvanut uskovassa kodissa ja kuullu jo lapsena sielunvihollisesta jne...En muista että sillä ois peloteltu, eikä se edelleenkään oo asia mistä en vois puhua. Pelätä ei tosiaan tarvi ja paha ei pääse yli Jumalan vaikka koettaisi. Tätä se on ihmiselämä uskovanakin, taistelua ja kolinaa. Mutta kun on turva ja sen muistaa niin eteenpäin vaan.
 
Joo olen kokenut saman. Musta tuntuu, että paholainen on typerä, kun se yrittää pelotella yms. Koska ainakin mulla käy niin, että joka kerta kun se yrittää pelotella mua, niin käännyn vaan enemmän ja enemmän Jumalan puoleen rukouksessa.

Kuinka kauan oot ollut uskossa? Itselläni oli alkuvaiheessa (ensimmäiset vuoden pari) aikamoista pelottelua, näin painajaisia ja oli sellainen "pahan läsnäolo"-tunne. Myöskin tuli ajatuksia päähän et mitä jos en ookaan oikeesti uskossa, mitä jos en pelastukaan? Mut ne on aika hyvin väistynyt vuosien varrella, ja nyt viimein mun usko on kasvanut Herran avulla niin vahvaksi, että voin melkeinpä nauraa paholaisen yrityksille paskaisen naurun. Kerran koin sellainen "valveunikokemuksen", jolloin heräsin siis yöllä, mut en pystynyt liikkumaan. Tähän on kai tieteellinenkin termi "unihalvaus", mutta mä uskon että voi kokemukset tulee muualta kun mun omasta päästä (tieteellähän täytyy kuitenkin yrittää selittää kaikki, myös yliluonnolliset kokemukset)... No, joka tapauksessa. Heräsin yöllä, tavallaan mun aivot oli hereillä mutta kroppa ei. Tunsin paholaisen läsnäolon, aivan kun se olis seissyt ihan tossa vierellä. Sitten kuulin päässäni naurua, niin ilkeää ja ivallista naurua kun olla voi. Paholainen myös puhui jotain, uhkaili, mutta se mitä se sanoi hävisi päästäni heti tapahtuman jälkeen. Kuitenkin Pyhä Henki mussa vahvisti, ja tavallaan puhui mun kautta (ei ääneen). Huomasin, että mua ei pelottanut tavallaan. Tai pelotti, mutta ei ne paholaisen uhkaukset tai se että paholainen tekis mulle jotain, vaan se tilanne, etten pystynyt liikkumaan. Mä ikäänkuin seurasin sitä Pyhän Hengen ja paholaisen keskustelua vierestä, koska ne ajatukset mitä multa tuli ei ollut musta itsestäni. Joka tapauksessa, tiesin, että paholainen ei pysty tekeen mulle mitään, koska Jumala suojelee. Niinpä mulle tuli jopa sellanen kettuileva asenne et "senkun auot päätäs, muuta et pysty tekeen".

No, mistä tiedän ettei toi ollut pelkkä uni? Koska mietin sen tapahtuman aikana, et heti kun tää tilanne menee ohi ja pystyn taas liikkumaan niin otan puhelimen käteen ja soitan miehelleni. Ja niin kävi, hetken päästä mun ruumis "vapautui" ja avasin heti silmät, otin puhelimen käteen ja soitin miehelleni. Oli se ihmeissään kun soitin sille kolmelta yöllä. Että näin

Mutta ei hätää, oot vaan vahva niin kyllä se saatana joskus luovuttaa. Tai ainakin vähentää tota.

Be strong sister! :)
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa