Panee mietityttämään

[Hönkäsen pölähtämä]

Moni täällä kertoo ihmeellistä juhannustarinaa. Miehiä on vaikea ymmärtää. Takana 21 vuota yhdessäoloa ja siitä melkein koko aika avioliittoa, ei lapsia.Olen kuvitellut eläväni luottamuksellisessa suhteessa.
Nyt mies löytää huomautettavaa joka asiasta. Aattona kaupassa olin ihmisten tiellä kärryineni ja mies ojensi minua.Naiset kuulemma eivät osaa väistää ja minäkin olin jonkun nuoremman edessä jne.Mielestäni otan toiset ihmiset huomioon.
Mies oli ajanut auton perän taksin kanssa yhteen ja siitä ei sopinut kysellä. Ei syyllinen, mutta kun tämä kolhu pienen ajan sisällä neljäs, vähän harmitti.Kaikenlaista pientä jupinaa ollut.
Aattona yht äkkiä ihan yllättäen joi niin, että sammui. Sitä ennen pyysi kutsumaan vieraita ja kun tulivat, mies oli "poissa pelistä", nukkui.
Lähdimme ulos katsomaan kokkoa ja mies jäi kotiin. Yöllä oli kadonnut, tuli vasta puolen päivän aikaan ja sitten katosi taas yht äkkiä asuntoautolla. Kaikki alkoholi mukanansa.Puhelinkin on kotona.

Minä en ymmärrä mitään. Mitä tästä voisi ajatella?. Olen nyt yksin kotona ja jo hiipii surukin puseroon.

 

[tavallista villitystä?]

Se alkoi nyt elää nuoruuttaan. Olette kai olleet niin pitkään yhdessä että mies haluaa elämältään jotain muuta nyt, tai kuvittelee haluavansa.
Haluaisi kunnon irtioton sinusta mutta ei loppujen lopuksi kuitenkaan uskalla tehdä mitään.
Purkaa sinuun pahaa oloaan kun ei osaa itse työstää oman elämänsä merkitystä.
Haluaa maistaa vapautta. Anna mennä. Kyllä se sieltä takaisin tulee.
Miehelle on kuitenkin tärkeää että saa rellestää aikansa, sinähän annat anteeksi, kaiken?
Koita jaksaa.

 

[pyh ja pah]

Mun mies taas ei puhu mitään, ei vaikka vittuilisin tai vaikka tekisin mitä hölmöä.

MUTTA ANNAPPAS: Menee joku puolivuotta, ja tulee joku riita, niin mies sylkee kaiken päälleni mitä on viimeisen puolen vuoden aikana ajatellut salaa.

Muistaa jonkin vitsin jolle on nauranut aikoinaan kun olen kertonut, yhtäkkiä paljastaa oikeasti nauraneensa vain koska sääli minua ja huonoa vitsiäni...
yhtäkkiä kertoo että olen surkea kuski, vaikka on siihen asti kannustanut koko ajan,
kertoo että ei ole koskaan pitänyt oikeasti räiskäleistä, syö niitä vain minun mielikseni vaikka olen luullut että MEILLÄ on yhteinen traditio että sunnuntaina räiskäleitä aamiaiseksi jne. ja kuinka on kehunut kokoajan kuinka mukavaa on.
Haistakoon paska sanon minä.

Olisipa mullakin sellanen mies joka näyttää ne karvansa tässä ja nyt, pääsisi aiemmin tekemään johtopäätökset.
Ap-lle sanon että ukkosi on yhtä kusipää kuin munkin vain päinvastaisella tavalla.

 

[Nti Suuronen]

Minä ottaisin äijältä luulot pois ja avaimet. Ei tuolla tavoin käyttäydytä.Ja kun tulee riitaa, pöytä pitää putsata ja tilanne nollata, sitten vasta jatketaan. Kepitä psykiatrille tuollainen hullu ja hulluja äijiä noilla toisillakin. Onko pakko pitää tuollaista?Mitä ilman jäät, jos et tuollaista katso?Muuta ainakin hetkeksi toiseen asuntoon, jos kerran noin autoihinkin on varaa.

 

[Riisi_koolla]

Oisko sillä sun äijälläs toinen; yrittää ilkeilemällä saada eron aikaiseksi?
Jos se on ehdottomasti pois suljettu mahdollisuus; sellaisiakin on, epäilijöille tiedoksi!
(ei kelpaa muille, on epäseksuaali hlö tms) silloin sillä voi olla tosi paha ikäkriisi ts. "ukkikset"
Neuvoja voisi antaa vain ukkosi tapaamalla .

 

[Toivottavasti ei näin..]

Se alkoi nyt elää nuoruuttaan. Olette kai olleet niin pitkään yhdessä että mies haluaa elämältään jotain muuta nyt, tai kuvittelee haluavansa.
Haluaisi kunnon irtioton sinusta mutta ei loppujen lopuksi kuitenkaan uskalla tehdä mitään.
Purkaa sinuun pahaa oloaan kun ei osaa itse työstää oman elämänsä merkitystä.
Haluaa maistaa vapautta. Anna mennä. Kyllä se sieltä takaisin tulee.
Miehelle on kuitenkin tärkeää että saa rellestää aikansa, sinähän annat anteeksi, kaiken?
Koita jaksaa.

Minusta tämä kuulostaa aika oikealta, paitsi että ukko ei ehkä palaa takaisin...

 

[mertsu]

Jotakin tuttua on tilanteessasi, mutta laitan puoliskon käytöksen syyksi ikääntymisen, ylityöt ja jonkinmoisen ikä- tai identiteettikriisin mikä syntyy vanhempien sairastellessa/kuollessa (ei jää enää ketään itsensä ja oman kuoleman väliin).

En minä jaksa kysellä mikä vaivaa tai painaa, vaan jutelkoot jos tuntee tarvetta tai kiukutelkoot jos ei muuta osaa. Pääasia, ettei ite lähde mukaan vaan antaa toisen reuhuta minkä jaksaa.Joten kaippa sinulla on omia ystäviä ja muuta tekemistä, josta saat mielesi paremmaksi? Kyllä ne kohtaukset ohi menevät jos ei kiinnitä liikaa huomiota ja kuuntelee, jos sellainen tilanne eteen tulisi.Lisäksi olette sen ikäisiä ihmisiä, että toiselle voi asiallisesti huomauttaa parisuhteen muutamista pikku säännöistä kuin esim. ilmoittaa missä on ja jos ei ilmoita voit toki hälyttää poliisin etsintäpartion avuksi. Ainakin meillä tehoavat järkiperustelut.

Mitäs jos seuraavan kohtauksen iskiessä tuuppaat isännän ovesta ulos, annat vielä eväspaketin käteen ja sanot että tulee kotiin vasta viikon kuluttua kun on aikansa riehunut ja elämäänsä setvinyt? Olethan sinäkin jo aikuinen nainen ja tiedät että elämässä on monenlaista mutkaa tai kiemuraa. Ei se puolison kriisi nyt maailmaa voi vielä kaataa