Pantleyn unikoulun onnistuminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja unta palloon
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

unta palloon

Vieras
Hei!

Onkohan ketään, joka olisi onnistunut pääsemään yösyötöistä Pantleyn unikoulun avulla? Meillä on noudatettu kirjan oppeja nyt kolmisen viikkoa, ja edistystä on tapahtunut pian 9kk vauvan kanssa siten, että nukahtaa useimmiten jo ilman tissiä (täytyy tosin hytkytellä, lauleskella yms aika kauan että nukahtaa). Yöllä olen ottanut tissin pois suusta ennen kuin nukahtaa, mutta monesti käy niin, että vaikka vauva saattaa jatkaa unia, hän herää sitten 5-10 min päästä uudestaan syömään, kun maha ei tullutkaan täyteen. Ja taas imetetään... myöskään yöheräilyjen määrä ei ole vähentynyt, niitä on 5-6. Miten ihmeessä saisin yösyötöt pois?! Nyt tuntuu että vauvan täytyy saada syödä yölläkin, kun tyhjällä mahalla ei ala nukkumaan. Kiinteitä menee mielestäni tosi vähän, enintään puoli desiä 3krt/päivä (lihasose, hedelmäsose ja kasvissose) + puuroa desin verran 2 krt/päivä. Monesti syö kasvisannoksia vain pari teelusikallista. Alkaa jo sen verran väsyttämään tämä homma että harkitsen jo kovempia unikoulukeinoja... :/
 
En tiedä millainen tuo mainitsemasi unikoulu on, mutta kerron kuinka me pääsimme eroon yösyötöistä. Poikamme oli tuolloin 11 kk. Poika vietti öisin aika paljon aikaa tissillä, lähinnä huvikseen, kun oli tosi paljon tissin perään (ei syönyt tuttia). Joku kerta päätimme, että nyt riittää yölliset jatkuvat tissillä roikkumiset ja jätimme tissin vain pois. Mies heräsi kahtena yönä pitämään poikaa sylissä, kun poika olisi halunnut tissiä. Heijaili ja rauhotteli sylissä, minä en osallistunut hommaan millään tapaa. Ensimmäisenä yönä itki isän sylissä reilun tunnin ja nukahti. Toisena yönä itki puoli tuntia ja nukahti. Näiden kahden yön jälkeen on nukkunut täysiä öitä heräilemättä jo 1,5 vuotta..ellei nyt ole hyönteispainajaisia nähnyt tai ollut kipeänä tms.
Oletko ajatellut, että vauva heräisi öisin tissille ihan vain itse tissin takia, ei siis siksi, että olisi nälkä? Noiden heräilyjen määrä kuulostaa kyllä siltä, että varmasti alkaa olla omat unet aika velkaiset. Toivottavasti pääsette eroon jatkuvista heräilyistä!
 
Oletko ajatellut, että vauva heräisi öisin tissille ihan vain itse tissin takia, ei siis siksi, että olisi nälkä? Noiden heräilyjen määrä kuulostaa kyllä siltä, että varmasti alkaa olla omat unet aika velkaiset. Toivottavasti pääsette eroon jatkuvista heräilyistä!


Ongelma on juuri siinä, että mielestäni vauva herää syömään, ei vain lupsuttelemaan huvikseen tissiä. Kuten mainitsin, joskus saattaa nukahtaa kun otan tissin vähän ajan päästä pois, mutta herää sitten uudestaan. Jos annan syödä kauan ja otan tissin sitten pois, nukkuu sitten sen pari-kolme tuntia. Mutta kun sitä ruokaa ei vain päivällä uppoa vaikka miten tuputtaa...
 
Viimeksi muokattu:
Ongelma on juuri siinä, että mielestäni vauva herää syömään, ei vain lupsuttelemaan huvikseen tissiä. Kuten mainitsin, joskus saattaa nukahtaa kun otan tissin vähän ajan päästä pois, mutta herää sitten uudestaan. Jos annan syödä kauan ja otan tissin sitten pois, nukkuu sitten sen pari-kolme tuntia. Mutta kun sitä ruokaa ei vain päivällä uppoa vaikka miten tuputtaa...

Kyllä se ruoka alkaa kelpaamaan päivälläkin kun vähennät sitä yötarjontaa.
 
Viimeksi muokattu:
alkoivat kiinteät maistumaan vasta, kun yösyötöistä luovuttiin. Vauva oli 7 kk, kun jatkuvasta yösyömisestä (vähintään 6 kertaa yössä) oli pakko alkaa vähentää oman jaksamisen takia. Syötöt loppuivatkin kokonaan vauvan aloitteesta: ekalla heräämisellä ei vain annettu maitoa ja rauhoitettiin sylissä (kesti varmaan reilun tunnin). Sitten ei enää herännyt koko yönä. Toisena yönä sama juttu, rauhoittelu sujui muistaakseni puolessa tunnissa. Ei enää heräämisiä lainkaan! Maitoa meni alkuun päivällä enemmän, mutta sitten isompana (8-9 kk) alettiin senkin määrää aterioilla hillitä, eli että sai maitoa vain aterioiden yhteydessä 5-6 kertaa vrk. Tällöin alkoivat kiinteät yhtäkkiä maistua todella paljon paremmin!

Pantleyn opeista minulla ei sen suurempaa kokemusta ole, muuta kuin se, että niillä neuvoilla ilmeisesti yöheräilyistä pääseminen kestää jopa kuukausia. Itse en olisi jaksanut niin pitkäjänteisesti noudattaa ohjeita, joten toteutimme homman vähän toisin, mutta onneksi se meni tosi hyvin. :)
 
Vaikka vauva herää viiden minuutin kuluttua uudestaan, niin ei se välttämättä johdu nälästä. Luulen, että se vaan huomaa tissin hävinneen suusta ja haluaa sen takaisin.

Pantleyn menetelmä on äärimmäisen hellävarainen, ja varmasti vie aikaa. Ei kuitenkaan tarvitse mennä toiseen ääripäähän eli huudattamiseen, jos haluaa saada nopeasti tuloksia. Kuten tossa muut on jo kertoneet, niin tassuttelulla voi päästä kokonaisiin öihin nopeasti, kunhan kestää illan tai pari. Se ei voi olla kovin julma menetelmä, kun se esitellään myös mll:n sivuilla.

Eka ilta on tietysti ikävä, kun ei tiedä mitä tuleman pitää. Mutta kun suhtautuu asiaan niin, että yhden illan/yön jaksaa sinnitellä, ja sitten se helpottaa, niin kyllä siitä selviää.
 
Kannattaa lopettaa tissitarjonta yöllä. Ihan varmasti yöt rauhoittuvat alle viikossa. Ekana yönä saattaa huutaa sylissä aika pitkäänkin (meillä 1,5h), seuraavana yönä menee jo paremmin.
Minä pidin tällaisen unikoulun (tassuttelu, sylissä olo) pojan ollessa juuri noin 9kk. Aamupullon annoin noin klo 5 aamulla vielä pari viikkoa sitten (poika tällöin 1v2kk). Nyt lopetin senkin ja avot meillä on viikko nukuttu klo 20-06/07 heräämättä!

Käytiin unihäiriöihin erikoistuneella lääkärillä, kun poju oli n.9kk ja hän sanoi, että yösyömiset pois ja tutti pois ihan ensimmäiseksi. Tutti on meillä kyllä vieläkin käytössä.
 
Kuullostaa siltä että vauva vain tarkisteleen yön mittaan onko äiti saatavilla. Ja äitihän on!

Meillä oli yöt myös aikamoista saikkarointia seitsemään kuukauteen asti kunnes tajuttiin, ettei pojalla mitään hätää ollut, seuraa ja syliä vain kaipasi. Me tehtiin aika karu unikoulu, mutta se olikin sitten tehokas, kesti vain kolme yötä. Ennen unikoulua päivän imetykset oli aika huonoja, kun poika joi maidot yöllä. Unikoulun jälkeen päivän imetykset parani kerralla. Kiinteitä on syönyt koko ajan hyvin. Nyt 9 kuukautisena nukkuu 11 tuntia yöllä, joskus kuulen kun hän herää ja parkaisee kerran tai kahdesti mutta osaa nukahtaa itse uudelleen. Päivisin ottaa kahdet 1 - 2 tunnin päikkärit.

Yö syötöt kannattaa jättää kerta rysäyksellä. Vauvalle on parempi, kun ruoansulatusprosessi ei ole koko yötä käynissä ja yö heräämisiin reagoidaan aina samalla lailla. Vauvasta on varmasti kummallista, kun joskus saa tissiä kun herää ja joskus ei.

Nukkuminen on asia, joka pitää opettaa vauvalle/lapselle aivan kuten esim potalla käynti. Jotkut vauvat oppivat sen toki itsestään. On vanhemmista kiinni millaista tekniikkaa haluaa käyttää. Jotkut ovat pitkä pinnaisempia ja pystyvät tassuttelemaan viikkoja tai kuukausia johdonmukaisesti. Toisille vanhemmille taas sopii itku-unikoulu. Vauvat varmasti menevät sen mukaan mitä vanhemmat päättävät. Nukkumisen oppimisessa päämääränä on, että vauva ei tarvitse mitään "uni-apuvälineitä" nukahtamiseen. Näitä apuvälineitä ovat esim imetys, sylissä pito, keinuttaminen, vanhempien sänkyyn ottaminen. Vauvan tulee oppia nukahtamaan omaan sänkyyn. Vauvat, hyvin pienetkin, pystyvät oppimaan omia itsensä rauhoittamistekniikoita. Näitä tekniikoita ovat kasvojen hierominen, hiusten nyplääminen, pehmolelun halaaminen, tutti (jotkut pitävät myös tuttia uni-apuvälineenä, me heitettiin pinnikseen kahdeksan tuttia ja heti ensimmäisen yön aikana poika oppi löytämään ne ja laittamaan yhden niistä suuhunsa), kontallaan heiluminen, pinnasängyn nurkkaan käpertyminen. Joidenkin vauvojen on aina itkastava hetki ennen kuin rauhoittuu. Vauvalle pitää antaa mahdollisuus löytää hänen oma tapansa rauhoittua.

Tsemppiä teille unien opetteluun!
 
Paremmat unet, kuulisin mielelläni enemmän, miten toteutitte unikoulun?

Entä onko kellään ideaa, mitä tehdä 9 kk ikäiselle, joka yöllä herätessään ampaisee saman tien pystyyn, ja jos hänet laittaa takaisin makuuasentoon, alkaa kamala huuto, joka ei sitten ihan hevillä lopukaan. Välillä vauva on niin väsynyt, että toikkaroi pitkin pinnasängyn laitoja kolhien itseään niihin, mutta ei vain suostu nukkumaan...
 
Paremmat unet, kuulisin mielelläni enemmän, miten toteutitte unikoulun?

Entä onko kellään ideaa, mitä tehdä 9 kk ikäiselle, joka yöllä herätessään ampaisee saman tien pystyyn, ja jos hänet laittaa takaisin makuuasentoon, alkaa kamala huuto, joka ei sitten ihan hevillä lopukaan. Välillä vauva on niin väsynyt, että toikkaroi pitkin pinnasängyn laitoja kolhien itseään niihin, mutta ei vain suostu nukkumaan...

Me tehtiin se erään unikonsultin metodilla. Meillä vauvalla oli jo selkeät päivärytmit eli päikkärit ja ruokailut oli aikataulussa. Meidän vauvalle hyvä nukkumaan meno aika oli seitsemän aikaan muuten hän oli yli väsynyt ja silloin hänen on vaikeampi rauhoittua. Iltarutiinit ovat suurinpiirtein seuraava: imetys/tuttipullo ja puuro, iltakylpy tai kevyempi iltapesu, yökkärin pukeminen, iltasatu tai unilaulu. Pinnasägyssä vauvalla oli valmiina tutit ja pehmolelut. Unikoulussa kuten nyt joka ilta laitamme vauvan sänkyyn ja sanomme hänelle: Nyt on yöunien aika, äiti ja isi rakastaa sinua, nähdään aamulla. Suukot ja pois huoneesta ja ovi kiinni aamuun saakka. Meillä vauva oli jo oppinut tassuttelulla nukahtamaan itsekseen tässä vaiheessa. Ongelma oli yöheräilyt. Ensimmäisen kerran kun vauva heräsi hän itki yli tunnin ja seuraavilla heräämisillä aina vain vähemmän. Kolmen päivän jälkeen kuulimme kyllä jos hän heräsi, mutta pystyi nukahtamaan uudelleen 10 -20 min itkuilla. Nyt kaksi kuukautta myöhemmin harvoin herää yöllä. Eli itkemistä on huomattavasti vähemmän kun siihen aikaan kun sylissä hyrskytimme poikaa.

Tästä metodista on tutkimuksia puolesta ja vastaan. Me kuitenkin uskomme, etta levännyt vauva on onnellisempi vauva ja kun äiti ja isäkin ovat hyvin levänneitä on energiaa osoittaa vauvalle rakkautta päiväsaikaan. Unikoulua täytyy myös silloin tällöin uusia, kun vauva käy läpi uusia kehitysvaiheita, sairastuu (silloin pitää olla vauvan tukena öin ja päivin) tai matkojen jälkeen.

Ihan varma en ole miten tämä metodi toimii kun vauva jo osaa nousta pystyyn. Jos pinnasänky on turvallinen eikä vauva varmasti pääse putoamaan kai hän jossakin vaiheessa väsyy seisomaan ja käy makuulle. Ennen kun aloittaa unikoulun on myös varmistettava että vauva on täysin terve.

Tämä metodi on erittäin raastava erityisesti äidille. Kun vauva itkee äidillä tulee vaistomaisesti tarve jotenkin reagoida ja auttaa lastaan. On vaikeaa olla menemättä vauvan luo. Hyvä puoli on että tuloksia syntyy nopeasti ja koko perhe saa hyvät yöunet. Tämä metodi sopi meidän perheelle.
 
Viimeksi muokattu:
Hei!

Onkohan ketään, joka olisi onnistunut pääsemään yösyötöistä Pantleyn unikoulun avulla? Meillä on noudatettu kirjan oppeja nyt kolmisen viikkoa, ja edistystä on tapahtunut pian 9kk vauvan kanssa siten, että nukahtaa useimmiten jo ilman tissiä (täytyy tosin hytkytellä, lauleskella yms aika kauan että nukahtaa). Yöllä olen ottanut tissin pois suusta ennen kuin nukahtaa, mutta monesti käy niin, että vaikka vauva saattaa jatkaa unia, hän herää sitten 5-10 min päästä uudestaan syömään, kun maha ei tullutkaan täyteen. Ja taas imetetään... myöskään yöheräilyjen määrä ei ole vähentynyt, niitä on 5-6. Miten ihmeessä saisin yösyötöt pois?! Nyt tuntuu että vauvan täytyy saada syödä yölläkin, kun tyhjällä mahalla ei ala nukkumaan. Kiinteitä menee mielestäni tosi vähän, enintään puoli desiä 3krt/päivä (lihasose, hedelmäsose ja kasvissose) + puuroa desin verran 2 krt/päivä. Monesti syö kasvisannoksia vain pari teelusikallista. Alkaa jo sen verran väsyttämään tämä homma että harkitsen jo kovempia unikoulukeinoja... :/

Monet on saaneet avun myös Tracy Hoggin Opi kuuntelemaan vauvaasi -kirjasta. Myös Mll:n sivuilla on ohjeita tassu-unikoulusta. Itse en lähtisi itkettämis linjalle, mutta jokainen tyylillään. Tärkeää olisi saada massu täyteen ennen nukkumaan menoa puurolla ja maidolla...mutta vaikeaahan se on jos on huono syömään. Entä jos isä hoitaisi pari ekaa yötä, jos jätätte yötissin pois. Vauva usein on rauhallisempi isän kanssa, kun äiti haisee niin maidolta...

Meillä auttoi tassuttelu (ei lähdetty eikä lähdetä itkettämis -linjalle), yhdeksältä syötiin puuro ja annettin tissiä, sitten nukkumaan, pari-kolme ekaa yötä heräiltiin usein ja aina silitin selkää ensin ja rauhoittelin shhh shhh.... jos ei rauhoittunut vaan alkoi itkemään tms alkoi treenailee konttaamista tai muuta aktiviteettia, imetin, mutta jo muutaman yön jälkeen alkoi nukahtamaan usein pelkkään selän silittelyyn ja shh shh ääniin. n. 1-2 vkon jälkeen yöt menivät niin, että yhdeksältä nukkumaan, n. 02 herää, nukahtaa silittelyyn ja shh ääneen, herää toisen kerran 04-05 jolloin jo nälkä (ilman ruokaa oltukin jo 7-8 h) ja imetän, nukahtaa ja herää n. 07 jolloin imetän. ja poika siis 7 kk. Flunssa toi meilläkin takapakkia, on heräilty välillä tosi usein ja oltu rinnalla, kipeältä lapselta en ole sitä kieltänyt, mutta nyt kun on parannuttu, alkaa taas heräilyt vähenemään...Toivottavasti päästäisiin taas siihen kahteen heräämiseen...ehkä joskus jopa yhteen...

Voimia sinulle!
 
Viimeksi muokattu:
Me tehtiin se erään unikonsultin metodilla. Meillä vauvalla oli jo selkeät päivärytmit eli päikkärit ja ruokailut oli aikataulussa. Meidän vauvalle hyvä nukkumaan meno aika oli seitsemän aikaan muuten hän oli yli väsynyt ja silloin hänen on vaikeampi rauhoittua. Iltarutiinit ovat suurinpiirtein seuraava: imetys/tuttipullo ja puuro, iltakylpy tai kevyempi iltapesu, yökkärin pukeminen, iltasatu tai unilaulu. Pinnasägyssä vauvalla oli valmiina tutit ja pehmolelut. Unikoulussa kuten nyt joka ilta laitamme vauvan sänkyyn ja sanomme hänelle: Nyt on yöunien aika, äiti ja isi rakastaa sinua, nähdään aamulla. Suukot ja pois huoneesta ja ovi kiinni aamuun saakka. Meillä vauva oli jo oppinut tassuttelulla nukahtamaan itsekseen tässä vaiheessa. Ongelma oli yöheräilyt. Ensimmäisen kerran kun vauva heräsi hän itki yli tunnin ja seuraavilla heräämisillä aina vain vähemmän. Kolmen päivän jälkeen kuulimme kyllä jos hän heräsi, mutta pystyi nukahtamaan uudelleen 10 -20 min itkuilla. Nyt kaksi kuukautta myöhemmin harvoin herää yöllä. Eli itkemistä on huomattavasti vähemmän kun siihen aikaan kun sylissä hyrskytimme poikaa.

Tästä metodista on tutkimuksia puolesta ja vastaan. Me kuitenkin uskomme, etta levännyt vauva on onnellisempi vauva ja kun äiti ja isäkin ovat hyvin levänneitä on energiaa osoittaa vauvalle rakkautta päiväsaikaan. Unikoulua täytyy myös silloin tällöin uusia, kun vauva käy läpi uusia kehitysvaiheita, sairastuu (silloin pitää olla vauvan tukena öin ja päivin) tai matkojen jälkeen.

Ihan varma en ole miten tämä metodi toimii kun vauva jo osaa nousta pystyyn. Jos pinnasänky on turvallinen eikä vauva varmasti pääse putoamaan kai hän jossakin vaiheessa väsyy seisomaan ja käy makuulle. Ennen kun aloittaa unikoulun on myös varmistettava että vauva on täysin terve.

Tämä metodi on erittäin raastava erityisesti äidille. Kun vauva itkee äidillä tulee vaistomaisesti tarve jotenkin reagoida ja auttaa lastaan. On vaikeaa olla menemättä vauvan luo. Hyvä puoli on että tuloksia syntyy nopeasti ja koko perhe saa hyvät yöunet. Tämä metodi sopi meidän perheelle.


niin no sen enempää arvostelematta tässä tyylissä on kyllä täysin varmaa se, että vauva oppii että hänen itkuunsa/tarpeeseensa ei vastata yöllä...

mutta siitä huonosti syömisestä: itse olen pieniä ruoka-annoksia syövälle vauvalle pyrkinyt tarjoamaan mahdollisimman täyttävää ja energiapitoista ruokaa, eli jos puuroa menee vähän olen lisännyt sinne reilusti hyvää rasvaa ja pieneksi kuitulisäksi lisännyt leseitä puurohiutaleiden joukkoon jne. nuorimmaiselle annoin aina vihannessoseen joukkoon lihaa/kanaa/kalaa kun söi niin älyttömän pieniä annoksia.
 
Viimeksi muokattu:
Vauvat, hyvin pienetkin, pystyvät oppimaan omia itsensä rauhoittamistekniikoita. Näitä tekniikoita ovat kasvojen hierominen, hiusten nyplääminen, pehmolelun halaaminen, tutti (jotkut pitävät myös tuttia uni-apuvälineenä, me heitettiin pinnikseen kahdeksan tuttia ja heti ensimmäisen yön aikana poika oppi löytämään ne ja laittamaan yhden niistä suuhunsa), kontallaan heiluminen, pinnasängyn nurkkaan käpertyminen. Joidenkin vauvojen on aina itkastava hetki ennen kuin rauhoittuu.

Uteliaisuuttani kysyn, miksi vauvan pitäsi osata nukahtaa yksin? Ja vielä omaan huoneeseen omaan sänkyyn? Nuo "vauvan omat rauhoittamistekniikat", erityisesti heijaaminen ja nurkkaan käpertyminen kuulostavat vähän samalta kuin stressaantuneen vangitun eläimen käytös. Anteeksi provokatiivisuus, mutta en vain ymmärrä miksei vauvaa saisi nukuttaa esim. paijjaamalla ja sylissä pitämällä, jos se kerran niillä keinoilla hyvin nukahtaa, ja erityisesti miksi vauvan pitäisi nukkua yksin eri huoneessa? Siis vauvan, ei puhuvan ja kävelevän lapsen?

Ymmärrän kyllä jonkinlaisen unikouluttamisen tarpeen jos 9kk ikäinen vielä syö 5-6 kertaa yössä, itse olisin aivan lopen uupunut tuollaisella tahdilla. Meillä vauva nukahtaa nopeasti ja hyvin (nukutetaan sylillä/imetyksellä/vieressä ololla aina samaan kellonaikaan illalla) ja nukkuu sikeästi, joten sinänsä olen jäävi kommentoimaan jos päädytty rajumpiin menetelmiin huonosti nukkuvan vauvan kanssa. Mutta silti... pitää osata nukahtaa yksin?
 
Viimeksi muokattu:
Uteliaisuuttani kysyn, miksi vauvan pitäsi osata nukahtaa yksin? Ja vielä omaan huoneeseen omaan sänkyyn? Nuo "vauvan omat rauhoittamistekniikat", erityisesti heijaaminen ja nurkkaan käpertyminen kuulostavat vähän samalta kuin stressaantuneen vangitun eläimen käytös. Anteeksi provokatiivisuus, mutta en vain ymmärrä miksei vauvaa saisi nukuttaa esim. paijjaamalla ja sylissä pitämällä, jos se kerran niillä keinoilla hyvin nukahtaa, ja erityisesti miksi vauvan pitäisi nukkua yksin eri huoneessa? Siis vauvan, ei puhuvan ja kävelevän lapsen?

Ymmärrän kyllä jonkinlaisen unikouluttamisen tarpeen jos 9kk ikäinen vielä syö 5-6 kertaa yössä, itse olisin aivan lopen uupunut tuollaisella tahdilla. Meillä vauva nukahtaa nopeasti ja hyvin (nukutetaan sylillä/imetyksellä/vieressä ololla aina samaan kellonaikaan illalla) ja nukkuu sikeästi, joten sinänsä olen jäävi kommentoimaan jos päädytty rajumpiin menetelmiin huonosti nukkuvan vauvan kanssa. Mutta silti... pitää osata nukahtaa yksin?

Ei varmasti ole haittaa siitä jos nukuttaa vauvan syliin tai tissille jos kerran nukkuu koko yön läpi. Sylissä pitaminen on aivan ihanaa. Teillä vauvalla onkin siis jo omat rauhoittamistekniikat hallussa kun ei yön aikana tarvitse apuja jos hiukan vaikka valveutuu sikeimmästä unesta. Jotkut vauvat vain tarvitsevat sitä syliä ja tissiä joka kerta kun he unisykleissä tulevat kevyemmän unen tilaan ja valveutuvat. Tämä siis tarkoittaa että he tarvitsevat äidin tai isän apua joka kerta nukahtaakseen uudelleen. Eikä perheessä silloin ole uniognelmia, jos yökukkumiset ei ketään haittaa. Perheitä on monenlaisia.

Me ei olla koskaan harrastettu attachment parenting periaatetta ja siksi meistä tuntui hyvältä antaa vauvan nukkua omassa huoneessa alusta asti ja niin mekin saimme paremmat unet unet.
 
Viimeksi muokattu:
Suukot ja pois huoneesta ja ovi kiinni aamuun saakka.

Tämä metodi on erittäin raastava erityisesti äidille. Kun vauva itkee äidillä tulee vaistomaisesti tarve jotenkin reagoida ja auttaa lastaan. On vaikeaa olla menemättä vauvan luo.

Aika karua vauvalle! Tuli paha mieli kaikkien niiden vauvojen puolesta, joiden annetaan yksin itkeä sängyssään. Anteeksi vain, mutta olen tätä mieltä. Ei vanhemmuus pääty illalla ja jatku taas aamulla. Itkevän vauvan tarpeisiin tulee AINA vastata. Näin opetetaan ihan kaikissa oppaissakin. Itku on vauvan AINOA keino viestiä että sillä on hätä. Se ei ymmärrä että yhtäkkiä kukaan ei vastaakaan sen hätäviesteihin... Lopulta nukahtaa omaan väsymykseensä itkettyään turhaan... Ja se että vauva "oppii" itsekseen nukahtamaan ja olemaan itkemättä kun antaa vaan itkeä tarkoittaa käytännössä, että vauva oppii sen, että kukaan ei tule lohduttamaan, kun itkee. On tutkimuksilla ihan todistettu, että itkettäminen vaikuttaa vauvan itsetunnon kehittymiseen negatiivisesti ja perusturvallisuuden järkkymiseen, kun itkuun ei vastata. Surullista.

Vauvan itku on raastavaa äidille, kuten kirjoitit. Se on meihin luotu biologisesti ihan siksi, että me vastattaisiin siihen itkuun! Äidin reaktio kun vauva itkee, sykkeen nousu tms, tarkoittaa sitä, että vauvan luo on mentävä, oli yö tai päivä. Ja nyt on kyse vauvasta, ei taaperosta joka jo ymmärtää enemmän.

Kuulostaa ehkä kornilta, mutta luettuani tämän ketjun menin oman vauvani luo ja lupasin (jälleen), että lohdutan aina omaa pikkuistani, kun sillä on hätä. Meitä on tosiaan moneksi.
 
Viimeksi muokattu:
Jotkut vauvat vain tarvitsevat sitä syliä ja tissiä joka kerta kun he unisykleissä tulevat kevyemmän unen tilaan ja valveutuvat. Tämä siis tarkoittaa että he tarvitsevat äidin tai isän apua joka kerta nukahtaakseen uudelleen.

Tassu-unikoulussa on kuitenkin tarkoitus ottaa käsi pois vauvan päältä ENNEN kuin vauva nukahtaa. Muutenhan vauva nimenomaan tottuu nukahtamaan siten, että vanhempi on siinä lohduttelemassa. Joten en pitäisi tätä mitenkään huonona menetelmänä, kun on tarkoitus opettaa lapsi nukahtamaan itse. Lohdutetaan kun on tarvis, mutta jätetään nukahtaminen lapsen hoidettavaksi.


Meillä on lapset olleet sen verran hyviä nukkujia, että en lähde kritisoimaan toisten valintoja, mutta totean kun joku otti puheeksi, että kyllä taaperonkin itkun kuunteleminen oven takana on sydäntä raastavaa. Mä en siihen ainakaan pysty, eli kyllä meillä on taaperonkin luokse menty suhteellisen sukkelasti.
 
Viimeksi muokattu:
Vauvan itku on raastavaa äidille, kuten kirjoitit. Se on meihin luotu biologisesti ihan siksi, että me vastattaisiin siihen itkuun! Äidin reaktio kun vauva itkee, sykkeen nousu tms, tarkoittaa sitä, että vauvan luo on mentävä, oli yö tai päivä. Ja nyt on kyse vauvasta, ei taaperosta joka jo ymmärtää enemmän.

Täysin samaa mieltä! Vauvasta huolehtimisen ei muutenkaan pitäisi olla mitenkään erityisen monimutkaista, eikä niinkään normaalehin asioihin kuin nukkumiseen ja itkuihin luulisi tarvitsevan konsultteja ja teorioita siitä miten asiat voi hoitaa mahdollisimman vaikeasti.

Äiti on emo ja osaa hoitaa vauvaa ns. luonnostaan. En minäkään "harrasta attachment parentingia" tai mitään muutakaan parentingia, vaan olen tavallinen äiti. Enkä vieläkään ymmärrä miksi vauvan pitäisi osata olla yksin omassa huoneessaan läpi yön. Ei vauva ole mikään pikkuaikuinen joka yksin yöllä herätessään osaisi järkeillä että äiti ja isä ovat toisessa huoneessa ja aamulla taas nähdään. Vauvalle elämä on tässä ja nyt, ja jos vauvalla on hätä on siihen hätään reagoitava.
 
Viimeksi muokattu:
Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa.

Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
 
Oletko kuullut nämä neuvot?

"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"

Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.

Mikä unikoulutuksessa on vikana?

Vauvakoulutus / unikoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.
Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.

Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen epäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.

Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.

Toimiiko vauvakoulutus todella?

"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.

Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.

Sulkeutumisoireyhtymä

Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.

Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.

Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.

Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.

***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.

*******************

Lähde:

Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)

William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.
 
Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

"Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Perhepeti
 
Tuohon viimeiseen viestiin ja yksin nukkumaan jättämiseen haluaisin kommentoida. Eli meillä todella rauhaton 9kk nukkuja. Vauva heräsi öisin 8-10 kertaa.

Nyt nukuttu omassa huoneessa. Kuudennen yön jälkeen heräämiset vähenivät huimasti. Myös yömaito jäi pois neljännen yön jälkeen ihan itsestään. Vauva heräilee edelleen 3 kertaa yössä, mutta tämä on jo luksusta meille. Minä uskon, että me vanhemmat tietämättämme häiritsimme vauvan unta, vaikka emme kuorsaakaan tms.
 

Yhteistyössä