M
Musta Koira
Vieras
tämä kirjoitukseni ehkä jollain tavalla kuuluisi myös tuonne sinkut palstalle mutta päätin lähettää sen kuitenkin tänne.
Minulla on aika ""inhottava"" ""ongelma"", no ei se nyt ole vielä edes ongelma mutta asia hieman vaivaa minua. Minulla on aivan ihana ystävä, paras ystäväni ollut jo monta vuotta. Ei ole koskaan aiheuttanut harmia, ei koskaan pettänyt luottamustani, voin kertoa hänelle mitä vain ja toisin päin.Hän seurustelee jo ties kuinka monetta vuotta, hänen poikaystäväsä kanssa tulen loistavasti toimeen eikä koskaan ole ollut minkäänlaista ""häslinkiä"" Miesmakumme on kuin päivä ja yö, siitäkään ei ole koskaan riitaa tullut.
No mikä on sitten ongelma? Ongelma on se että tunnen olevani mitätön ystäväni rinnalla. Ystäväni on sievä ja pieni ja hän kerää katseet jos olemme kahdestaan liikkellä. Minua ei silloin huomioida millään tavalla. Miehet jotka saattaisivat katsoa minua ollesani yksin eivät varmasti kiinnitä mitään huomiota minuun ystäväni läsnäollessa. Itse saan kyllä runsaastikin kehuja ulkonäöstäni ja olen myös itsekin ihan sievä ja suht pikkuinen, mutta miehet eivät näytä ""reagoivan"" minuun millään tavalla ystävän läsnäollessa. No enpä itseäni hirveesti tyrkytäkään..
Olen ikisinkku joten hirveesti miehiä ei minulla ole ollut esiteltävänä mutta jos on niin arastelen aina esitellä miestä tällä parhaalle ystävälläni. En siksi että pelkään että ystävä veisi miehen koska hän ei koskaan mitään niin tyhmää tekisin mutta itsetunto ei vain riitä. Pelkään ja tiedän mitä mies ajattelee; onpa nätti likka. Pelkään että mies ihastuisi häneen ja unelmoisi hänestä.
Tämä ahdistaa ja koen että tämä ajattelu on todella väärin.Onko teillä muilla samoja ongelmia? Olisi ihanaa kun voisi viettää aikaa joskus tulevaisuudessa oman miehen ja ystäväni kanssa mutta pokka ei vain riitä siihen että antaisin miehen ja ystäväni tutustua paremmin, koska huonosti siinä voisi käydä...
Minulla on aika ""inhottava"" ""ongelma"", no ei se nyt ole vielä edes ongelma mutta asia hieman vaivaa minua. Minulla on aivan ihana ystävä, paras ystäväni ollut jo monta vuotta. Ei ole koskaan aiheuttanut harmia, ei koskaan pettänyt luottamustani, voin kertoa hänelle mitä vain ja toisin päin.Hän seurustelee jo ties kuinka monetta vuotta, hänen poikaystäväsä kanssa tulen loistavasti toimeen eikä koskaan ole ollut minkäänlaista ""häslinkiä"" Miesmakumme on kuin päivä ja yö, siitäkään ei ole koskaan riitaa tullut.
No mikä on sitten ongelma? Ongelma on se että tunnen olevani mitätön ystäväni rinnalla. Ystäväni on sievä ja pieni ja hän kerää katseet jos olemme kahdestaan liikkellä. Minua ei silloin huomioida millään tavalla. Miehet jotka saattaisivat katsoa minua ollesani yksin eivät varmasti kiinnitä mitään huomiota minuun ystäväni läsnäollessa. Itse saan kyllä runsaastikin kehuja ulkonäöstäni ja olen myös itsekin ihan sievä ja suht pikkuinen, mutta miehet eivät näytä ""reagoivan"" minuun millään tavalla ystävän läsnäollessa. No enpä itseäni hirveesti tyrkytäkään..
Olen ikisinkku joten hirveesti miehiä ei minulla ole ollut esiteltävänä mutta jos on niin arastelen aina esitellä miestä tällä parhaalle ystävälläni. En siksi että pelkään että ystävä veisi miehen koska hän ei koskaan mitään niin tyhmää tekisin mutta itsetunto ei vain riitä. Pelkään ja tiedän mitä mies ajattelee; onpa nätti likka. Pelkään että mies ihastuisi häneen ja unelmoisi hänestä.
Tämä ahdistaa ja koen että tämä ajattelu on todella väärin.Onko teillä muilla samoja ongelmia? Olisi ihanaa kun voisi viettää aikaa joskus tulevaisuudessa oman miehen ja ystäväni kanssa mutta pokka ei vain riitä siihen että antaisin miehen ja ystäväni tutustua paremmin, koska huonosti siinä voisi käydä...
