Hae Anna.fi-sivustolta

Parempi avioliitto

Viestiketju osiossa 'Parisuhteessa' , käynnistäjänä perhe ja parisuhde, 06.03.2018.

  1. Parempi avioliitto

    Turvallisuus on jokaisen perustarve. Ei ole lapsellista tai noloa pelätä, että puoliso jättää, etten kelpaa puolisolleni tai etten ole hänelle tärkeä. Nämä ajatukset ovat inhimillisiä. Kun hylätyksi tulemiseen liittyvät pelot valtaavat mielen, on luonnollista hätääntyä. Aikuisenkaan ei kuulu olla riippumaton ja peloton. Turvallisten ihmissuhteiden rakentamisessa tarvitaan rohkeutta kiintyä, avautua, lähentyä ja kohdata omat ja puolison tunteet.

    Kun rakkaintani pelottaa, ettei hän kelpaa tai riitä, voin osoittaa sanoin ja teoin hänelle, että olen varmasti tässä rinnallasi ja olet minulle rakas. Myös riitojen suhteen voi miettiä, kyteekö riidan pohjalla oikeastaan pelko hylätyksi tulemisesta tai siitä, etten ole riittävän hyvä sinulle. Omien syvimpien pelkojen tunnistaminen ja ääneen sanoittaminen lähentää suhdetta ja se vähentää pelkoa. Me jokainen kaipaamme ja haluamme olla turvassa. Puolisona voin luoda turvaa puolisolleni, kun hän sitä tarvitsee. Voimme opetella olemaan turvasatamana toinen toisellemme.

    [​IMG]
     
  2. kiintymys Vierailija

    Jari Sinkkonen: ”Jos haluat hyvän parisuhteen, on välttämätöntä tajuta, mikä puolisossa ärsyttää”
    TEKSTI EMMI LAUKKANEN KUVA ISTOCKPHOTO


    [​IMG]
    Kulttuuri vaikuttaa kiintymyssuhteisiin, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. ”Etelä-Euroopassa on varmasti enemmän ristiriitaisia kiintymyssuhteita ja tunnepitoisempaa vuorovaikutusta kuin Pohjois-Euroopassa. Meillä sodan traumat vaikuttavat siihen, miten lapsia kasvatettiin 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla. Kaikki tekivät kauheasti töitä.”
    Lapsuudessa muodostunut kiintymyssuhde vaikuttaa vuorovaikutustaitoihimme, mutta ei määritä loppuelämää. ”Esimerkiksi parisuhde voi olla korjaava kiintymyssuhde”, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Pääasia on välillä miettiä, miten itse kohtelee muita.


    Mitä tulee mieleen sanasta kiintymyssuhde? Ainakin koulun psykologian tunnit ja lasten kasvatus.

    Kiintymyssuhdeteorian mukaan pieni lapsi kaipaa turvaa ja kiintyy siksi lähimpään aikuiseen – turvallisesti, välttelevästi tai ristiriitaisesti. Turvallisesti kiintynyt lapsi uskaltaa ilmaista kaikki tunteensa, myös kiukun, surun ja pettymyksen. Välttelevästi kiintynyt kantaa huolta muista, muttei osaa ehkä pitää puoliaan tai ilmaista omaa suuttumustaan. Ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa hoivaaja on intensiivinen mutta ailahteleva ja epäjohdonmukainen ja saattaa saada niin lapsenkin lisäämään tunteidensa intensiteettiä.

    Mistä ihminen voi tietää, onko hän turvallisesti kiintynyt?


    Ei välttämättä mistään – eikä ehkä tarvitsekaan, sanoo kiintymyssuhteista kirjan kirjoittanut lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.


    ”Kiintymyssuhdeteoria voi antaa herätteitä siihen, millaista omassa lapsuudessa oli. Sainko olla kiukkuinen? Miten minulle asetettiin rajoja?” Sinkkonen sanoo.

    ”Mutta ei ihmisten tarvitse alkaa miettiä Sinkkosen kirjan valossa, mikä minun kiintymyssuhdemallini on.”

    Pääasia on miettiä silloin tällöin, miten kohtelee muita ihmisiä. Käyttäydynkö aina tietyllä tavalla? Millainen oma lapsuuteni oli? Sainko näyttää tunteitani? Haluaisinko tehdä asiat samoin vai toisin kuin omat vanhempani? Miten toimin omassa parisuhteessani?

    ”Jotta parisuhde kestäisi, on välttämätöntä tajuta esimerkiksi, mikä toisessa ärsyttää tai miksi itse aina kilahtaa samasta asiasta. Se, ettei ole yhtään kärryillä omista toimintatavoistaan, voi johtaa umpikujaan ja pahimmassa tapauksessa eroon.”

    Luottamus kasvaa pikkuhiljaa
    Sinkkosen mukaan lapsuuden kiintymyssuhde opettaa, kuinka ollaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Se muuttuu vähitellen osaksi persoonallisuutta ja vaikuttaa lapsuuden ja nuoruuden kaveri- ja seurustelusuhteiden muodostumiseen. Myöhemmin kiintymyssuhteita tulee lisää ja niiden kohteet vaihtelevat kavereista lemmikkieläimiin ja myöhemmin puolisoon ja omiin lapsiin.

    Vaikka kiintymyssuhde opettaa vuorovaikutustaitoja, se ei ole tuomio, joka määrittelee elämän suunnan.

    ”Turvattomatkin kiintymyssuhteet voivat korjautua myöhemmin, kun kiintymyssuhteesta tulee turvallinen – esimerkiksi kun kaltoin kohdeltu lapsi saa hyvän sijoituspaikan ja rakastavat sijaisvanhemmat. Myös psykoterapia tai parisuhde voi olla korjaava kiintymyssuhde”, Jari Sinkkonen sanoo.

    ”Vastustan taannoista ideaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Se ei pidä paikkaansa.”

    Esimerkiksi jos lapsuudenperheessä varauduttiin jatkuvasti kriisiin, ennakoitava, luotettava puoliso voi olla korjaava kokemus. Jos taas ei lapsena saanut ilmaista tunteitaan, mutta puolison seurassa se onkin turvallista, luottamus kasvaa pikkuhiljaa.

    ”Vähitellen ihminen tajuaa, että ei se toinen minua jätä tai hylkää, vaikka välillä kiukuttelen tai olen epäoikeudenmukainen”, Sinkkonen sanoo.

    Voiko ajatella, ettei koskaan ole liian myöhäistä saada turvallista kiintymyssuhdetta?

    ”Ei se valitettavasti ihan niin mene. Yrittää voi. Joidenkin kohdalla päästään pitkälle, joidenkin kohdalla ei. Vastustan sitä taannoista ideaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Se ei pidä paikkaansa.”

    Keskinkertaisillakin korteilla pärjää
    Sinkkonen on kutsunut turvallista kiintymystä elämän valttikortiksi. Siitä on etua, mutta huonommillakin korteilla tulee toimeen.

    Esimerkiksi välttelevä kiintymyssuhde on ollut suomalaisessa kulttuurissa melko tavallinen. Sotien jälkeen vanhemmat tekivät paljon töitä, eikä hellyyden osoittamista pidetty ehkä yhtä tärkeänä kuin nykyään.

    ”Välttelevässä kiintymyssuhteessa ei marista joka asiasta ja ollaan valmiita toimimaan toisten hyväksi. Välttelevään kiintymyssuhteeseen sisältyy ajatus siitä, mitä minun pitäisi tehdä, että sinulla olisi hyvä olla”, Sinkkonen sanoo.

    ”Välttelevästi kiintynyt saattaa ehkä keski-ikäisenä miettiä, että se olen ollut aina minä, joka kyselee, miltä toisista tuntuu.”

    Puolien pitäminen saattaa olla välttelevästi kiintyneelle hankalaa, mutta hän ei välttämättä koe sitä ongelmaksi.

    ”Hän saattaa ehkä keski-ikäisenä miettiä, että se olen ollut aina minä, joka kyselee, miltä toisista tuntuu, ja yrittää tehdä muiden olon hyväksi. Nyt kun olen antanut kaiken lapsille, puolisolle ja työnantajalle, olisi aika, että joku kysyisi minultakin joskus, mitä minulle kuuluu”, Sinkkonen sanoo.

    ”Myös ristiriitaisesti kiintynyt ihminen voi pärjätä hirveän hyvin omalla strategiallaan. Hän voi olla impulsiivinen, tunnepitoinen ja räiskähtelevä, ja muut ehkä ajattelevat, että hän sellainen boheemi tyyppi. Hän voi porskuttaa sillä sapluunalla hamaan hautaan saakka.”
     
  3. tunnekattila Vierailija

    Tunnekattila
    Tämä on mieltä ravitseva kertomus tunnekattilasta.

    Meillä jokaisella on kattila, jossa tunteet ovat. Joillakin kattila on suurempi, toisilla hieman pienempi. Kattilan sisällön lämpötila vaihtelee. Toisinaan tunteet ovat kylminä, joskus jopa jäässä. Kattila kestää kyllä pakkasta, mutta sisällön jäätyminen ei ole hyvä tilanne. On aikoja, jolloin tunteet ovat haaleita, välillä lämpimiä, toisinaan suorastaan kuumia. Lämpimän kattilan äärellä on mukana viipyillä. Kuuman kanssa pitää olla varovainen.

    Välillä tunteet porisevat kattilassa tasaisesti ja hyvin. Välillä ne kiehahtavat yli, etenkin, jos kansi on ollut kattilan päällä liian tiiviisti tai lämpöä on lisätty liian nopeasti. Höyryjen täytyy päästä säännöllisesti ulos. Ne tulevat tasaisemmin ulos sopivasta raosta kannen ja kattilan välissä kuin räjähtämällä liian tiiviin kannen alta.

    Tunteita on tärkeä hämmentää säännöllisesti. Jos niitä ei sekoita, ne saattavat mennä epämääräisen kokkareisiksi ja palaa jopa pohjaan. Sen kyllä haistaa kauempaakin. Jotta tunteista syntyy hyvä soppa, niiden täytyy päästä liikkumaan. Kattilasta voi levitä upea tuoksu ympäristöön. Se houkuttelee tulemaan lähelle. Toisinaan haju on kitkerä. Kattilan lähellä on silloin tukala olla.

    Keitosten kanssa voi elää yksinään. Mutta jos ei uskalla päästää toista kattilan äärelle, saattavat maut jäädä laimeiksi. Kun kattilaa hämmentää toinenkin kokki, siitä voi tulla välillä melkoinen soppa. Samalla se kuitenkin mahdollistaa antoisat keittohetket ja rikkaamman makumaailman.

    Jos kattilan sisältö on mautonta, on syytä huolestua. Keitoksessa on tärkeää olla makua. Välillä maku on karvas, hapan tai suolainen, joskus ihanan makea. Uusia sävyjä ja makuja löytyy maistelemalla rohkeasti kattilassa kulloinkin olevia keitoksia. Jos ei uskalla maistaa, jää monesta paitsi. Kattilaan on tärkeä muistaa säännöllisesti kurkistaa ja antaa makujen viedä sinne, minne ne kulloinkin vievät. Makumatkailu on avartavaa.

    Keitokset maistuvat paremmalta seurassa. Siksi on tärkeää oppia jakamaan sopastaan ja rohkaistua maistamaan toisenkin keitoksia. Samalla voi jakaa reseptejä ja vinkata uusia mausteita.

    Bon appétit, mon chéri!
     
  4. parisuhdepuhelin Vierailija

    Parempi avioliitto
    Uusi vuosi toi tukipuhelimelle uuden nimen, mutta numero ja päivystysajat ovat vanhat tutut. Tälläkin viikolla meidät tavoittaa ke-pe klo 10-16 numerosta 050 3122 325.

    Voit soittaa mieltäsi askarruttavissa parisuhdeasioissa, myös silloin jos uusi vuotesi ei ole alkanut kovin juhlavissa tunnelmissa.

    [​IMG]
     
  5. Lumilyhty Vierailija

  6. Saako puolison ulkonäköön koskaan puuttua? Pariterapeutti kertoo pelisäännöt
    Puolison ulkonäköön puuttuminen on pahimmillaan henkistä väkivaltaa, sanoo pariterapeutti. Mutta joskus puolison nopea ulkoinen muutos voi kieliä siitä, että kaikki ei ole hyvin. Silloin asia kannattaa ottaa ystävällisesti puheeksi.
    7.4.2019 Teksti: Tyyne Pennanen Kuvat: iStoc


    [​IMG]
    Ikääntymisen kaltainen hidas ja luonnollinen muutos on harvoin ongelma parisuhteessa.

    Riidan tuoksinassa kumppani arvosteli pömpöttävää vatsaani sillä seurauksella, että suutuin ja loukkaannuin todella paljon. Aloin armottomasti kontrolloida syömistäni, ja se jatkuu vielä tänäkin päivänä.”

    Näin kirjoittaa Annan lukija, kun kysyimme, miten omaa tai kumppanin muuttunutta ulkonäköä on käsitelty parisuhteessa. Suurimmalle osalle ulkonäkö ei ollut ongelma, mutta noin neljännes oli ollut tyytymätön kumppaninsa ulkonäköön. Vajaa neljännes oli saanut kumppaniltaan huomautuksia omaan ulkonäköönsä liittyen.


    Mistä itse asiassa on kyse, kun kumppani alkaa arvostella toisen ulkonäköä parisuhteessa?

    Puolison ulkonäön arvostelu voi olla henkistä väkivaltaa
    Pahimmillaan henkisestä väkivallasta. Tätä mieltä on pariterapeutti Jouni Pölönen.

    Hänen mielestään esimerkiksi yllä olevassa riidassa lauottu kommentti on hyökkäys kyseisen henkilön naiseutta ja seksuaalisuutta kohtaan. Siinä rikotaan toisen fyysistä koskemattomuutta sanoilla.

    – Nainen on alkanut kontrolloida syömistään, joten hän ei koe turvallisuutta eikä luottamusta parisuhteessaan. Tuollainen kommentointi ei ole aikuismaista, ja sitä pitää todella pyytää anteeksi, Pölönen sanoo.


    Ulkonäköön kohdistuva arvostelu voi olla parisuhteessa toistuvaa. Näin on esimerkiksi tässä Annan lukijan tapauksessa:

    ”Hän on arvostellut lähes kaikkea: silmien ja hiusten väriä, hiusten paksuutta, takapuolen kokoa ja muotoa. Arvostelu ei ainakaan paranna itsetuntoa. Seurauksena tietää, ettei ole kyllin hyvä omana itsenään!”

    Pölösen mielestä tällaisessa tilanteessa tarvitaan jo ammattiapua.

    – Vastuullinen aikuinen ei missään tilanteessa puhu noin kumppanilleen. Mies pitää itsestäänselvyytenä naista, joka jakaa hänen kanssaan ainutkertaista elämäänsä. Tuollaiseen käytökseen ei yksinkertaisesti ole kenelläkään oikeutta, Pölönen sanoo.

    ”Hän pitää minua kyllä muuten kauniina, kunhan on paita päällä”
    Joskus ulkonäkö voi muuttua itsestä riippumattomista syistä. Nimimerkki Vanha rouva kirjoitti Anna.fin keskusteluryhmässä näin:

    ”Raskaudet jättivät jälkensä vartalooni, vatsassa on raskausarpia ja iho on ryppyinen ja löystynyt navan ympäriltä. Kovalla työllä olen saanut itseni entisiin mittoihin, olen hoikka ja siro, mutta tuo venynyt nahka ei palaudu koskaan ennalleen. Kuopuksen syntymästä on aikaa jo yli neljä vuotta. Itse hyväksyn tämän muutoksen vartalossani, mutta mies ei enää halua nähdä minua alasti tai alusvaatteissa. Seksiä on kerran viikossa, mutta aina pimeässä huoneessa. Mies lopulta myönsi, ettei halua katsella löysänahkaista vatsaani. Hän pitää minua kyllä muuten kauniina, kunhan on paita päällä. Seksi on alkanut tuntua välttämättömältä pahalta, en enää pysty nauttimaan itse. Mies ehdotti varovaisesti leikkausta. Itse olen aina ollut esteettistä kirurgiaa vastaan; vaikken muita tuomitsekaan, niin itseäni en olisi halukas leikkauttamaan.”

    Pölönen on tekstistä surullinen ja naisen puolesta pahoillaan.

    – Heillä on yhteiset lapset, joten tuntuu siltä, että miehen tilannetaju ja empatiakyky puuttuvat. Mies myös esineellistää naista. Esteettinen kirurgia on tietyissä tilanteissa ok, mutta halun leikkaukseen täytyy aina lähteä henkilöstä itsestään. Ja jos henkilö sellaista haluaa, niin toki siitä voidaan parisuhteessa keskustella, mutta silloin pitää olla tunneyhteys kunnossa ja suhteessa turvallinen olo.

    Naisen ulkonäkö on yhteiskunnassa edelleen tiukemman luupin alla
    Silkkaa sovinismia. Sellaisena kumppanin ulkonäön arvosteleminen välillä näyttäytyy. Pölönen on huomannut vastaanotollaan, että miehet syyllistyvät siihen naisia useammin.

    – Ylilyönnit ovat esimerkiksi sellaisia, että miksi et pukeudu niin kuin meidän työpaikan sihteeri.

    Mies saattaa kritisoida naisen habitusta, vaikka omassa ulkonäössä olisi kohentamisen varaa. Omaan vatsaansa ja vaikka kohonneisiin sokeriarvoihinsa mies saattaa suhtautua huumorilla ja välinpitämättömästi.

    Mutta kyllä naisetkin antavat palaa: ”Exän habitus muuttui suhteen aikana. Se rockahtava kukko hävisi. Kerroin hänelle suoraan, että olin tykännyt siitä näystä. Joskus kyllä harmittaa, miten suora olin”, lukija tunnustaa.

    Naisen ulkonäkö on kuitenkin yhteiskunnassa edelleen tiukemman luupin alla kuin miehen. Asetelma liittyy siihen, miten naista on kautta aikojen kuvattu kulttuurissamme, Pölönen arvelee. Kärjistetysti sanoen miehen vetovoima perustuu kokemukseen, valtaan ja taitoon ja naisen puolestaan ulkonäköön.

    Tästä syntyy Pölösen mukaan kierre. Yhteiskunta vaatii naista näyttämään hyvältä, joten nainen kiinnittää huomiota ulkoiseen olemukseensa, mikä puolestaan pitää yllä yleistä käsitystä siitä, että naisen kuuluu olla hyvännäköinen. Siihenhän ihan kuuluukin puuttua!

    Ei siis ole ihme, että naisten ulkonäköpaineet ovat kovemmat kuin miesten.

    – Jo nuori nainen hakee heikkoa lenkkiä itsestään, eikä armollisuus itseä kohtaan välttämättä kasva ikääntyessä, Pölönen huomauttaa.

    Itsekriittisyys näkyi myös Annan kyselyssä. Vain noin 10 prosenttia oli kokenut kumppanin muuttuneen ulkonäön vähentäneen omia seksihaluja. Sen sijaan 30 prosentilla naisista tyytymättömyys omaa kehoa kohtaan vähensi seksihaluja.

    Jos ulkonäkö muuttuu nopeasti – kysy asiasta, mutta aina ystävällisesti
    Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että ulkonäöllä on merkitystä parisuhteessa.

    – Tämä on ihan kiistatonta. Molemminpuolinen fyysinen vetovoima on parisuhteessa keskeinen asia. Siksi on hyvä pitää huolta itsestään. Mutta nainen pukeutukoon miten itse haluaa, se on jokaisen perusoikeus.

    Ikääntymisen kaltainen hidas ja luonnollinen muutos on harvoin ongelma parisuhteessa. Mutta raju ja nopea muutos habituksessa, kuten se, ettei pidä itsestään huolta, vaikuttaa usein kumppanin seksuaaliseen haluun.

    Pölösen mielestä kumppanin velvollisuus on ottaa nopea ulkoinen muutos puheeksi.

    – Esimerkiksi äkillinen lihominen saattaa kieliä jostakin isommasta, taustalla piilevästä ongelmasta. Keskustelun voi aloittaa kysymällä, onko parisuhteessa tai töissä kaikki hyvin. Tai kuormittaako jokin muu asia? Näistä aloituksista voi seurata hyödyllisiä keskusteluja, Pölönen vinkkaa.

    Ulkonäköön tulisi puuttua myös silloin, kun epäilee terveysongelmia. Runsas ylipaino voi myötävaikuttaa erilaisten sairauksien syntyyn.

    – Mutta huomauttaminen on aina tehtävä ystävällisesti, sitä ei saa tehdä tylysti.

    Sen voi tehdä vaikka näin, kuten teki eräs lukijan kumppani:

    ”Hän otti asian hyvin hienovaraisesti esille, tyyliin: ’Käveleminen työpaikalle piristäisi.’ Tuntui, että hän arvostaa että huolehtisin itsestäni itseni takia. Minusta on ihan hyvä, että hän otti asian esille.”

    Kyselyyn vastasi 370 naista Annan lukijapaneelista.
     
  7. vierailija Vierailija

    onko lapsena ei kiintyneet muutoksen tuulissa keskiiän kriiseissä? viimeistään? kun lapset pois ja pitäs/voi kahdestaan taas palata alkulähteille
     
  8. vierailija Vierailija

    Lue edellä oleva Jari Sinkkosen artikkeli kiintymyssuhteesta!
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti