Pariskunnat, vietättekö paljon yhdessä aikaanne?

[Yksin suhteessa]

Mietin täällä näin lauantaina jälleen yksinäni että paljonko seurustelevat pariskunnat viettävät yhdessä aikaa ja varsinkin viikonloppuisin?

Seurustelen miehen kanssa joka on paljon menossa ja arkisinkin hän tulee yleensä aika myöhään kotiin, kahdeksan-kymmenen välillä. Silloin yhteinen aika jää tosi vähäiseksi. Sekin olisi ok jos viikonloppuna olisi enemmän yhteistä aikaa mutta mies on myös aina silloin koko ajan menossa. Yleensä hänellä on kaikenlaista työasiaa ja sitten sen jälkeen parille kaljalle kavereiden kanssa. Nytkin on tänään ollut koko päivän töissä ja soitti että menee vielä käymään kaljalla. Olin vähän loukkaantunut koska on muutenkin aina poissa ja tänäänkin koko päivän ja sitten kaverin kanssa kaljoittelu menee meidän yhteisen ajan edelle . Mies sanoi vielä puhelimessa että hänen pitää sitten heti huomenna taas lähteä aamusta tekemään joku työjuttu mutta ei siinä "pitäisi mennä" kuin pari tuntia. Tiedän jo etukäteen että siinäkin menee taas monen monta tuntia ja sitten on varmaan muutakin hommaa ettei tule kuin vasta iltasella takaisin.....

Olen siis paljon yksin vaikka seurustelen, emme juurikaan tee mitään yhdessä paitsi joskus käydään kaljalla hänen kantakapakissaan. Kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä ja haluaisin sitä saada parisuhteessa mutta koen etten sitä saa.

Miten siis muilla? Olenko vain jotenkin ymmärtänyt nämä seurustelukuviot väärin ja ns. odotan liikoja? En vaadi mielestäni paljon mutta toivoisin että edes viikonloppuna miehellä olisi aikaa minulle ja tekisimme yhdessä jotain. Olen kertonut miehelle että olin edellisessä suhteessani aina omillani, kuin sinkku mutta seurustelun enkä pitänyt siitä. Hän siis tietää että tämä kuvio ei ole minun kannaltani hyvä ja vaikka olen sanonutkin hänelle että toivoisin enemmän yhteistä aikaa niin tuntuu että se aika vain kutistuu koko ajan.

Mitä tallainen ihminen joka menee omissa menoissaan koko ajan sitten saa suhteesta? Kun ei hän näytä kaipaavan seuraani ainakaan eikä halua "uhrata" kallista aikaansa minulle. Olen miettinyt että ahdistaako miestä sitten olla kotona kanssani vaikka vain katsomassa leffaa tms. että keksii mieluummin muuta puuhaa ettei tarvitse tulla luokseni? Onko teillä kokemusta tällaisesta? Onko minulla oikeus tuntea näin vai olenko ihan väärillä jäljillä? Miten muut hoidatte parisuhdettanne?

 

[Jaa'a]

Hyvä kysymys.

 

[keskustelkaahan nyt]

Varsinkin jos kyseessä on tuore suhde, ei tuo kuulosta lupaavalta. Yleensä suhteen alussa sitä ollaan koko ajan yhdessä

Mitä mies muuten tekee työkseen kun on noin paljon töissä kiinni? Oma firma? Pahimmassa tapauksessa epäilisin että hänellä on toinenkin nainen jonka kanssa viettää aikaansa kun ei ole sinun luonasi. Tai vaikka ei olisikaan toista naista, niin ehkä ei ole niin tosissaan kanssasi, on vaan näitä tapauksia joista on mukava kun kotona on siivoaja ja ruuanlaittaja, ja säännöllistä seksiä on tarjolla myös. Itse en tuollaiseen suostuisi, kyllä vaatisin että minä menen kavereiden edelle ja töitäkin voisi vähentää jos oikeasti pitää olla 7 päivää viikossa töissä aamusta iltamyöhään.

Oma mieheni vielä viidenkin vuoden jälkeen tahtoo viettää kanssani mahdollisimman paljon aikaa vaikka hänellä on paljon kavereita. Haluaisi minun lähtevän mukaan kun tapaa kavereitaan yms. Itse olen kuitenkin sen verran omissa oloissani viihtyvä, että harvemmin lähden mukaan. Haluan ja tarvitsen omaa aikaa. Mutta riittää siitä silti aikaa ihan reippaasti miehellekin, eli en usko että miehesi voi tarvita enempää omaa aikaa jos ette näe oikeastaan yhtään viikolla ja harvemmin viikonloppunakaan.

Kyllä minä ottaisin ja puhuisin miehen kanssa vakavasti.

 

[-ap-]

Varsinkin jos kyseessä on tuore suhde, ei tuo kuulosta lupaavalta. Yleensä suhteen alussa sitä ollaan koko ajan yhdessä

Mitä mies muuten tekee työkseen kun on noin paljon töissä kiinni? Oma firma? Pahimmassa tapauksessa epäilisin että hänellä on toinenkin nainen jonka kanssa viettää aikaansa kun ei ole sinun luonasi. Tai vaikka ei olisikaan toista naista, niin ehkä ei ole niin tosissaan kanssasi, on vaan näitä tapauksia joista on mukava kun kotona on siivoaja ja ruuanlaittaja, ja säännöllistä seksiä on tarjolla myös. Itse en tuollaiseen suostuisi, kyllä vaatisin että minä menen kavereiden edelle ja töitäkin voisi vähentää jos oikeasti pitää olla 7 päivää viikossa töissä aamusta iltamyöhään.

Oma mieheni vielä viidenkin vuoden jälkeen tahtoo viettää kanssani mahdollisimman paljon aikaa vaikka hänellä on paljon kavereita. Haluaisi minun lähtevän mukaan kun tapaa kavereitaan yms. Itse olen kuitenkin sen verran omissa oloissani viihtyvä, että harvemmin lähden mukaan. Haluan ja tarvitsen omaa aikaa. Mutta riittää siitä silti aikaa ihan reippaasti miehellekin, eli en usko että miehesi voi tarvita enempää omaa aikaa jos ette näe oikeastaan yhtään viikolla ja harvemmin viikonloppunakaan.

Kyllä minä ottaisin ja puhuisin miehen kanssa vakavasti.

Kiitos tästä! Avaa silmiä kun kuulee minkälaista muilla on. Noin minäkin sen ajattelisin. En usko että on muita naisia mutta mistä sitäkään tietää, kun en tiedä onko aina siellä missä sanoo olleensa tms. Voi olla että vedättää sata nolla vaikka sanookin rakastavansa yli kaiken. Ei vaan mee jakeluun että rakastaa mut ku pitää valita niin mä jään viimeiseksi ajankäytön suhteen.. Ollaan oltu yhdessä kohta neljä vuotta mut tätä tämä näyttää aina vaan olevan. Nytkin jos mies ois vaan käyny yhdellä niin ihan ok jos ois sit tullu kuten sovittiin. Mut ei se tietystikään mennyt taas niinkuin elokuvissa, koitin äsken soittaa niin ei vastaa puhelimeenkaan. On taas parempaa seuraa ja parempaa tekemistä. Ei tässä oo mitään järkee, mä oon vaan tyhmänä sallinut kaiken. Vaiks erottukkin on jo monesti niin olen löytänyt itseni taas pian samasta jamasta kun mies on puhunut taas mut ympäri maalailemalla kuvaa paremmasta tulevaisuudesta mitä ei koskaan näytä tulevan. Pitää ottaa puheeksi, ei mun elämä ainakaan oo tyydyttävää näin. Oli sitten miten tahansa niin jos toisella on paha olla eikä toinen tee sen eteen mitään niin onko enää paljoa tehtävissäkään..

 

[Havu]

Aika kurjalta tuo kuulostaa. Varsinkin jos mies valehtelee usein (sanoo käyvänsä yhdellä mutta meneekin kauemmin, sanoo ettei työjutussa mene kauaa mutta menee kuitenkin tunteja jne). En itse varmaan jaksaisi tuollaista valehtelua ja odottelua. Mitä järkeä on suhteessa jossa ei kuitenkaan olla juurikaan yhdessä? Eikö yleensä seurustella juuri yhdessäolon ilon takia?

 

[-ap-]

Aika kurjalta tuo kuulostaa. Varsinkin jos mies valehtelee usein (sanoo käyvänsä yhdellä mutta meneekin kauemmin, sanoo ettei työjutussa mene kauaa mutta menee kuitenkin tunteja jne). En itse varmaan jaksaisi tuollaista valehtelua ja odottelua. Mitä järkeä on suhteessa jossa ei kuitenkaan olla juurikaan yhdessä? Eikö yleensä seurustella juuri yhdessäolon ilon takia?

Aivan, noinhan sen pitäisi mennä. Johtopäätösenä sitten on vaan se että minun seurani ei kiinnosta tarpeeksi. Itse tykkäisin todella viettää yhdessä aikaa mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Ottaa kupoliin kun itse yrittää kaikkensa mutta toinen vesittää aina kaiken. Toivoisin että joskus vielä löytäisin sellaisen ihmisen vierelleni joka ajattelee asioista samoin kuin minä ja haluaa olla kanssani.

 

[Kathy66]

Minun arvaukseni on että mies on sen tyylinen että haluaa helposti kaiken, haluaa sinkkuelämää (myöhään töissä ja paljon aikaa kavereiden kanssa) mutta sitten myös sen kotipuolen kun harvoin kaipaa sitä eli lähinnä seksin vuoksi.
Jos olisin sinä niin lähtisin tietoisesti muuttamaan tilannetta koska tuo vaivaa sinua eikä se siitä miksikään muutu jos neljä vuotta on jo kulunut... Ota mies vakavaan keskusteluun, joko kerrot selkeästi face to face että et enää halua olla kaikessa kakkonen vaan tarvitset poikaystävää muutenkin kuin satunnaisen tunnin päivässä. Älä huuda tai syyttele mutta ole jämäkkä ja tee selväksi että jos hän ei muuta ajankäyttöään niin sinä lähdet. Ja tarkoita sitä, mies on nyt siinä uskossa (aiheellisesti) että sinä olet aina siellä kotona, teki hän mitä tahansa... eli hän ehkä tarvitsee herättelyä tämän asian suhteen. Jos koet että puhuminen ei onnistu niin kirjoita kirje.

Toinen vaihtoehto on lähteä hankkimaan selkeästi omaa elämää ja tätä kautta antaa miehelle noottia että sinä et ehkä aina olekaan saatavilla... Eli tietoisesti alkaat järjestämään omia juttuja elämääsi ja jos mies ehdottaa jotain niin joskus kieltäydyt (joo voi olla vaikea mutta pakollinen!) vedoten omiin menoihisi, tämä antaa miehellesi kynsille siinä mielessä että hän luottaa siihen että olet aina vapaa mihin vaan ja nyt kun näin ei olekaan niin hänkin toivottavasti vähän herää että okei, tuolla naisella voi olla muutakin vientiä. Ja sitten otat esille pyyntösi että voisitteko viettää enemmän aikaa yhdessä.

Mun mielestä hyvässä parisuhteessa puoliso tulee ensin ja sitten muu elämä. Ja tämä tarkoittaa sitä että jos mies on ollut viikon töissä illat niin puolisolle pitäisi järjestää ensin aikaa ja sitten muulle elämälle. Tämä mielestäni kertoo selkeästi sinun "arvosi" miehen silmissä jos pistää ensin muut asiat edelle ennen kuin viettää aikaa kanssasi. Omassa parisuhteessa on onneksi asiat tasapainossa että molemmat viettää aikaa kavereiden ja harrastusten parissa mutta aikaa löytyy tarpeeksi myös kahdenkeskiseen oleiluun, ilman sitä parisuhde ei voi toimia. Mutta that's just my opinion Kukin tehköön niin kuin kokee hyväksi, ap mun mielestä ei koe tätä tilannetta hyväksi niin suosittelen muutosta tai lähtöä. Menneisyys ei ole syy jäädä suhteeseen joka ei tyydytä, se seuraava mies voi olla juuri se oikea sulle

 

[Nainen]

Tuollainen mies, älä nyt loukkaannu, mutta epäilisin itse vahvasti että on toinen / toisia naisia kuvioissa. Ei normaali mies viihdy aina kaljalla omien kavereitten kanssa, varsinkin kun tietää ettet pidä siitä. Tai sitten on tosi keskenkasvuinen sitoutumiskammoinen mies, jolle vain omat kaverit merkitsevät jotakin. Sinä olet hänelle kodinhoitaja, paidansilittäjä.
Ala järjestää itsellesikin menoja, näytä hänelle ettet todellakaan ole aina valmiina kotona odottamassa. Miten hän siihen suhtautuisi. Jos ei hyväksy, anna mennä. Ei hän voi antaa itselleen erioikeuksia käydä kaljottelemassa harva se ilta ja viikonlopuillakin "töissä".
Onko hän yrittäjä? Jos ei, niin miten niitä töitä viikonlopuillakin riittää? Ettet nyt olisi liian sinisilmäinen...

 

[Mollukkapullukka]

Varsinkin jos mies valehtelee usein (sanoo käyvänsä yhdellä mutta meneekin kauemmin, sanoo ettei työjutussa mene kauaa mutta menee kuitenkin tunteja jne). En itse varmaan jaksaisi tuollaista valehtelua ja odottelua. Mitä järkeä on suhteessa jossa ei kuitenkaan olla juurikaan yhdessä? Eikö yleensä seurustella juuri yhdessäolon ilon takia?

Tuo nyt ei kyllä ole valehtelua.... ennustamisen lahjattomuutta pikemminkin.
Mutta todella, jos mäkin esim. viikonloppuisin meen töihin hoitamaan jotain spesiaali-/rästitöitä, en voi tietää meneekö siinä tunti vai neljä. Ja jos "yhdelle" lähtee niin tottakai se on venyvä käsite, riippuu aina siitä miten hyvin sillä "yhdellä" viihtyy, keitä tapaa jne.

 

[Mollukkapullukka]

Ei hän voi antaa itselleen erioikeuksia käydä kaljottelemassa harva se ilta ja viikonlopuillakin "töissä".
Onko hän yrittäjä? Jos ei, niin miten niitä töitä viikonlopuillakin riittää? Ettet nyt olisi liian sinisilmäinen...

Eli ensimmäinen ja ilmeisesti ainoa kriteeri pitäis olla että työ on vain ma-pe 8-16? Kyllä monet muutkin kuin yrittäjät joutuvat tekemään viikonloppu- ja iltatöitä, eiköhän se nyt ole ihan päivänselvä asia? Ja jos on on duunit kesken, osoittaa aikamoista työmoraalittomuutta ilmottaa että "en voi nyt hoitaa tätä työtehtävääni loppuun, täytyy mennä kotiin ettei tyttöystävä pahastu".

 

[-ap-]

Kiitos teille Kathy66 ja Nainen! Kathy66, sinulla oli paljon hyvää asiaa miten hoitaa tilanne. Olen ajatellutkin että alan sitten elämään omaa elämääni ilman että odotan hänen läsnäoloaan. Sekin kyllä ottaa päähän koska olen jo tehnyt niin edellisessä suhteessa joka päätyi lopulta eroon koska tunsin että meillä ei ollut enää mitään muuta yhteistä kuin yhteinen koti (eikä siinä kohtaa ollutkaan enää).

Jokatapauksessa otan tämän vielä puheeksi ilman huutamista ja kiukuttelua, kerron vaan että en ole tyytyväinen näin ja jos ei mikään muutu niin lähdetään eri teille. Ei ole mitään järkeä olla suhteessa jos ei koskaan olla yhdessä vaan soitellaan missä milloinkin mennään ja mitä tekemistä on taas joka estää yhdessäolon.

Sinulle Nainen sanoisin kommenttina että tuo pettämiskuviokin on käynyt joskus mielessä. Kysyin tästä häneltä eilen ihan suoraan, että onko hänellä joku toinen. Mies vastasi ettei ole ja hänellä olisi kyllä pokkaa sanoa minulle jos niin olisi. Hän vastasi siten että uskoin häntä. Kieltämättä silti pieni epäilyksen poikanen elää juuri siksi että meidän yhteinen aika on niin kortilla.

Jokatapauksessa tilanteen pitää muuttua. Olen täysin valmis jatkamaan sitten omillani, säästyy hermotkin kun ei koko ajan ota päähän toisen tekemiset ja tekemättä jättämiset. Sen olen huomannut että se tosiaan ottaa pannuun enemmän kun jatkuvasti odottaa toista eikä hän tule kuin jos viettäisi aikaa itsekseen ilman jatkuvaa miettimistä.

 

[Maikku-65]

Tuollainen mies, älä nyt loukkaannu, mutta epäilisin itse vahvasti että on toinen / toisia naisia kuvioissa. Ei normaali mies viihdy aina kaljalla omien kavereitten kanssa, varsinkin kun tietää ettet pidä siitä. Tai sitten on tosi keskenkasvuinen sitoutumiskammoinen mies, jolle vain omat kaverit merkitsevät jotakin. Sinä olet hänelle kodinhoitaja, paidansilittäjä.
Ala järjestää itsellesikin menoja, näytä hänelle ettet todellakaan ole aina valmiina kotona odottamassa. Miten hän siihen suhtautuisi. Jos ei hyväksy, anna mennä. Ei hän voi antaa itselleen erioikeuksia käydä kaljottelemassa harva se ilta ja viikonlopuillakin "töissä".
Onko hän yrittäjä? Jos ei, niin miten niitä töitä viikonlopuillakin riittää? Ettet nyt olisi liian sinisilmäinen...

Olen samaa mieltä. Siinä kyllä olen vähän eri mieltä, että ap. vain alkaisi järjestää omia menoja. Mielestäni olisi PUHUTTAVA asiasta miehelle. Luultavasti mies olisi vain tyytyväinen, jos ap. alkaisi viettämään aikaa omissa menoissaan...ei ainakaan "mököttäisi" silloin niistä miehen omista menoista? Ap:llä ja miesystävällä tuntuu olevan aivan päinvastainen käsitys parisuhteesta. Itse en neljää vuotta jaksaisi odotella muutosta asioihin.

Puhuminen ON vaikeaa joskus, mutta eihän tuo tilanne millään muulla ratkea mihinkään suuntaan. Ap vain kerää katkeruutta itseensä ja voi huonosti. En usko, että KUKAAN ihminen on niin korvaamaton, että hänen vuokseen kannattaa kärsiä ja menettää oman elämänilonsa.

Mies on nyt tottunut siihen, ettei ap vaadi mitään. Ja vahvasti luulen, että jollei hänellä ole toista naista nyt jo, niin ainakaan ap ei ole häntä varten...on vain tottumuksesta vielä yhdessä ja ilmeisesti niitä ihmisiä, joilla on oltava aina joku. Hän ei todella arvosta ap:tä kohtelemalla häntä noin epäkunnioittavasti. Rakkaus puuttuu, sen tajuaa jokainen.

Ap., lähde ihmeessä suhteesta, jollei puhuminen auta! Älä tuhlaa omia vuosiasi tuollaiseen itsekkääseen tapaukseen!

 

[minä vain]

Aika kurjalta tuo kuulostaa. Varsinkin jos mies valehtelee usein (sanoo käyvänsä yhdellä mutta meneekin kauemmin, sanoo ettei työjutussa mene kauaa mutta menee kuitenkin tunteja jne). En itse varmaan jaksaisi tuollaista valehtelua ja odottelua. Mitä järkeä on suhteessa jossa ei kuitenkaan olla juurikaan yhdessä? Eikö yleensä seurustella juuri yhdessäolon ilon takia?

Mulla oli ap:n miesystävän kaltainen heppu myös takavuosina. Paljastui toinen nainen, hän vietti aikaansa siellä. Ei tämä toinen nainen tiennyt mun olemassaolostani.

Tämä tapahtui Treella, kyseessä 35+ v ihminen nyt. Eihän ole sama? Vedätti kahta naista 6-0, ollen mun luona kirjoilla. Tapasin toisen naisen ja oli sille sanonut olevansa sinkku. Mies onnistui pitämään tätä peliä reilun vuoden, kunnes jäi kiinni ja ei saanu pitää meistä kumpaakaan naista enää.

 

[ytimessä]

Jokainen osaa kai priorisoida töitään ja aikataulujaan edes jollain tasolla. Jos tämän priorisoinnin jälkeenkin aika on kovin kortilla, kannattaa miettiä rehellisesti, onko parisuhteelle oikeasti tilaa elämässä.

Minun mieheni on yrittäjä, mutta hän kyllä pyrkii tekemään työnsä niin että meillekin jää yhteistä aikaa. Hän on ehkä liiankin kiinni minussa, haluaa aina olla kanssani ja tekee usein niin, että jatkaa töitä illalla luonani minun koneeltani. Ei siinä mitään, samalla puuhastelen omiani.
Vknloppuisin jos on töitä, hän pyytää minua mukaansa. Autan usein minkä voin, yhteiseen pesään minä sitä teen toki. Joskus jos hänellä on reissuja joilla en tekisi mitään mukana, hän pyytää silti seuraksi. Saan lähteä tai olla lähtemättä, se ono ma valintani. Joskus on kiva olla ihan yksinkin, eli välillä oikein odotan että saan olla rauhassa. Meillä ollaan siis yhdessä joka ilta arkena ja vknloppuisinkin niin paljon kuin mahdollista. Pidän miehestäni todella paljon, joten miksi ihmeessä en olisi tyytyväinen siihen, että hänkin haluaa minun seuraani?

Sanot miehellesi, että olet tyytymätön siihen että teillä ei ole yhteistä aikaa. Hän joko järjestää sitä tai ei, ja sen mukaan voit katsoa, onko kyse tosiaan tekosyistä vai siitä, että miehen elämään ei nyt muuta mahdu kuin työ ja kaverit. Uskoisin että jos hän on tosissaan suhteessa ja sinua rakastaa, jostain löytyy sitä aikaa.

 

[pohdiskellen]

Sanonpas aluksi, että on mukavaa että ap suhtautuu kommentteihin pohdiskellen, eikä syyttele siitä että täällä epäillään pettämistäkin. On kuitenkin hyvä miettiä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, ja miten toimii missäkin tilanteessa. Vaikka sitten kävisikin ilmi ettei siitä ole kyse.

Minunkin mielestäni jos ap alkaa vain mennä omia menojaan, mies saa juuri sen mitä haluaakin (eli sen mitä hänellä on nyt, säännöllistä seksiä ja joku jonka kainalossa nukkua). Tuskin hän ap:n seuraa alkaa yhtäkkiä kaipaamaan, jos ei ole tähänkään mennessä kaivannut. Ainoa keino (minusta) on siis puhua, ja katsoa onko mies oikeasti halukas muuttumaan jos vaarana on menettää sinut. Muutenhan meno jatkuu vain ihan samanlaisena hamaan tulevaisuuteen.

Tietysti ihmiset ovat erilaisia, jotkut tarvitsevat enemmän omaa aikaa ja joillakin on paljon harrastuksia, mutta tässä tapauksessa mies priorisoi kylmästi ystävänsä ja kaljanjuonnin avovaimonsa edelle. Mikä minusta on täysin väärin. Ymmärrän myös että joillakin ihmisillä on viikonlopputöitä, yötöitä, ylitöitä jne, mutta kun tässä tapauksessa kuulostaa siltä että mies on töissä joka ikinen päivä, ja pitkään. Sellainen kai nyt useimmissa paikoissa on jopa lainvastaista.