Parisuhde jumissa

[Onko toivoa]

Onko kenellään vastaavaa tilannetta ollut, olen miettinyt pääni puhki ja ajattelin nyt jakaa ajatukseni myös täällä. Olen ollut kuusi vuotta parisuhteessa, minulla on hyvä avomies, kiltti, uskollinen jne. Mutta jo noin vuoden verran meillä on ollut ihan omat menot pääsääntöisesti, tuntuu että ainoa asia mitä tehdään yhdessä on ruokakaupassa käynti.

Seksielämä on miltei kuollutta ja aikani noista asiosta puhuin että kun ei tehdä mitään yhdessä jne. ja mitään ei tapahtunut. Nyt sitten huomaan että minuakaan ei enää kiinnosta, joskus jopa toivoisin että hän löytäisi uuden että tulisi joku ratkaisu tälle. Tuntuu että tunteet on itsellänikin kuollut, mutta välillä mietin että voisiko ne vielä palata kun hän kuitenkin hyvä mies.
En ole enää mikään nuori vaan jo päälle 40 ja mietin välillä että jos tallaisen suhteeseen jään odottamaan niin montako vuotta menee tavallaan hukkaan?

Tiedän että jokaisen on tehtävä omat ratkaisunsa niin kuin parhaaksi näkee mutta olisi kiva kuulla ihan ulkopuolisen ajatuksia tilanteesta.

 

[Aurinko]

Toivoa on, usko pois.Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa.Parisuhde vaatii työtä ja puhumista ja kahdenkeskistä aikaa. Jos ette pysty puhumaan,kannattaa mennä avioliittoneuvojalle tai jollekin vastaavalle. Sinne voi mennä ensin vaikka yksin ja houkutella sitten mieskin mukaan.Meillä ainakin auttoi, kun ulkopuolinen , puolueeton taho puhui meille.
Monet itkut on itketty ja naurut naurettu.Nyt on kaikki hyvin ,olemme löytäneet toisemme uudestaan.
Nykyään erotaan aika helpoin perustein.Minä ainakin uskon siihen ,ettei vaihtamalla parane!

Onko kenellään vastaavaa tilannetta ollut, olen miettinyt pääni puhki ja ajattelin nyt jakaa ajatukseni myös täällä. Olen ollut kuusi vuotta parisuhteessa, minulla on hyvä avomies, kiltti, uskollinen jne. Mutta jo noin vuoden verran meillä on ollut ihan omat menot pääsääntöisesti, tuntuu että ainoa asia mitä tehdään yhdessä on ruokakaupassa käynti.

Seksielämä on miltei kuollutta ja aikani noista asiosta puhuin että kun ei tehdä mitään yhdessä jne. ja mitään ei tapahtunut. Nyt sitten huomaan että minuakaan ei enää kiinnosta, joskus jopa toivoisin että hän löytäisi uuden että tulisi joku ratkaisu tälle. Tuntuu että tunteet on itsellänikin kuollut, mutta välillä mietin että voisiko ne vielä palata kun hän kuitenkin hyvä mies.
En ole enää mikään nuori vaan jo päälle 40 ja mietin välillä että jos tallaisen suhteeseen jään odottamaan niin montako vuotta menee tavallaan hukkaan?

Tiedän että jokaisen on tehtävä omat ratkaisunsa niin kuin parhaaksi näkee mutta olisi kiva kuulla ihan ulkopuolisen ajatuksia tilanteesta.

 

[Ansku]

Sä olet nyt ollut sen verran pitkään parisuhteessa, että rakastumisen aika on jo ohi, ja nyt olisi aika löytää se arjen kumppanuus ja rakkaus jos se on löytyäkseen. Parisuhde vaatii työtä toimiakseen. Alun huuma ja autuus ei kestä kuin muutaman vuoden. Sen jälkeen parisuhde muuttuu tasaisemmaksi, arkisemmaksi. Mutta arkikin voi olla ihanaa, kun sen jakaa oikean ihmisen kanssa.

Miksi teillä molemmilla on vain omia menoja? Kannattaisiko teidän vähän keskustella asiasta? Aloittakaa vaikka joku yhteinen harrastus tai ihan mitä vaan. Päättäkää tehdä yhdessä asioita ja pitää huolta toisistanne. Ilmeisesti mitään perustavanlaatuista vikaa teidän parisuhteessanne ei ole, vaan kyse on hiljalleen tapahtuneesta rakastumisen hiipumisesta.

 

[Onko toivoa]

Suhteemme tuntuukin nykyisin enemmän kaverisuhteelta kuin parisuhteelta. Intohimo on kadonnut suhteestamme täysin. Ja kun olen useasti ehdottanut sitä että tekisimme jotain yhdessä niin mieheni kanta on ollut että meillä on niin eri harrastukset. No se on sitten jäänyt siihen. Olen myös sanonut että voisimme käydä vaikka elokuvissa tai syömässä tms. No sitten hän yleensä sanoo että mennään vaikka huomenna jonnekin syömään ja sen jälkeen kaikki taas ennallaan. En jotekin jaksa enää jankuttaa asiasta ja niinkuin laitoin niin on oma mielenkiintonikin jo kadonnut.

 

[mieti ennenkuin...]

Niin, komppaan edellisiä minäkin. Huomioi myös että jos lähdet "vaihtamaan" niin tuskin on enää kovin paljon ikäisiä VAPAITA ja LAPSETTOMIA miehiä tarjolla: eli onko sit kiva sekään et jakaa elämänsä jonkun kanssa jolla on "pakettina" mukana hankala ex, mustasukkaiset lapset (jotka eivät todellakaan helposti hyväksy isälleen uutta kumppania), raha-asiat entisestä elämästä.. ym.

Kokemuksesta voin kertoa että ei ole mitään ruusuilla tanssimista sekään!

Eri asia tietysti jos ajattelet eläväsi yksin jatkossa ?!

 

[eri ja yhteiset]

Mitkähän ne teidän yhteiset menot ja tekemiset ovat olleet suhteenne alkuaikoina?
Olisiko joku miehesi harrastus sellainen, että voisit mennä mukaan?
Miten mies suhtautuu, kun järjestät romanttisen/viettelevän yllätyksen?
Mitä kivaa sinä teet ystäviesi kanssa?
Onko teillä tuttavapariskuntia, joiden kanssa teette jotain yhdessä (veneilette, käytte syömässä, käytte teatterissa)?
Kysy mieheltäsi, haluaako hän erota.

 

[lkwj]

Mitkähän ne teidän yhteiset menot ja tekemiset ovat olleet suhteenne alkuaikoina?
Olisiko joku miehesi harrastus sellainen, että voisit mennä mukaan?
Miten mies suhtautuu, kun järjestät romanttisen/viettelevän yllätyksen?
Mitä kivaa sinä teet ystäviesi kanssa?
Onko teillä tuttavapariskuntia, joiden kanssa teette jotain yhdessä (veneilette, käytte syömässä, käytte teatterissa)?
Kysy mieheltäsi, haluaako hän erota.

Täysin samaa mieltä! Ota rohkeasti kissa pöydälle. Ehkä miehesi on erakkomainen luonne eikä hän edes tajua, miten sinä kärsit. Jos sanot, että harkitset eroa siksi, että olet suhteessanne niin yksin, niin se voisi olla hyvä keino avata keskusteluyhteys kunnolla.

Joskus miehille tulee erektio-ongelmia ja jos hormonitasapaino ei ole kunnossa, niin myös halut katoavat. Joskus tällaiset ongelmat on tosi helppo hoitaa lääkkeillä (esim. verenpainelääkitys kuntoon). Olisiko tällainen mahdollista miehesi kohdalla? Myös masennus aiheuttaa haluttomuutta ja passiivisuutta.

 

[Monimutka]

Suhteemme tuntuukin nykyisin enemmän kaverisuhteelta kuin parisuhteelta. Intohimo on kadonnut suhteestamme täysin. Ja kun olen useasti ehdottanut sitä että tekisimme jotain yhdessä niin mieheni kanta on ollut että meillä on niin eri harrastukset. No se on sitten jäänyt siihen. Olen myös sanonut että voisimme käydä vaikka elokuvissa tai syömässä tms. No sitten hän yleensä sanoo että mennään vaikka huomenna jonnekin syömään ja sen jälkeen kaikki taas ennallaan. En jotekin jaksa enää jankuttaa asiasta ja niinkuin laitoin niin on oma mielenkiintonikin jo kadonnut.

En tiedä onko asia oikeasti niin, mutta kirjoituksestasi saa sen kuvan että sinä odotat nimenomaan miehesi olevan se joka nostaisi parisuhteenne taas ylös. Jos hän ei saa vietyä sinua ulos syömään niin siten sinäkään et tee asialle mitään? Jos siis sinä varat pöydän ravintolaan niin eikö miehesi suostu lähtemään?
Tee siis ensin itse aktiivisesti asialle mahdollisimman paljon sillä sinuahan tuo suhteen kuihtuminen nimenomaan häiritsee. Voi olla että miehesi ei enää innostu mistään mutta olethan ainakin yrittänyt. Aika harvoin parisuhtessa on niin että toinen tajuaa tehdä juuri sitä mitä toinen tarvitsee. Yleensä muutos vaatii panostusta myös siltä joka muutosta haluaa.
Eikä se korjaannu enää yhdellä ravintolaillalla kun asiat ovat tuossa jamassa. Se vaatii pitkää panostusta. Sinä itse ratkaiset, oletko siihen enää valmis vai luovutatko mielummin...