Parisuhde kriisissä, ero harkinnassa, miten ihmeessä sen voisi välttää?

[ap]

Meillä on kyllä reilun vuoden ikäinen lapsi, kuulemma lapsen tultua välit monilla huononevat. Mutta kun ei vaan paranemista ole näköpiirissä. Riitelemme tai ainakin kinastelemme päivittäin, ja seksiä ei ole kuin ehkä kerran parissa kuussa, ja useinmiten toivon että mies pysyisi mahdollisimman paljon poissa kotoa, olen jotenkin onnellisempi kahdestaan lapsen kanssa.

Jotenkin vaikea uskoa että tämä tästä enää miksikään muuttuisi. Syitä en oikeastaan keksi muita kuin että ilmeisesti luonteemme eivät vaan sovi yhteen, kun jatkuvasti ärsytämme toinen toisiamme. Olemme olleet yhdessä 4 vuotta, ja nyt lapsen jälkeen on vasta alkanut tuntua tältä.

Olemme yrittäneet puhua, mutta kauhean vaikea yrittää keksiä ratkaisua, kun ei ole vain jotain yhtä selkeää ongelmaa, tai no ehkä rakkauden väheneminen.:-/

Vähän aikaa saattaa mennä suht hyvin, jos oikein keskitymme kumpikin, mutta sitten taas räjähtää. En haluaisi lapselle riitaista kotia. :-( Olisiko parempi erota, vai vaan odottaa, jospa asiat muuttuisivat parempaan jossain vaiheessa, kun lapsi kasvaa? Mielipiteitä, omia kokemuksia?

 

[Kamala]

Onko teillä haluja olla vielä yhdessä, ja selvittää mahdolliset ongelmat? Parisuhde on pitkälti tahdon asia, vaatii joskus lujaa tahtoa selvitä yhdessä, mutta myöhemmin huomaa sen kannattaneen. Pieni lapsi muuttaa aina suhdetta, mutta mielestäni ero ei ole siihen oikea vaihtoehto. Vaan se, että asioista keskustellaan ja tunteista puhutaan. Jos teillä on suhde ollut kunnossa ennen lasta, niin en ihan heti usko että lapsi sitä "pilannutkaan" on.

 

[mä]

meillä asiat jotakuinkin samoin mut tyttö 10kk ja seksiä on ollu viimeks 6kk sitte voimia sulle tiedän miltä tuo tuntuu.

 

[ap]

Onko teillä haluja olla vielä yhdessä, ja selvittää mahdolliset ongelmat? Parisuhde on pitkälti tahdon asia, vaatii joskus lujaa tahtoa selvitä yhdessä, mutta myöhemmin huomaa sen kannattaneen. Pieni lapsi muuttaa aina suhdetta, mutta mielestäni ero ei ole siihen oikea vaihtoehto. Vaan se, että asioista keskustellaan ja tunteista puhutaan. Jos teillä on suhde ollut kunnossa ennen lasta, niin en ihan heti usko että lapsi sitä "pilannutkaan" on.

Sehän se vaikeaa onkin, kun ongelmia on jotenkin kauhean vaikea nimetä. Kumpikin on vaan usein pahalla päällä toistemme seurassa, ja tulee tiuskittua puolin ja toisin, ärsytämme toisiamme, joskus tuntuu ihan että pelkällä olemassaolollamme.

Itse en enää löydä miehestä niitä piirteitä mihin hänessä ihastuin, ja varmaankin sama toisinkin päin.:-(

Lisäksi mies ei puhu tunteistaan ja ajatuksistaan vaikka mikä olisi, ei ole tippaakaan henkevä ihminen, eikä osaa ko. asioista puhua yhtään.

 

[poipoipoi]

Minusta vuosi on lyhyt aika ja vauva-aika hyvin poikkeuksellista aikaa. Ei tuossa ajassa ehdi kasvaa vanhemmaksi ja perheeksi. Suosittelisin kärsivällisyyttä ja yrittämistä. Tilanne on NIIN eri kun lapsi on vaikka 2,5v. Olisi mahdollisuus jälleen lähentyä ja palkitsisi koko perheen! Vauva-ajan rasituksissa en tekisi päätöstä joka vaikuttaa niin radikaalisti koko loppuelämään - erityisesti lapsen loppuelämään.

 

[Kamala]

Sehän se vaikeaa onkin, kun ongelmia on jotenkin kauhean vaikea nimetä. Kumpikin on vaan usein pahalla päällä toistemme seurassa, ja tulee tiuskittua puolin ja toisin, ärsytämme toisiamme, joskus tuntuu ihan että pelkällä olemassaolollamme.

Itse en enää löydä miehestä niitä piirteitä mihin hänessä ihastuin, ja varmaankin sama toisinkin päin.:-(

Lisäksi mies ei puhu tunteistaan ja ajatuksistaan vaikka mikä olisi, ei ole tippaakaan henkevä ihminen, eikä osaa ko. asioista puhua yhtään.

Ettekö voi puhua niistä asioista, mikä toisessa ärsyttää, miksi tiuskitte jne.? Haluaako mies erota? Mun mielestä noista jutuista on puhuttava (ja saada myös mies tajuamaan, että on pakko puhua jos haluaa perheenne pysyvän yhdessä ).

 

[ap]

Sehän se vaikeaa onkin, kun ongelmia on jotenkin kauhean vaikea nimetä. Kumpikin on vaan usein pahalla päällä toistemme seurassa, ja tulee tiuskittua puolin ja toisin, ärsytämme toisiamme, joskus tuntuu ihan että pelkällä olemassaolollamme.

Itse en enää löydä miehestä niitä piirteitä mihin hänessä ihastuin, ja varmaankin sama toisinkin päin.:-(

Lisäksi mies ei puhu tunteistaan ja ajatuksistaan vaikka mikä olisi, ei ole tippaakaan henkevä ihminen, eikä osaa ko. asioista puhua yhtään.

Ettekö voi puhua niistä asioista, mikä toisessa ärsyttää, miksi tiuskitte jne.? Haluaako mies erota? Mun mielestä noista jutuista on puhuttava (ja saada myös mies tajuamaan, että on pakko puhua jos haluaa perheenne pysyvän yhdessä ).

Olemme puhuneet ko. asioista ja näistä ärsyttävistä piirteistä, mutta eipä siitä paljon ole ollut hyötyä, ei kumpikaan pysty itseään muuksi muuttamaan. Muutaman päivän tosiaan onnistuu, kun oikein keskittyy. :-/