Parisuhde kuralla ja motivaatio hukassa

[Vici*]

***

 

[shh]

Kuulostaa surullisen tutulta. Meillä on vuosien saatossa vaivihkaa tilanne pahentunut ja nyt vasta alan tajuta, että jonkin asteista alistamista tämä ehkä on. Mies syyttää minua milloin mistäkin ja pitää oikeutuksenaan sitä, että olen "rassannut" häntä samoilla asioilla jo vuosia. Niinpä hän saa hermostua mm. siitä, että en valitse kaupassa oikeaa kassajonoa tai ajan autolla liian hitaasti risteyksessä. Mustasukkaisuus saa välillä pelottavia mittasuhteita, kun esimerkiksi lapsemme kaverin isälle jutteleminen on hänestä epäilyttävää. Mies ei tosin, ainakaan tietääkseni, seuraile minua salaa, vaikka en pitäisi sitä ihan mahdottomanakaan.

Mitään positiivista en ole häneltä kuullut moneen kuukauteen. Tunne siitä, etten kelpaa ja ettei hän arvosta minua, nakertaa motivaatiota parisuhteen eteen taistelemiseksi. Kuten sinäkin, olen usein miettinyt, että yksin olisi helpompaa. Toiset miehet eivät minua kiinnosta, mutta joskus ystävälliset kasvot nähdessäni, käy mielessä, että olisikohan tuollaisen ihmisen kanssa helpompaa, normaalia. Vai onko kaikissa parisuhteissa näin kurjaa kuin omassani. Asiathan voisivat olla paljon huonomminkin -pitäisikö nyt siis herätä huomaamaan, miten hyvä suhde tosiasiassa onkaan vai miten huonosti minua on kohdeltu jo vuosia? Muuttuuko tämä koskaan paremmaksi, jos se tähän asti on koko ajan vain muuttunut pahemmaksi?

 

[Vici*]

***