Parisuhde päättymässä - miten olette selvinneet?

[mistä voimia?]

Parisuhteeni on päättymässä. Olen päättänyt jättää avomieheni. Rakastan miestä koko sydämestäni, olemme kihloissa. Mutta miestä kiinnostaa yhä enemmän juhliminen ja omat harrastuksena kuin sitoutuminen minuun. Vaikka rakastan häntä, olemme liian erilaisia. En jaksa enää käydä n. sadatta keskustelua asioista ja muituttaa häntä minun olemassaolostani. Tiedän että hänkin rakastaa minua, mutta hän on luonteeltaan itsekäs. Hänelle on pääasia että on kivaa, mukavaa ja helppoa. Siksi hänelle ei voi puhua huolista taikka murheista. Tämän kaiken ulkopuolella hän on ihana, luotettava mies. Menestyvä ja fiksu. Seksielämä on kukoistanut. Mutta kuitenkin, tiedän että tämä suhde ei kestä. Hän pitää minua itsestäänselvyytenä. Hän haluaa että saa tehdä ja mennä miten haluaa. Saan toki tulla mukaan mutta hän suunnittelee iltansa ja viikonloppunsa minulta mitään kysymättä.
Eropäätökseeni ei liity mitään draamaa, ei kolmansia osapuolia.

Mutta, miten te olette selvinneet erosta, jossa vielä toista rakastetaan? Mieleni tekisi kokoajan perua päätös. Käpertyä toisen kainaloon ja sopia riitä (niinkuin monet kerrat aikaisemminkin)... olen kuitenkin vielä nuori, vasta 26. Ajattelen että uuden kumppanin löytäminen on vielä "helpompaa" (onko se sitä koskaan)... minun olisi JÄRKEVÄÄ erota hänestä nyt. Mistä voimia ylläpitää päätös?

 

[mies1]

Kirjoita itsellesi perusteluita ja oikeita tapahtumia, miksi haluat erota. Ja säilytä tämä kirje itselläsi ja lue sitä aina kun sinä alat peurumaan päätöstäsi.

Voimia.

 

[aika auttaa]

hei

olen melkein samassa tilanteessa, jättänyt eilen miehen josta tykkään valtavasti, mutta tiedän myös ellen nyt lähde päädyn täysin rikki, hän ei välitä kyllin minusta että tästä voisi tulla mitään pysyvää ja on helpompi lähteä nyt kuin ehkä vuoden päästä jne
Sinulla on sama tilanne, miten täyttää aika jota vietettiin yhdessä? Itse aijon mennä webpage kursille, alkaa taas käymään piirrustuskurseilla jne, eli täyttää päiväni niin etten edes jaksa ajatella mitään...ja kun ehkä 2-3 kuukauden päästä kurssit loppuu, olen oppinut jotain uutta ja saanut välimatkaa..jos silloin vielä sattuu ja en ole tavannut ketään uutta, yritän matkustella jne...pahimman eron jälkeen minulta meni noin 3 vuotta, kunnes yhtenä aamuna herätessä oli kuin olisin vaihtanut hametta, ei sattunut enää yhtään ja olin lopultakin vapaa!!
Yleensä vie vähintään noin 3 kuukautta päästä jonkinmoiseen tasapainoon tärkeän ihmis suhteen päätyttyä, joten älä odota yli yön olevasi niinkuin ei mitään koskaan olisi tapahtunutkaan, vaan anna itsellesi aikaa...kyllä elämä jatkuu, vaikkei heti siltä tuntuisikaan.
toivotan sinulle kaikkea hyvää ja todella sinun iässäsi kuvaan tuleemyös se että haluat perheen, ja jos et voisi luottaa häneen miehenä, voisiko hän olla hyvä isäkään?

jatketaan matkaa...

 

[voimat haussa]

Hei,

Tämähän oli kuin itseni kirjoittama. Eihän kukaan vaan ole käynyt kirjoittamassa tätä tekstiä minun puolestani?? Ikä ja kaikki osuu kohdilleen. Hmm...

Paljon voimia ja ymmärrystä sinulle. Täällä ollaan hengessä mukana.

 

[vm80.]

Samanlaisessa tilanteessa minäkin.
Olisiko teillä sähköposti-osoitteita? olisi helpottavaa jakaa kokemuksia ja tukea toisiamme!

 

[mistä voimia?]

Samanlaisessa tilanteessa minäkin.
Olisiko teillä sähköposti-osoitteita? olisi helpottavaa jakaa kokemuksia ja tukea toisiamme!

On mulla tietenkin email !