Parisuhde päin peetä toisen lapsen jälkeen...

[onneton..]

Menee tosi huonosti miehen kanssa nyt puoli vuotta toisen lapsen syntymän jälkeen Ahdistaa paljon, koska haluaisi, että lasten pikkulapsiaika olisi onnellista aikaa. Tuntuu, että joka asiasta tulee riita. Ei tarvi kun yksi lause sanoa, (miehen) töistä kotiin tulon jälkeen ja heti on riita tai ennemminkin mykkäkoulu pystyssä. En edes muista milloin se olisi hymyillyt mulle viimeksi. Enkä minä nyt omasta mielestäni mikään kauhea pirttihirmukaan ole. Mies saa mennä omia menojaan, ikinä en ole kieltänyt menemästä. Saa ostaa laitteita ja katsoa telkasta mitä lystää. Edes kotitöihin en pakota vaan aikalailla hoidan yksin kaikki. Miksi ihmeessä sille on tää elo nyt niin vaikeeta? Olen kyllä yrittäny kysyä mikä vituttaa ja yrittänyt, että keskusteltais mutta ei kuulemma just nyt kiinnosta tai jaksa puhua mistään. Niinku ikinä. Seksiä kyllä vonkaa silloin sun tällöin ja voitte kuvitella, että minua kiinnostaa ihan helvetisti...eli ei!
En mitää eroakaan haluaisi ottaa, vaikka välillä itsestä tuntuu, että yh:na olisi melkein helpompaa. Silloin sais sentään olla onnellinen, eikä kukaan vittuilis tai mököttäis täällä.
Onks mitään vinkkejä millä voisin saada jotain eloa/iloa tuohon toiseen? Näinkään ei voi kauaa enää jatkua tai itse räjähdän.

 

[jep..]

aikalisä ehkä hyvä vaihtoehto. Menet vaikka mummolaan lasten kanssa pariksi päiväksi tms. Meillä mies vähän samaa luokkaa kirjoituksen perusteella. Nyt kun lapsi on vähän isompi, mies ei suostu vaihtamaan edes lapsen kakkavaippaa..Vaikea muuten neuvoa, kun ei tunne tapausta, mutta välillä pieni levähdys toisistaan auttaa. Ja jutteluun pakottaminen. Seksin suhteen ole tiukkana. Meillä sama homma ja sanon kyllä aina miten asia on jos se vaan kiinnostaa.

 

[Mes]

Juuri jostain vanhemmasta vauvalehdestä luin, että toisen lapsen saaminen on parisuhteelle suurempi haaste kuin ensimmäisen.

Meillä toinen tulossa ja kun ensimmäisenkin vauva-aika oli melkoista kitkutusta, niin ollaan menossa perheneuvolan kautta parisuhdeneuvojalle vähän niinkuin jo ehkäisevästi. Työn takana oli saada mies siihen suostumaan, mutta kyllä se lopulta taipui. Tällä hetkellä suhde voi hyvin, mutta voin jo ennustaa että vaikeita aikoja on tiedossa kunhan vauva tulee.

Olisiko teillä mahdollista mennä jollekin neuvojalle? Kai mieskin tajuaa ettei kaikki ole kohdallaan, ja että paremminkin asiat voisivat olla? Minun kyllä täytyi ottaa rumat keinot käyttöön ja sanoa suoraan etten suhteeseen tule jäämään jos asiat eivät muutu. Olin todella epätoivoinen, suhde kurjassa jamassa ja pelkäsin tilanteen pidemmän päälle jo vaikuttavan lapseenkin.

 

[niuku9]

Tuon parisuhteen kannalta kannattaisi aina kyllä miettiä tarkkaan PERHEEN voimavaroja, kun esikoisen jälkeen suunnitellaan jälkikasvua. Joku arvostettu brittipsykologi oli tutkinut joitakin vuosia sitten, että vauva on parisuhteessa iso kynnys. Tutkimuksen mukaan mitä enemmän vauvoja hankitaan, sitä isompi riski on avioerolle. Yksi lapsi vielä menettelee, mutta toinen on jo tosi iso riski joutua eroon. Yksi syy on juuri siinä, että ajallisesti menee jopa vuosia ennenkuin äiti palautuu henkisesti ja fyysisesti takaisin "ennalleen" univajeista sekä imetyksen ja synnytyksen aiheuttamista rasituksista (harva nykyään syö terveellisesti, joten erilaisia puutostiloja, jatkuvaa uupumusta jne voi tulla jo ihan yksipuolisesta ravinnosta, kun synnytyksen jälkeen ei ravinnosta saa kaikkea tarvitsemaansa hivenainetta, vitamiiniä jne).

Minä suosittelisin, että pistäisit lapset hoitoon (maksulliseen hoitoon, jos muu ei auta) ja vaadit miestä keskustelemaan. Kerro, että asioista on puhuttava, sillä ero on suhteessanne todella iso uhka. Kerro myös, että koet epäreiluna, että sinun pitäisi antaa seksiä, kun et itse koe saavasi mieheltäsi tukea, vaikka juuri nyt tarvitset sitä. Seksi ei saisi olla "vaihtokauppaa", mutta käytännön elämässä se sitä usein on. Jos ei ole hyvä mieli, niin eipä sitä pysty irrottautumaan v*tutuksesta miestä kohtaan ja heittäytyä iloisesti seksiin, vaan asioiden pitää olla jollakin tavoin kunnossa, jotta seksikin sujuu. Miehesi ei ilmeisesti ymmärrä tätä.

Oletko miettinyt, että kun annat miehesi mennä vapaasti, niin hänelle "ruoho" saattaa näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella? Ehkä häntä jollakin tasolla ottaa päähän, kun kotona on vaan sitä samaa vauva-arkea ja kaikkialla muualla tuntuu olevan paljon hauskempaa. Ehkä myös saattaa olla pientä sutinaa suhteessa.

Miehelläsi on aikuisena ihmisenä vapaus valita, haluaako hän sitoutua parisuhteeseen ja lapsiin vai ei. Jos hän ei halua, hän maksaa elatusmaksuna sinulle sitten jatkossa sen, ettei hän halua olla kuvioissa mukana. Todennäköisesti miehesi haaveilee vapaudesta, muttei tajua, ettei muuallakaan sen kivempaa ole. Jos ero tulisi, se tod.näk. olisi aikamoinen järkytys, ettei se elämä ilman teitä kolmea olisikaan niin ihanaa.

Jos mies ei suostu kuuntelemaan, kirjoita hänelle kirje.

 

[miesten elämää]

Onko tämänpäivän kaikki miehet ihan idiootteja?! Varmasti jossain on poikkeus joka vahvistaa säännön, mutta onko miehille kehittynyt jokin geenivirhe aivoihin aikojen saatossa?! Onhan se parisuhde(kin) molempien aikaansaama, ylläpidettävä ja hoidettava!! Tuntuu niin pahalta kuulla näitä juttuja (siis ei meilläkään mikään poikkeus ole) että miehen ei tarvitse osallistua kotitöihin, lastenhoitoon, eikä puolisonsa hyvinvointiin. Saa mennä menojaan kuin mikäkin murrosikäinen ku**pää. Jessus!
Minä palauttelen omaani maantasalle puhumalla, mutta siitäkin totean etten minä ole hänen äitinsä ja omaehtoisesti on minun kanssani perheen perustanut. Jos ei kiinnosta, niin lähteköön pois. Ja minä lähden lasten kanssa siinä vaiheessa kun elämä on ap. kuvaamaa. (Toivottavasti ei sinne asti kuitenkaan mennä)

Nyt ap juttelee suoraan miehensä kanssa ja kerrot omista tunteistasi, jos mahdollista, niin lähdet "lomalle" vanhempiesi tai ystäväsi luokse muutamaksi päiväksi.

 

[Höhh]

Aivan, tuntuu, että miehellä usein on 'varaa' käyttäytyä lapsellisesti ja mennä omia menojaan kun taas naiselta odotetaan ehdotonta sitoutumista perheeseen ja miehen 'vikojen' hiljaista hyväksymistä. Toisaalta, taitaa olla osittain ihan biologinen juttu että nainen ei haluakaan omia menoja niin paljon, lapset on jollain tasolla riippuvaisempia äidistään jne, joten tämäkin mahdollistaa kyseisen asetelman.

Mieskin kuitenkin on niitä lapsia halunnut, mikä tarkoittaa sitä, että on sitouduttava edes yrittämään toimia perheen hyvinvoinnin hyväksi. Oikein ei ole sekään, että nainen kantaa yksin huolta parisuhteen tilasta ja sen vaikutuksesta perheen hyvinvointiin. Miksi miehellä pitäisi olla oikeus paeta ongelmia ja 'mennä vapaasti', eihän sitä ole naisellakaan? On suuri taakka kantaa ongelmia yksin ja samalla huolehtia hyvin perheestään. Siihen tarvitaan puoliso tueksi. Yhdessä on huolehdittava perheen hyvinvoinnista. Murrosikä, kuulkaas (miehet), meni jo. Kauan sitten.

 

[Ahistusta täälläkin]

Täällä menee aikalailla ap:n kuvailemalla tavalla, varsinkin seksin suhteen. En edes jaksa tässä puida meidän tilannetta, mutta välillä on yhtä helevettiä tämä elämä! Yritän itseäni psyykata sillä, että kunhan tämä pikkulapsiaika on ohi, niin sitten helpottaa. En ole sitten enää niin kiinni lapsissa ja ehdin taas tutustua omaan itseeni ja mieheeni uudelleen.

Tämä nyt ei mitenkään tuo helpotusta ap:lle, mutta tiedät ainakin että meitä on muitakin samassa jamassa olevia. Tsemppiä ja jaksamista!

 

[Mut oikeesti!]

Täällä menee aikalailla ap:n kuvailemalla tavalla, varsinkin seksin suhteen. En edes jaksa tässä puida meidän tilannetta, mutta välillä on yhtä helevettiä tämä elämä! Yritän itseäni psyykata sillä, että kunhan tämä pikkulapsiaika on ohi, niin sitten helpottaa. En ole sitten enää niin kiinni lapsissa ja ehdin taas tutustua omaan itseeni ja mieheeni uudelleen.

Tämä nyt ei mitenkään tuo helpotusta ap:lle, mutta tiedät ainakin että meitä on muitakin samassa jamassa olevia. Tsemppiä ja jaksamista!

Minkä takia _sinun_ pitää tutustua itseesi ja mieheesi uudelleen. Onhan se totta että äitiys muuttaa ihmistä, mutta tuleehan miehestäkin isä! Oikeesti naiset!!! En nyt todellakaan ehdottele mitään barrikaadeille hyppäämistä, muksut kainalossa, mutta ei sitä tarvitse olla yksin kahden ihmisen suhteessa!
Voimia ja jaksamisia kaikille kanssasisarille!!

 

[yks vaan..]

Hei !Meillä oli sama tilanne esikoisen jälkeen ja seksi ei kiinnostanut minua pätkääkään..Rakastan kyllä miestäni ja näin mutta huomasin tuossa kun saimme nämä meidän kaksoset ja sen jälkeen mulle tehtiin sterilisaatio että kun en käytä hormoonallista ehkäisyä olen PALJON halukkaampi petihommiin jopa kaksosten jälkeen vaikka väsyneenä..heh.. En siis tarkoita nyt että kaikkien pitäis hommata sterilisaatio tai jotain vain pieni huomioni itsestäni ja pillereistä.. Jaksamista kaikille kenellä on ongelmia ja stemppiä.Kyllä se minunkin mies on välillä ihan ääliö

 

[Ahistusta täälläkin]

Tottakai mies ja nainen muuttuu vanhemmuuden myötä. Mutta kun EI OLE AIKAA muuhun kuin siihen perheen pyörittämiseen, ei ole aikaa edes omiin ajatuksiin!! Jos olis joskus kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, niin vois muistella miksi siihen mieheen rakastuikaan. Muistan oikein hyvin ajan, kun ihmettelin miten jotku päästää suhteen siihen jamaan, että on pakko lopulta erota. No en enää ihmettele, niin se vain joillakin menee. Se on hienoa, että on pareja jotka vanhemmuuden myötä vain hitsautuvat tiiviimmin yhteen. Minä en tarvitse yhtään enempää ulkopuolisten paheksuntaa ja päivittelyä asiasta. Uskokaa pois, että olen itseäni ruoskinut asiasta riittävästi. Välillä vain tien löytäminen umpikujasta on todella vaikeaa!

 

[naapurin emäntä]

Tehkää yhdessä niitä kotihommia ynnä muita. Kerroit, että teet yksin lähes kaiken, ja miehesi saa mennä ja tehdä miten haluaa. Kai hänelle on tullut tunne, että sulle on aivan sama miehen suhteen, että sun elämä pyörii vain kodin ja lasten ympärillä. Ukko on vähän niinku pullautettu ulkopuolelle. Kannattais keskustella ukko-kullan kanssa ihan asiallisesti.