Ollaan oltu miehen kanssa kimpassa yli 20 vuotta ja naimisissa 15 vuotta.
Meillä on 3 lasta; 2 murkkua ja nuorin eskarissa. Mittani alkaa pikkuhiljaa täyttymään, mikään ei ole miehelläni koskaan hyvin ja kaikki on minun syytäni. Jos mitä vain on, niin syy on minussa; vessapaperi jos sattuu loppumaan, niin mitä minäkin teen kaiket päivät, kun en pysty edes #&%?$!* huolehtimaan. Kakarat jos kiukuttelee, niin mun pitää katsoa itseäni peiliin ja sitä saa kuulemma, mitä tilaa. Henkistä väkivaltaa ja henkistä alistamista. Ei ikinä kehuja. Jos soitan viikonloppuna kottin töistä kysyäkseni, miten menee, niin multa kysyttän heti, että kuit mikä sun ongelmas on. Mun sukulaiset on KAIKKI #&%?$!*ä ja mies ei halua olla niiden kanssa tekemisissä. Mies ei myöskään tykkää, että mä soittelen sukulaisilleni. Pahinta; mieheni on KUUMA-KALLE; edessä jarruttelevaa autoilijaa pitää vetää turpiin ja virastossa asioidessa menee hermo alle viiden minuutin, jos joutuu odottamaan. Erota vai ei; tätä kyselen itseltäni yhä uudestaan joka päivä, miksi jatkaa. En kuitenkaan halua olla yksinhuoltajakaan, vaikka se olisi varmaan mun tapauksessa helpompi vaihtoehto mulle, mutta entä lapset, tarviiko ne isän ja äidin saman katon alle? Teen kaikki kotityöt yksin, maksan laskut, hoidan ja huollan lapset, lemmikit. ( Olen kokopäivätöissä). Mitä tekee mies kun tulee töistä kotiin? Makaa sohvalla, kattoo telkkaria, juo kaljaa ja arvostelee mun toimia. Kotimmekin on sisustuksineen suoraan kuin #&%?$!*ä mieheni mukaan. Arvatkaa vaan jaksanko ajatella jotain kodin sisustamista, hyvän kun kerkiän ruttinit tekemään. Ruikuti,ruikuti, ruikuti vaan. En tiedä, viittiikö kukaan tätä lukea, mutta helpotti kummasti kun saa edes purkaa tuntojaan. Kun ehdotan miehelleni keskustelua, niin hän sanoo, et puhu #&%?$!* ja se on siinä. Osaisinpa edes elää omaa eläämääni tässä kurjassa ns. parisuhteessa, jossa koen olevani aivan yksin ja todella yksinäinen. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia, yhtä hankalia miehiä? Kirjoittakaa ja kertokaa! Sekin helpottaisi, jos kuulisi, että vastaavaa löytyy naapurista.
Meillä on 3 lasta; 2 murkkua ja nuorin eskarissa. Mittani alkaa pikkuhiljaa täyttymään, mikään ei ole miehelläni koskaan hyvin ja kaikki on minun syytäni. Jos mitä vain on, niin syy on minussa; vessapaperi jos sattuu loppumaan, niin mitä minäkin teen kaiket päivät, kun en pysty edes #&%?$!* huolehtimaan. Kakarat jos kiukuttelee, niin mun pitää katsoa itseäni peiliin ja sitä saa kuulemma, mitä tilaa. Henkistä väkivaltaa ja henkistä alistamista. Ei ikinä kehuja. Jos soitan viikonloppuna kottin töistä kysyäkseni, miten menee, niin multa kysyttän heti, että kuit mikä sun ongelmas on. Mun sukulaiset on KAIKKI #&%?$!*ä ja mies ei halua olla niiden kanssa tekemisissä. Mies ei myöskään tykkää, että mä soittelen sukulaisilleni. Pahinta; mieheni on KUUMA-KALLE; edessä jarruttelevaa autoilijaa pitää vetää turpiin ja virastossa asioidessa menee hermo alle viiden minuutin, jos joutuu odottamaan. Erota vai ei; tätä kyselen itseltäni yhä uudestaan joka päivä, miksi jatkaa. En kuitenkaan halua olla yksinhuoltajakaan, vaikka se olisi varmaan mun tapauksessa helpompi vaihtoehto mulle, mutta entä lapset, tarviiko ne isän ja äidin saman katon alle? Teen kaikki kotityöt yksin, maksan laskut, hoidan ja huollan lapset, lemmikit. ( Olen kokopäivätöissä). Mitä tekee mies kun tulee töistä kotiin? Makaa sohvalla, kattoo telkkaria, juo kaljaa ja arvostelee mun toimia. Kotimmekin on sisustuksineen suoraan kuin #&%?$!*ä mieheni mukaan. Arvatkaa vaan jaksanko ajatella jotain kodin sisustamista, hyvän kun kerkiän ruttinit tekemään. Ruikuti,ruikuti, ruikuti vaan. En tiedä, viittiikö kukaan tätä lukea, mutta helpotti kummasti kun saa edes purkaa tuntojaan. Kun ehdotan miehelleni keskustelua, niin hän sanoo, et puhu #&%?$!* ja se on siinä. Osaisinpa edes elää omaa eläämääni tässä kurjassa ns. parisuhteessa, jossa koen olevani aivan yksin ja todella yksinäinen. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia, yhtä hankalia miehiä? Kirjoittakaa ja kertokaa! Sekin helpottaisi, jos kuulisi, että vastaavaa löytyy naapurista.
pienen pojan äitinä taas. Rakasta itseäsi ja mieti ansaitsetko sen mitä nyt saat.