parisuhde ulkomaalaisen miehen kanssa

tapasin netissä ihanan ulkomaalaisen miehen jonka kanssa haluaisin tutustua paremmin. hän on asunut jo jonkin aikaa suomessa, mutta ei vielä osaa kunnolla puhua suomea. minulla on aikaisempaa kokemusta netin kautta tutustumisesta joten sen suhteen ei ole mitään ongelmia. olemme jutelleeet miehen kanssa puhelimessa, ja juttu luistaa niiltä osin kuin se on kahden ihmisen huonon englanninkielen taidon suhteen mahdollista.

onko täällä ketään, jolla on ulkomaalainen mies? jos joku voisi kertoa miten on mennyt kun kaksi eri äidinkieltä ja kulttuuria kohtaavat?

 

Olen asunut ja jonkin aikaa myös seurustellut ulkomaalaisen miehen kanssa (britti). Vaikka puhun sujuvaa englantia, tuli usein ilmaistua itsensä väärin, vaikea toisella kielellä sanoa jotain, toisaalta taas jotain asioita oli helpompi sanoa kuin suomeksi olisi ollut. Mutta kyllä suhteessa tarvitaan yhteinen kieli, yhteitekijänä netin kautta eikä samaa kieltä on aika heikkoa. Tämä on vain minun mielipiteeni.
Uuden ihmisen kanssa saattaa helposti riittää juttua, mutta eri kulttuuritausta voi olla vaikea tekijä vaikka molemmat olisivat länsimaalaisia. Suomalainen on aika erilainen muihin verrattuan.

 

'Suomalainen on aika erilainen muihin verrattuan.'

Minulla on ulkomaalainen mies, mutta vaikka eroja onkin, en ihan allekirjoita tuota väitettä. Kulttuureissa, varsinkin länsimaisissa, on kuitenkin paljon yhtäläisyyksiä kuin eroja. Jotkut kulttuurit ovat Suomea lähempänä kuin toiset, irkut vs. ranskikset ja niin edelleen. Ja tästäkin löytyy mielipide-eroja riippuen arvioijan omista henkilökohtasista ominaisuuksista. Näillä kulttuurieroilla tarkoitan syvempiä eroja arvoissa - tapaeroja kyllä riittää, ja niistä mielestäni tulee harvemmiin ongelmia, kunhan ollaan opittu tietämään mitä toinen milläkin eleellä ja sanonnallaan tarkoittaa.

Tärkeintä ulkomaalaisen kanssa toimiessa on kokemukseni mukaan oppia lukemaan rivien välistä. Viestittääkö mahdollisesti suomalaista kohteliaammin kommunikoiva mies jotain perushuomaavaisuuseroa vai opittuja käytöstapoja, jotka voivat karista arjen astuttua kuvaan. Kun ulkomaalainen mies osoittaa kiinnostusta/ihastusta persoonaasi erikoisuuksiin, mitä hän sillä tarkoittaa?

Vaikeinta on siis löytää tapaerojen takaa se oikea persoona. Ja sitten mua ainakin kiinnostaisi miehen tasa-arvokäsitykset.

 

Tarkoitin juuri tuolla suomalaisen erilaisuudella esim. näitä tasa-arvo kysymyksiä ja naisen kohtelua. Suomalaisena minulla on suomessa miehiä ystävinä ilman takaa-ajatuksia, ja olen mieheni kanssa tasa-arvoinen. Mutta esim. briteissä on vielä paljon sitä, että vaimo jää kotiin hoitamaan lasta ja mies on mies, tosin voi olla kohteliaampi kuin suomipoika, joka taas on opittuja käytöstapoja.
Samalla tavoin suomessa nainen toki voi hoitaa kodin ja mies elannon, mutta esim. italialaisten ja ranskalaisten (miesten) suhtautuminen naiseen on ihan erilainen kuin suomalaisten. Tämä on siis karkea yleistys, henk.koht. eroavaisuuksia on aina.

 

Juu, onkin tooooosi hankalaa löytää Suomesta naisia joilla ulkkismies. Ne on niin hiiiiiiirveeeen harvinaisia.

Naurattaa kyllä lukea näitä juttuja ihanista ulkkispojuista, kun omilla silmillään näkee että Suomeen on naisten perässä muuttanut lähinnä jotain ulkomaiden Uuno Turhapuroja... Eivät kyllä olis kotimaastaan naista saaneet.

 

Joo, toi tasa-arvokysymys on mielenkiintoinen. Mun mies on myös britti ja esitti suhteemme alussa liudan tosi kaksinaismoralistisia käsityksiään... Hänen kohdallaan se kuitenkin oli semmoinen kasvuympäristöstään opittu stereotyyppinen helppo tapa käsitellä näitä asioita, joka ei kuitenkaan vastannut hänen syvempiä arvojaan. Nykyään vitsailemme stereotypioilla, ja mieheni on ilmaissut halunsa jäädä kotiin myös joksikin aikaa kun lapsemme syntyy.

Mielestäni vain siinä vaiheessa kun katsotaan parisuhdetta kokonaisuutena, ei voi havaita ihan kauhean merkittäviä kulttuuriin sidottuja eroja, machomiehiä löytyy Suomestakin ihan ""kiitettävästi""...

 

Niin monta on tarinaa, kuin on suhdettakin! Suhteet joko onnistuvat, tai sitten ei. Onko se tae suhteen onnistumisesta, että on samasta kulttuurista ja maasta? No, ei ole! Tyhmiä kun kyselee, niin tyhmiä myös vastataan.

 

en minä sitä tarkoittanutkaan että suhde onnistuisi jos se on onnistunut jollain muulla. ajattelin vain että onkohan se vaikeaa oppia toisen kanssa olemaan jos yhteinen kieli on huonosti puhuttu englanti.

 

Voi herran pieksut kun ihmiset kyselee TYHMIÄ! En jaksa käsittää näitä ulkkis-suomalaishorinoita. Tätä samaa kysymystä jaksetaan ihmetellä täällä päivästä toiseen kuin suurtakin ongelmaa. Ja sitten viisat suomalaiset neuvovat asiantuntevasti, kun ovat yhden (!) ulkomaalaisen kanssa kerran käsipäivää sanoneet tai yhden sanan vaihtaneet. Viisaita neuvoja satelee, vaikka neuvojat itse eivät tuntisi yhtään vierasmaalaista, mutta ovat muilta jotain kuulleet ja luulevat sitäkin enemmän... Ovat sitten tietävinään kaiken kaikista kulttuureista ja ihmisistä... Pah!

Haloo pölvästit! Eikös miehen ja naisen suhteessa ole kyse kahdesta IHMISESTÄ, kahdesta eri persoonasta. Häh? Mitä helvetin väliä sillä on minkä maalainen toinen osapuoli on, minkä värinen iho kumppanilla on, onko suorat vai väärät jalat, silmälasit vai ei, luomi poskessa vai perseessä jne. jne. Mitä ihmeellistä siinä pitäisi olla että suomalainen (!!) suvaitsee (?) tehdä lähempää tuttavuutta jonkun ulkomaalaisen kanssa? Kaikissa kansoissa on ihmisiä joka lähtöön. Ei suomalsiet ole sen parempia kuin muutkaan, ettei tartte itsestään liikoja kuvitella....

Samaa mieltä olen edellisen osallistujan kanssa että suhteet joko onnistuvat tai sitten ei. Siinä se!! Menikö perille?

 

n33:lle:

Sinäpä se suuri vilosohvi oot ))))

 

Avomieheni on ulkomaalainen ja tapasimmekin Suomessa, hän ehti asua siellä pari vuotta mutta ei osaa suomea. Joten kun itse puhuin samaa kieltä niin nykyään puhumme kotona vain hänen äidinkieltään. Muuten kaikki menee luontevasti ja upeasti. Puhun jo kieltä sujuvasti ja usein käykin niin että hän olettaa minun ymmärtäväni kaiken tai sitten muuten vaan tulee kamala kommunikaatio katkos. Meidän ainoar erimielisyydet ja riidat syntyy siis täysin siitä syystä että olemme ymmärtäneet toisemme väärin. Minä sitten joka riidan päätteeksi alan puhumaan englantia joka on vieras kieli molemmille. Yritän saada hänet ymmärtämään että ei se niin helppo minulle ole, siis yrittää tuoda tunteensa ja mielipiteensä esille käyttämällä vierasta kieltä. Ehkäpä jonain päivänä hän ymmärtäisi riittävän hyvin suomea.

 

Nimimerkille :-()

Onpas herkkä paikka. Jos aika yleisesti ollaan sitä mieltä, että kommunikaation onnistuminen on parisuhteen kulmakiviä, niin kyllä sillä on merkitystä, puhutaanko huonoa vierasta kieltä vai äidinkieltä. Ja kulttuurierot, ne tapaerot siis, vaikuttavat nimenomaan myös siihen kommunikaatioon, joten niistä kannattaa olla jollain tasolla tietoinen.

Luonteiden yhteensopivuus on sitten toinen juttu.

'Mitä ihmeellistä siinä pitäisi olla että suomalainen (!!) suvaitsee (?) tehdä lähempää tuttavuutta jonkun ulkomaalaisen kanssa? Kaikissa kansoissa on ihmisiä joka lähtöön. Ei suomalsiet ole sen parempia kuin muutkaan, ettei tartte itsestään liikoja kuvitella....'

Eihän tässä mitään ihmeellistä olekaan, mutta sinussa tämä näyttää aiheuttavan aika voimakkaita reaktioita. Hei relaa vähän, elämää tää vaan on...

 

Tuo Ulkomaalainen on vähän samanlainen termi kuin täälläpäin maailmaa suomalaisten keskuudessa suosittu termi Kielinen. Joka kattaa kaikki ne jotka ovat jotain muuta kuin suomalaisia ja suomea puhuvia. Se ei vielä paljon kerro jos sanoo että mies on ulkomaalainen. Mistä nimenomaisesta maailmankolkasta herra on kotoisin? Irlantilaisen tai ruotsalaisen kanssa on aika lailla eri asia seurustella kuin esim turkkilaisen tai intialaisen tai norsunluurannikon asukkaan. Kulttuurieroja on enemmän ja väärinymmärrysten riskit kasvavat puolin ja toisin.

 

Näinhän se on. Yleensä, kun suomalainen nainen alkaa seukkaamaan ulkkismiehen kanssa, hänestä tulee paljon naisellisempi ja ""nöyrempi"" kuin muutoin. Luovutaan omasta kielestä, ajatusmaailmasta jne. Ajatellaan ikään kuin niin, että vaikka suomalaisille miehille pitää huutaa koko ajan tasa-arvosta, ulkkismiesten kanssa on jotenkin OK olla perinteinen nainen.

Onhan se vähän kaksinaismoralistista.

 

Jeps:

Näinhän se vähän menee. Tosiasia on, että suomalaiset miehet ja naiset ovat yhtä juntteja, vähän eri tavoin tosin, mutta juntteja kuitenkin.

 

Kannattaa totta tosiaan olla tietoinen ""jollain tasolla"" kenen kanssa on menossa kimppaan. Ja jos ei ole yhteistä kieltä millä sanoa sanottavansa, niin eipä taida osapuolet olla tietoisia millään tasolla yhtään mistään. Ei se täällä Elleissä selviä tämä homma. Ei noin alkeelliselta tasolta sentään kannata lähteä solmimaan suhdetta kenenkään kanssa, jos molemmat osaavat nippa nappa sanoa Ai laav juu veri pläts.

Kulttuurieroista vouhkaajille sen verran, että sisarení on ollut aviossa afrikkalaisen miehen kanssa reilut 20 vuotta ja näyttää heidän liittonsa päivä päivältä vain paranevan. Yhteinen kieli on tietysti tärkeä, mutta olettaisin tämän asian olevan itsestään selvä jo alusta lähtien. Sama juttuhan se on suomalaisten parien kanssa: erotaan kun sitä yhteistä ""kieltä"" ei löydy. Kautta aikojen on menty naimisiin ja erottu eri maalaisten kesken. Miten tällainen asia jaksaa herättää aina vaan intohimoja? Tuntuu vain että suomalainen on olevinaan niin fiini, että pitää kaikilta tahoilta varmistaa, että vastapuoli on sovelias ja suomalaisen arvolle sopiva. Huhheijaa!

 

Joku tuossa jo vastasikin. Ei ole kyse siitä että suomalaiset pitäisivät itseään fiineinä, vaan siitä että täällä ollaan vielä aika metsäläisiä näissä asioissa ja ulkomaalaisuus on ihmeellistä. Varsinkin naisissa tämä näkyy sitten ihannointina.

 

Minusta on ihan hienoa että suhde suomalaisen ja afrikan mantereelta kotoisin olevan välillä onnistuu. En minä väittänyt ettei se voi onnistua vaan että on enemmän mietittävää. En tarkoittanut ketään morkata tai vouhottaa. Tarkoitin sitä että mitä erilaisempi kulttuuri kummallakin, tavat ovat usein toiset ja sopeutuminen voi olla vaikeampaa, jos joustoa ei löydy puolin ja toisin.

Itse en esimerkiksi voisi elää osana italialaista suurperhettä. En siksi että italialaisissa olisi mitään vikaa, vaan siksi että sellainen ei yksinkertaisesti sovellu luonteelleni. Odotukset minun roolistani miniänä ja käyttäytymisestäni olisivat luultavasti erilaiset kuin esim Ruotsissa tai USAssa. Tulisin itse hulluksi ja loukkaisin koko ajan tahtomattani appivanhempiani ja muuta perhettä.

Ja sitten siitä että suomalaiset pitävät itseään liian hyvinä ulkomaalaisille, no jaa. Olen kai jäävi vastaamaan tuohon. Olen itse ollut naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa kohta 20 vuotta.

 

""Ja sitten siitä että suomalaiset pitävät itseään liian hyvinä ulkomaalaisille, no jaa. Olen kai jäävi vastaamaan tuohon. Olen itse ollut naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa kohta 20 vuotta. ""

Eihän suomalaiset, ainakaan naiset, pidäkään itseään liian hyvinä ulkkismiehille vaan päinvastoin. Ulkkismiehiä pidetään jonkinlaisina autuuden ja onnen tuojina, messiaina suorastaan. Eli se on just toisinpäin, huono eikä hyvä itsetunto.

 

Suomalainen = 'liian fiini', 'liian metsäläinen'... Jaa?

Ehkäpä totuus on kuitenkin jostain väliltä. On totta, että kulttuurihistoriamme on aika suppea vaikka Ranskaan verrattuna, mutta eipä ole sitten niitä rasitteitakaan - byrokratiaa, pakkomielteitä imperiumista tms.

Ihminen, joka esittää kuuluvansa juntti-/metsäläiskansaan kertoo lähinnä henkilökohtaisesta häpeäntunteestaan ja huonosta itsetunnostaan. No, ei voi muuta sanoa kuin 'smör smör'.

 

Kommentoin lähinnä muita. :-D Eli pääasiassa niitä ulkkisten perässä juoksevia epätoivoisia suominaisia. Ihan oikeasti en ole vastaavaa huomannut suomiäijissä...

 

Mutta tilastojen mukaan, ulkomaalaisia puolisoita on enemmän suomalaisilla miehillä kuin naisilla, mistäs sitten tämä johtuu?

(En tähän hätään löytänyt sitä artikkelia, josta tämän tiedon sain mutta googlettamalla löytyy jotain)

 

Itselläni on kokemusta parisuhteista jenkin ja irkun kanssa. Kavereina kyllä on ollut muitakin kansallisuuksia, miehiä ja naisia, eli olen keskustellut paljonkin eri maalaisten parisuhdekäsityksistä.

Keski-eurooppalaisen kanssa nuo kulttuurilliset erot eivät välttämättä ole niin suuria, mutta yritäppä puhua tasa-arvosta espanjalaiselle miehelle

Jenkin kanssa olisi muuten voinut sujuakin, mutten vain kyennyt näin suomalaisena ymmärtämään sitä mentaliteettia että luvataan jotain mitä ei pidetä. Kaikki oli aina ""great, let´s do that!"", eikä mitään sitten tapahtunutkaan...

Irkun kanssa ei tullut kyllä vastaan suurempia ongelmia, paitsi ettei minua oikein kiinnostanut.

Eihän siitä suhteesta ulkomaalaisen kanssa voi tietää ennenkuin on kokeillut. Jokainen ihminen on yksilö. Ainoat kompastuskivet normaalien parisuhdeongelmien lisäksi ovat nähdäkseni kulttuurilliset erot sekä kielelliset ymmärrysongelmat.

Itse en vain jaksanut vääntää asioita vieraalla kielellä, eikä rakkautta minun puoleltani sitten riittänytkään vaikka molemmat näistä miehistä aloittivatkin suomen kielen opiskelun.

 

tyhmä lortto

 

Niissä tilastoissa on mukana vain Suomessa asuvat mokuparit. Suomalaisia naisiahan on miehelässä pilvin pimein ympäri maailmaa, Saksassa ja Englannissakin yhteensä lähes sata tuhatta.