Parisuhdekriisissä, mitä nyt??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelokas pian yh? :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pelokas pian yh? :(

Vieras
Monen monta vuotta takana ja jokseenkin kivikoista ollut koko matka.
Lapsia on kolme, kaikki alle kouluikäisiä mutta vauvaikäisiä ei enää onneksi ole ja ollan molemmat miehen kanssa päästy jo takaisin työ elämään, minä viime vuonna.

Nyt mulla on tullut mitta täyteen, lopullisesti. Eroa olen väläytellyt alusta asti, oon aina ollut sellainen että jos homma ei toimi niin parempi on erota kuin hakata päätä seinään. Nyt asiaa vaikeuttaa se että sairastuin viime vuonna pitkäaikaussairauteen ja hoidot ja kaikki vievät minulta paljon voimia ja tarvitsisin paljon apua ja varsinkin henkistä tukea arjessa. Mutta tätä en mieheltäni saa. Ja KYLLÄ, tästä on keskusteltu, ja taas keskusteltu ja taas keskusteltu.

Ollaan tälläkin hetkellä parisuhdeterapiassa josta on hyötyä mutta mä olen vaan huomannut että mä en ehkä oikeasti halua vaan olla tuon ihmisen kanssa, en nyt enkä myöhemmin. Mun mielestä hyvin meidän tilannetta kuvaa se että me oltiin tosi kipeenä koko viime viikko, keskimmäinen lapsista oksensi 5päivää putkeen viime viikolla ja sitten tulin itse kipeeksi ja su kun mies päätti kaikesta huolimatta lähteä töihin (vaikka oltiin kaikki tosi kipeitä ja olis saanut työn puolesta varmasti jäädä kotiin kun olis vaan sanonut) niin tuli töistä ja illlalla kun jouduin vielä raatamaan lapsia nukkumaan sikahuonossa kunnossa iin hän tulee minulle napisemaan kiukkuisena että onko aina pakko olla noin helvetin huonolla tuulella?!

Vastasin että no itseasiassa nyt on kyllä aivan pakko olla aivan saatanan huonolla tuulella kun on ihan helvetin kipee ja saa yksin kantaa vastuun lapsista ja sitten sä tuut siihen vielä rääpimään. Mulla siis taustalla vielä aika vakava masennus ja jatkuva kova lääkitys joka vaikuttaa kovasti myös mielialaan tietysti negatiivisesti :/

Sanoin miehelle viime viikolla että eiköhän tää ollut tässä että kyllä mulle alkaa riittää, hän kun pakenee tietokonepelien maailmaan jokaisen vapaahetkensä ja teidän että hän tekee sen vaan siks että tää kotimaailma on niin perseestä, sillä niin se on minullekin.
Mutta samaan aikaan pelottaa että miten pärjään sairauteni kanssa lasten kanssa yksin :(



Lisään vielä että lääkkeeni vaikuttaa vahvasti keskushermostoon ja saatan kirjottaa ihan puutaheinää joten lisäilen sitten jos teiltä tulee jotain kysymyksiä tai itselläni tulee jotain mieleen. Toivottavasti joku jaksaa edes lukea!
 
Kyllähän tuo tilanne aika onnettomalta vaikuttaa. Perheenne kaipaisi varmaan apua. Ihan arkeen siis. Onko kunnalla kodinhoitajia tmv. lapsityöntekijää. Saisit hetken hengähtää. Hoitaa itseäsikin.
Puolison masennus vaikuttaa voimakkaasti myös toiseen osapuoleen. kenties miehesikin on masentunut? Tilanne on raskas. Hän ei osaa muuta, kuin paeta ahdistavasta tilanteesta. Sinänsä inhimillinen reaktio, mutta jättää sinut yksin ja vaille tukea. Tarvitsisitte molemmat tukea!
 
Niin usein puoliso on itsekin loppu eikä jaksa tukea, koska masentunut ei juurikaan yleensä toista tue myöskään. Teidän tilannetta en tunne, että koetko itse tukevasi miestäsi. Hyvä kun käytte pariterapiassa. Voikumpa perheenne asiat valostuisivat! Mistä se yhteinen kunnioitus ja jokaisen perheenjäsenen oma hyvä olo löytyisi, ja sitä kautta yhteiselo olisi mukavampaa..?
 
[QUOTE="äiti";25518393]Jätä lapset miehelle ja muuta yksin pois.[/QUOTE]

Niin, ei se yh-elämä ainakaan helpompaa ole!
Paskan keskelläkin voi toista kohdella ystävällisesti...

T. masentunut, pitkäaikaissairas, vähävarainen, ison perheen äiti, jonka mies reissuhommissa ja kotona vain viikonloppuisin.
 
Jaa.. saattaisit pärjätä yksin lasten kanssa paljon paremminkin, vaikka onkin sairautta ym., siilä tärkeä stressitekijä, eli huono suhde, poistuisi! Olisi sen puolesta helpompi olla. Plus jos hoidat kaiken (myös mihehsi pyykit? sotkut? safkat? muut asiat?) työmääräsi itse asiassa vähentyisi..
 
  • Tykkää
Reactions: HouseOfSleep
Miehesi kuulostaa välinpitämättömältä. Voihan olla että hänkin on masentunut.
Tai ehkä hän on uupunut, koska sinä olet niin huonossa kunnossa..
Minun mielestäni suhdetta ei kannata jatkaa, jos huomaa että toinen ei henkisesti tue ollenkaan.
Pärjäät varmasti lasten kanssa PAREMMIN, jos eroatte. Koska usein osasyy masennukseen on HUONO liitto. Kun siitä pääset eroon, osa taakastasi putoaa harteiltasi. Tietenkin tarvitset itse toimivan tukiverkoston, hoitoapua, omaa toipumista jne . Voit esim pyytää neuvolasta kodinhoitoapua. Jotain se maksaa, mutta tod.näk tarvitset sitä!!!
 
  • Tykkää
Reactions: Neljän Äiti
Monen monta vuotta takana ja jokseenkin kivikoista ollut koko matka.
Lapsia on kolme,

Eroa olen väläytellyt alusta asti, oon aina ollut sellainen että jos homma ei toimi niin parempi on erota kuin hakata päätä seinään.

Kivikkoista on ollut alusta asti, joten miksi kolme lasta? Alusta asti olet väläytellyt eroa, mutta silti olet hakannut päätä seinään vuosikausia? Ei ihme ettet saa mieheltäsi tukea.
 
No eikai sitä auta selittämään... Rakastanut olen miestäni aina ja rakastan edelleen mutta samaan aikaan olen alkanut ymmärtämään etten ehkä koskaan voi tehdä häntä onnelliseksi eikä hän minua enkä ole sellainen ihminen joka painaa villasella itseään koko loppuelämänsä vaan mielummin käännän sivua ja lähdetään eri suuntiin, meidän kaikkien viiden ihmisen elämien takia!

Mies varmasti kärsii mun masennuksesta. Masennuslääkkeitä en syö tällä hetkellä sillä perussairauteni on sen verran vakava ja masennuslääkkeet riitelevät niiden lääkkeiden kanssa. Syön keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, jotka syväentävät masennusta ja aiheuttavat äkäisyyttä yms ihanaa jotka ovat muutenkin tän masennuksen ja väysmyksen kanssa mulle hyvin olennaisia.

Kotihoitajat yms eivät ehkä ole sitä mitä kaivataan kun kuitenkin ollaan molemmat työssäkäyviä, ainakin toistaiseksi kun olen pystynyt töissä käymään. Tosin en en tiedä miten työni käy jos minusta yh tulee. Periaatteessa kun minun pitäisi olla sairauslomalla mutta rahallisista syistä olen halunnut olla töissä.

Ja miksi kolme lasta, no miksi, siksi että lapset on koko elämäni. Mieheni aina välillä puhuu tyyliin että katuu lasten hankintaa että kaikki meni siitä asti perseelleen mutta itse en kadu mitään, mun mielestä pitää pelata niillä paukuilla mitä on saanut eikä haikailla vanhoihin joka on miehen tapa.

Ja kyllä, minä/masentunut saan lapset, mies ei lapsista ala taistelemaan vaan meille tulee ihan varmasti heistä yhetishuoltajuus ja molemmat saa viettää heidän kanssaan niin paljon aikaa yhdessä ja erikseen kuin vain sielu sietää. En yhtään epäile etteikö tämä toimisi.
 
Wau :)
Olisinpa minäkin yhtä hyvää pataa moderaattorin kanssa :)

Toi sun edellinen lainaukses oli aika kohtuuton :/

Onks sulla joku tarve potkia potkittua? Mä kuitenkin yritän vaan suojella perhettäni ja tyhjentää päätäni ja tunteitani täällä ja siks kirjotan harmaana vaikka oikeasti olenkin musta, enkä sitä häpeä ollenkaan myöntää.

Mode on minulle täysin ennalta tuntematon mutta ymmärsi hyvin tilanteeni, sinähän tulit ketjuun selkeästi vain kettuillaksesi?
 
Toi sun edellinen lainaukses oli aika kohtuuton :/

Onks sulla joku tarve potkia potkittua? Mä kuitenkin yritän vaan suojella perhettäni ja tyhjentää päätäni ja tunteitani täällä ja siks kirjotan harmaana vaikka oikeasti olenkin musta, enkä sitä häpeä ollenkaan myöntää.

Mode on minulle täysin ennalta tuntematon mutta ymmärsi hyvin tilanteeni, sinähän tulit ketjuun selkeästi vain kettuillaksesi?

Kohtuuton?

Anteeksi, en seurannut tätä juttua niin tiiviisti ja ihmettelin koko juttua miksi olet harmaana ja sitten et... ja kirjoitin viestini sen kummemmin ajattelematta ja ilkeilemättä. Ajattelin jopa että oletko sama ihminen ja puhuuko tämä "musta" samasta asiasta kuin "harmaa". En tullut ketjuun kettuilemaan.

Itsekin päästellut täällä sammakoita suustani vaan eipä niitä kukaan poistele vaikka kuinka pyytäisi ;)
Mut en mä pahalla. Kaikkea hyvää sinulle.
 
Kuulostaa siltä että miehesi ei vain välitä sinusta, eikä sellaseen kannatakkaan tuhlata aikaansa! Mut sun kyllä kannattais jäädä sairaslomalle! kai se oma vointi on tärkeämpi kuin raha?

Mies lisää kohtuuttomast siinun pahaaoloa eikä ilmeisesti ymmärrä asiaa,tai sitten ei kykene myöntämään. Mink ävastausken saat jos puhut tunteistasi ja kysyt syytä miehen käytökselle?
 
Täytyy sanoa että en olisi sunnuntaina poissa töistä sen takia että akka ei tule toimeen ilman minua lasten kanssa, tuli kyllä toimeen. Sunnuntai lisät kannattaa ottaa, ollaan sitten muulloin pois, jos lapset ovat niiin kipeitä että yksi ei heidän kanssa pärjää.
 
Kuulostaa siltä että miehesi ei vain välitä sinusta, eikä sellaseen kannatakkaan tuhlata aikaansa! Mut sun kyllä kannattais jäädä sairaslomalle! kai se oma vointi on tärkeämpi kuin raha?

Mies lisää kohtuuttomast siinun pahaaoloa eikä ilmeisesti ymmärrä asiaa,tai sitten ei kykene myöntämään. Mink ävastausken saat jos puhut tunteistasi ja kysyt syytä miehen käytökselle?

Kyllä hän välittää ja kovasti välittääkin, mutta ei vaan ehkä osaa. Hän on aika lapsellinen, usein TOSI. Masennukseni varmasti on tarttunut häneenkin mutta hän on myös aina ollut vähän tuollainen, toisaalta harmittaa että miksi koskaan aloitin tätä suhdetta kun se oli alkumetreiltä jo tuhoontuomittu mutta sitten taas on siitä seurannut niin paljon hyvääkin, hienoja vuosia ja hienoja asioita, lapset niistä tietysti kohokohtina.

Mies on surkea puhumaan tunteistaan. Hän syyttää kaikkia ongelmia siitä että minun vointini on niin huono, niin fyysisesti kuin henkisestikin ja se heijastuu meidän parisuhteeseen täysin. Hänen mielestään minun pitäisi pytsyä tsemppaamaan olemaan hyvällä mielellä kun hän kuuden aikaan illalla tulee töistä ja on se kahden viimeisen tunnin taisto lasten kanssa ennen uniaikaa, pitäisi joo mutta kun en pysty. Kaikkeni olen tehnyt ja parempaan en pysty, joten parempi että hän saa rauhassa omassa kämpässä pelata omia pelata omia pelejään ja mennä niinkuin tykkää ja ottaa sitten sovittuina aikoina vastuun lapsista ja minä taas saan varmuuden milloin minulla on vapaata.

Tässä on aika iso MUTTA vielä joka saattaa paljastaa minut. Hoidan työkseni omaa äitiäni joka on neliraajahalvaantunut ja tästä työstä kun ei niin jäädäkään sairauslomalle. Kaikenlisäksi hän asuu lähellämme joten jos luvassa on muutto on meidän saatava asunto aivan läheltä nykyistä asuntoa, joka tulee olemaan todella haastavaa.

Miljoona kysymysmerkkiä.......
Ja Neurologi kun viime kerralla sanoi että pahin asia mitä mun pitäis kaikista eniten välttää nyt on stressi... CHECK!
 
Kyllä hän välittää ja kovasti välittääkin, mutta ei vaan ehkä osaa. Hän on aika lapsellinen, usein TOSI. Masennukseni varmasti on tarttunut häneenkin mutta hän on myös aina ollut vähän tuollainen, toisaalta harmittaa että miksi koskaan aloitin tätä suhdetta kun se oli alkumetreiltä jo tuhoontuomittu mutta sitten taas on siitä seurannut niin paljon hyvääkin, hienoja vuosia ja hienoja asioita, lapset niistä tietysti kohokohtina.

Mies on surkea puhumaan tunteistaan. Hän syyttää kaikkia ongelmia siitä että minun vointini on niin huono, niin fyysisesti kuin henkisestikin ja se heijastuu meidän parisuhteeseen täysin. Hänen mielestään minun pitäisi pytsyä tsemppaamaan olemaan hyvällä mielellä kun hän kuuden aikaan illalla tulee töistä ja on se kahden viimeisen tunnin taisto lasten kanssa ennen uniaikaa, pitäisi joo mutta kun en pysty. Kaikkeni olen tehnyt ja parempaan en pysty, joten parempi että hän saa rauhassa omassa kämpässä pelata omia pelata omia pelejään ja mennä niinkuin tykkää ja ottaa sitten sovittuina aikoina vastuun lapsista ja minä taas saan varmuuden milloin minulla on vapaata.

Tässä on aika iso MUTTA vielä joka saattaa paljastaa minut. Hoidan työkseni omaa äitiäni joka on neliraajahalvaantunut ja tästä työstä kun ei niin jäädäkään sairauslomalle. Kaikenlisäksi hän asuu lähellämme joten jos luvassa on muutto on meidän saatava asunto aivan läheltä nykyistä asuntoa, joka tulee olemaan todella haastavaa.

Miljoona kysymysmerkkiä.......
Ja Neurologi kun viime kerralla sanoi että pahin asia mitä mun pitäis kaikista eniten välttää nyt on stressi... CHECK!

ei välitä,vaikka sinä haluatkin niin itsellesi uskotella(mikä on inhimillistä). Tietty sä voisit pyytää sun hoitavaa lääkäriä soittamaan miehellesi ja selittämään miten asiat on mut en usko että mies siitä muuttuu.

Mut yksi asia on mitä voit tehä,kun mies tulaa ovesta sisään kävele sä ulos, varmaan suuttuu hommasta mut jos ei muuten tajuu niin kananttaa kokeilla. Sä tarvit lepoa!
 
  • Tykkää
Reactions: Neljän Äiti
Anna miehellesi tänä iltana seksiä. Käy vaikka vessassa kostuttamassa paikkasi ja näyttele että sua haluttaa jos ei muuten tee mieli. Huomenna miehesi hoitaa lapsia, siivoaa ja rakastaa sua.
 
[QUOTE="madame";25519717]ei välitä,vaikka sinä haluatkin niin itsellesi uskotella(mikä on inhimillistä). Tietty sä voisit pyytää sun hoitavaa lääkäriä soittamaan miehellesi ja selittämään miten asiat on mut en usko että mies siitä muuttuu.

Mut yksi asia on mitä voit tehä,kun mies tulaa ovesta sisään kävele sä ulos, varmaan suuttuu hommasta mut jos ei muuten tajuu niin kananttaa kokeilla. Sä tarvit lepoa![/QUOTE]

Kyllä se välittää, kovasti välittääkin mut se ei riitä mulle jos se ei vaan osaa eikä pysty olemaan mun tukena sillon kun mä sitä tarvitsen. Ja siis hieno mies on, osallistuu lasten hoitoon, usein tehdään 50/50 varsinkin nyt kun oon töissä.
Ja se on varmasti ollut sille myös hyvä herätys kun teen aamu ja iltavuoro niin joutuu todella hoitaa vastuut itse täysin enkä oo ettimässä sille sukkia tai sitä sun tätä kun sormi menee suuhun.

Ja tässä ei nyt ole kysymys siitä että olen niin masentunut etten jaksa kamppailla tässä suhteessa, vaan siitä että mä en arvosta ihmistä joka ei auta mua tällasen sairauden kanssa vaikka mä oon selkeesti pyytänyt apua ja lähinnä ehkä just sitä henkistä tukea, ni ei sen sijaan mun pitäis vaan pystyä olemaan hyvällä mielellä, WHIPIIII!
 
Sanon vaan että jos mulla olis kolme pientä lasta, joiden kanssa vietän aikaa ja hoidan kotia, duuni ja puoliso, jonka kanssa käydään terapiassa mutta joka koko ajan kitisee etten tue ja meinaa jättää mut, en varmaankaan jaksais katella sitä saati auttaa enempää.
 
Sanon vaan että jos mulla olis kolme pientä lasta, joiden kanssa vietän aikaa ja hoidan kotia, duuni ja puoliso, jonka kanssa käydään terapiassa mutta joka koko ajan kitisee etten tue ja meinaa jättää mut, en varmaankaan jaksais katella sitä saati auttaa enempää.

Sairas, just diagnoosin saanut ihminen kitisee kun ei saa tukea puolisoltaan? Voi ompa kummallinen asia! Ois ehkä aika katsoa peiliin?
 
Kaksi lasta,mies ei auta missään.Nainen kuin jyrän alle jäänyt ja kauhean paineen alla. Kuin yksihuoltaja.Heillä on ihan pieni vauva,mies on vain kavereiden kanssa. he ovat olleet 10 vuotta yhdessä ja nyt tilanne pahentunut,miehestä tullut tosi välinpitämätön kodin suhteen. Suosittelin hälle lähtemistä,muttei jaksa...ja ymmärrän ettei edes fyyysisesti ole enää voimia sen vertaa.... kannattaa lähteä kun vielä jaksaa jos toisesta ei ole mitn tukea ja on jo kuin yh!
 
Tosi surullista kun mies ei ymmärrä tukea, ei sellaista puolisoa pysty arvostamaan. Varmasti syö ihmistä tuo teidän tilanne, jos se asumusero olisi hyvä ratkaisu?

Meillä oli myös ero lähellä. Hoisin 99% nuorimman lapsen 1,5 -vuotiaaksi, ja olin sitten ihan lopussa. Lopulta vaan itkin ja rukoilin mieheltä polvillani, että auttaisi, kun en jaksa. Mieheltä tuli vaan lisää kuraa, ja kommenttia, että miksen minä muka jaksa, kun lestadiolaisetkin jaksaa..
Laitoin sitten asuntohakemuksia menemään, ja mies heräsi vasta tilanteeseen kun toiseksi nuorin lapsi tuli iloisena kyselemään, että koska me muutetaan..
Pikkuhiljaa alkanut ottamaan minutkin paremmin huomioon, edelleen kuitenkin tekee mitä itse tahtoo, mutta nyt minäkin pääsen välillä edes hierojalle tms.
 

Yhteistyössä