Parisuhdeongelma. Kaipaan neuvoja, ajatuksia, kokemuksia, apua..

[Onneton tapaus]

Kaipaisin vähän apua.

Olen eronnut väkivaltaisesta suhteesta 3 vuotta sitten. Ollut sinkku sen jälkeen, enkä seurustellut. Olen yrittänyt, tapaillut ja tutustunut, mutta aina ne on kaikki minun aloitteestani tyssänneet lyhyeen. Yhdenkään kanssa en ole voinut olla yli kuutta viikkoa (siis treffaillut jne) ikinä, koska minuun iskee hirvittävä ahdistus.

Alkuun kuvittelen olevani jotenkin ihastunut ja mies vaikuttaa kivalta ja ok tyypiltä. Kuitenkin, aina, joka kerta muutamien treffien jälkeen keksin ja löydän tuhat ja yksi syytä sille miksi en halua tavata enää koskaan. Pelkkä ajatus siitä miehestä saa mut pakokauhun valtaan.

Noniin. Siinä siis ongelmani ydin.

Nyt toinen ongelma.

Olen tavannut mukavan ja ihastuttavan miehen. Alkuun ajattelin että otan vain huvin kannalta, sillä tuo ahdistus tulee kuitenkin ja homma loppuu alle kahdessa kuukaudessa. No, nyt on aikaa mennyt 5 viikkoa. Ja olen mennyt ihastumaan, jota minun ei pitänyt missään nimessä tehdä. Vaan niin kävi.

Ja nyt suoranaisesti PELKÄÄN sitä hetkeä jolloin tuo tympeä ahdistus iskee. Lasken hetkiä kahdeksaan viikkoon, ihan kuin sen jälkeen eivoisi enää alkaa ahdistamaan. En uskalla ajatella ihastumisen tunnettani, ikäänkuin se houkuttelisi tuon ahdistuspeikon ulos kolostaan. En halua että tämän ihmisen kanssa käy kuten muidenkin, että ahdistun ja pakenen. Vaan pystynkö itse sitä välttämään?

Ihan kuin tuo ahdistus olisi kokonaan minusta itsestäni irrallinen, ulkopuolinen juttu joka tulee ja jota ei voi vain välttää. Ihankuin kuolema.

Auttakaa. Mitä teen? Haluan tämän ihmissuhteen jäävän pysyvästi elämääni, enkä tahdo enää jatkaa yksin. Voi, kunpa joku osaisi sanoa jotain

 

[vieras]

Hmm. Vaikea juttu. Voisitko ajatella yhtä tai paria terapiakäyntiä? Tarpeen mukaan niiden määrä. Vähäkin voi riittää. Väkivaltainen suhde on kuitenkin niin paha juttu, että ahdistus varmaan aiheutuu siitä eikä ihan helpolla lähde pois.

 

[Maura]

:hug: jos kerta haluut ett jää siun elämään ni voitko kertoo tuon kaiken hälle nyt jo? Vai sen 8 vkon jälkeen? Ootko purkanu tuota eroon päätynyttä väkivaltaista suhdetta ammattilaisten kans? Miun nuppi väittää ett siit on käsittelemättömiä juttuja mitkä sit pyrkii pintaa ku meinaat oikeesti kiintyy johonkuhun :|

 

[hmmm]

Etkö voi ottaa päivän kerrallaan? ei noin voi päättää, että pitää jonkun elämässään. Elämässä varmaa on vain epävarmuus.

Joku psykologi tai hyvä ystävä, jolle saisit puhua raskaat kokemukset, auttaisi tuohon ehkä.

 

[vieras]

Tarvit ihan selvästi ammattiapua tuosta ylipääsemiseksi, kunnat ja seurakunnat tarjoaa psykologipalveluja ilmaiseksi.

Mauran kanssa oon samaa mieltä siitä, että voisit kertoa asiasta nykyisessä suhteessa, ehkä sekin jo pelkästään auttaa siihen, ettei ahdistusta tule. Ja jos uusi mies on fiksu, niin hän osaa suhtautua asiaan oikealla tavalla ja jos ei (eli lähtee pois tms.) niin silloin ongelmia olis tullut vastaan joka tapauksessa.

 

[Onneton tapaus]

Olen jo alussa puolileikilläni kertonut ahdistuksestani. Ollaan menty täysin minun tahtoni ja kykyni mukaan tässä "suhteessa", ja mies on huomioinut tunteitani koko ajan. Kyselee miltä musta tuntuu, tahdonko tavata vai haluanko etäisyyttä jne. Ihan vähän olen tästä entisestä suhteestanikin sanonut, en paljoa kuitenkaan sillä en taida haluta sitä sen syvällisemmin hänen kanssaan ruotia.

Terapiaa olen miettinyt monet kerrat. Olen nimittäin itsekin huomannut että entisestä suhteesta on jotain jäänyt jonnekin selkäytimeen. Tunnistan itsestäni trauman jälkeisen stressioireyhtymän piirteitä, eikä ne jutut ole niin kauhean kivoja.

Mutta minulla ei ole varaa terapiaan. Enkä tiedä olisinko sittenkään edes valmis siihen. Mahtaisko tästä selvitä jotenkin muuten? Tahdonvoimalla?

 

[Maura]

Olen jo alussa puolileikilläni kertonut ahdistuksestani. Ollaan menty täysin minun tahtoni ja kykyni mukaan tässä "suhteessa", ja mies on huomioinut tunteitani koko ajan. Kyselee miltä musta tuntuu, tahdonko tavata vai haluanko etäisyyttä jne. Ihan vähän olen tästä entisestä suhteestanikin sanonut, en paljoa kuitenkaan sillä en taida haluta sitä sen syvällisemmin hänen kanssaan ruotia.

Terapiaa olen miettinyt monet kerrat. Olen nimittäin itsekin huomannut että entisestä suhteesta on jotain jäänyt jonnekin selkäytimeen. Tunnistan itsestäni trauman jälkeisen stressioireyhtymän piirteitä, eikä ne jutut ole niin kauhean kivoja.

Mutta minulla ei ole varaa terapiaan. Enkä tiedä olisinko sittenkään edes valmis siihen. Mahtaisko tästä selvitä jotenkin muuten? Tahdonvoimalla?

Ilmaisiakin terapeutteja on olemassa, hyvä immeinen :hug: mitä siinä vois hävitä jos käsittelis asiat pois?

 

[Onneton tapaus]

Etkö voi ottaa päivän kerrallaan? ei noin voi päättää, että pitää jonkun elämässään. Elämässä varmaa on vain epävarmuus.

Joku psykologi tai hyvä ystävä, jolle saisit puhua raskaat kokemukset, auttaisi tuohon ehkä.

Niin, tiedänhän minä ettei noin voi päättää. Mutta tämän miehen kanssa tiedän että hänen puoleltaan tunteita on, jatkuminen on täysin minusta kiinni. Ainakin nyt vielä tällä hetkellä. Sitä tarkoitin, että en halua olla se, joka juoksee karkuun nyt. En se, joka päättää tämän orastavan ihmissuhteen alun. Jos hän sen tekee, niin sitten on niin. Mutta minä en tahtoisi lähteä taas siihen omaan oravanpyörääni. En tällä kertaa.

Olen jutellut ja käynyt entisen suhteeni asioita vertaistuen kanssa lävitse. Luullut jo päässeeni niistä ylikin. Ehkä sitten en olekaan.

 

[vieras]

Olen jo alussa puolileikilläni kertonut ahdistuksestani. Ollaan menty täysin minun tahtoni ja kykyni mukaan tässä "suhteessa", ja mies on huomioinut tunteitani koko ajan. Kyselee miltä musta tuntuu, tahdonko tavata vai haluanko etäisyyttä jne. Ihan vähän olen tästä entisestä suhteestanikin sanonut, en paljoa kuitenkaan sillä en taida haluta sitä sen syvällisemmin hänen kanssaan ruotia.

Terapiaa olen miettinyt monet kerrat. Olen nimittäin itsekin huomannut että entisestä suhteesta on jotain jäänyt jonnekin selkäytimeen. Tunnistan itsestäni trauman jälkeisen stressioireyhtymän piirteitä, eikä ne jutut ole niin kauhean kivoja.

Mutta minulla ei ole varaa terapiaan. Enkä tiedä olisinko sittenkään edes valmis siihen. Mahtaisko tästä selvitä jotenkin muuten? Tahdonvoimalla?

terveyskeskuspsykologi ei maksa mitään.

 

[Onneton tapaus]

Mistä niitä ilmaisia terapeutteja löytää? En tahdo mennä minkään sairaanhoitajan vastaanotolle puhumaan kerran viikkoon entisestä suhteestani ja itsestäni.

 

[vieras]

Olen jo alussa puolileikilläni kertonut ahdistuksestani. Ollaan menty täysin minun tahtoni ja kykyni mukaan tässä "suhteessa", ja mies on huomioinut tunteitani koko ajan. Kyselee miltä musta tuntuu, tahdonko tavata vai haluanko etäisyyttä jne. Ihan vähän olen tästä entisestä suhteestanikin sanonut, en paljoa kuitenkaan sillä en taida haluta sitä sen syvällisemmin hänen kanssaan ruotia.

Terapiaa olen miettinyt monet kerrat. Olen nimittäin itsekin huomannut että entisestä suhteesta on jotain jäänyt jonnekin selkäytimeen. Tunnistan itsestäni trauman jälkeisen stressioireyhtymän piirteitä, eikä ne jutut ole niin kauhean kivoja.

Mutta minulla ei ole varaa terapiaan. Enkä tiedä olisinko sittenkään edes valmis siihen. Mahtaisko tästä selvitä jotenkin muuten? Tahdonvoimalla?

terveyskeskuspsykologi ei maksa mitään.

Neuvolan kautta esim. neuvovat ja saat ajan psykologille. Se on maksuton.