Ihan ekaksi, miksi jättää vähän alkoholia käyttävä, hyväpalkkainen, helllä, ymmärtäväinen ja kaikinpuolin mukava ja periaatteessa täydellinen mies?
niinpä, tätä meinaan itse mietin kuumeisesti...
Oma mieheni, olemme olleet yhdessä 10 vuotta, on juuri kaikkea tuota.
Tekee ruokaa kun olen väsynyt, käsekee lepäämään työn jälkeen..toki silloin tällöin motkottaa jostain asiasta mutta niinhän me kaikki..
lisäksi hän antaa mun mennä omia menoja ja menee itsekin silloin harrastuksiinsa..haluaa lapsia kanssani ja odottaa sitä aikaa innolla..
kertoo silloin tällöin kuinka ihana olen ja ettähänellä on maailman ihanin vaimo yms.
MUTTA!
Miksi ihmeessä minun mieleni matkaa yhden miehen perään...sen miehen kanssa mulla (valitettavasti) oli suhde liittoni ulkopuolella....kerroin silloin miehelleni ettäolin ihastunut toiseen ja käytiin paha kriisi läpi...
se päästiin yli ja meillä menee periaatteessa hyvin..mies ainakin on maailman onnellisisn edelleen..
Mä haluaisin lomailla ja käydä välillä muuallakin kuin täällä kotikaupungissani..mies ei kaipaa koska hän on eräihmisiä ja viihtyy mökillä..mä myös mutta en aina..haluaisin käydä vaikka joissain kesäkonserteissa nyt tai lähteä jonnekin terasseille istumaan päivällä kun aurinko paistaa tai jonnekin rannalle, mutta hän ei llähde...
Seikkailunhalu on meillä ainoastaan mulla, mies on tavallaan "tylsä"(tai järkevä ihan miten vaan...)mutta kärsin siitä jokatapauksessa..
puhuttu asiasta olemme tietsysti moneen otteeseen mutta hän vaan sanoo että haluaa haalia tavaraa(talo, vene, mökki yms) eikä kuluttaa turhaan rahoja..musta kokemusket on rahan arvoisia mutta....
seksiä meillä on ja mies haluaa mua tyydyttää mutta ei yksinkertaisestijaksa ja halua nin paljon kuin minä...
ja kun tämä toinen mies pyörii mielessä enemmän kuin saisi...en saa häntä mielestäni millään ja musta tuntuu sitlä kun menettäisin jotain kun olen tässä nykyisessä suhtessa..että pian olen jo vanha ja sitten en enää voi tehdä mitään yksin, ja en halua niiiiiin tylsää elämää kuin mieheni...
joudunko lopun el'ämääni matkustelemaan yksin tai kärsimään tukahduttavasta tunteesta sisälläni...?
mietin usein kuinka ihanaa olisi olla vapaa ja mennä pisin poikin ja tavata uusia ihmisiä....
tai edes tämä yksi,joka on sielunkumppanini, ensimmäinen sellainen jonka olen koskaan tavannut..
Miten saan ajatukseni kasaan ja selvyyden, mikä eknellekin olisi parasta?
tämä toinen mieskin haluaisi minut..homma lopetettiin hänen aloitteestaan kun hän ei ekstanyt olla se toinen mies vaan haluaisi kokonaan itselleen..ja minä myös hänet..
APUA...
sORRY PITKÄ VUODATUS..OLI pakko saada purkaa tunteeni johonkin..
niinpä, tätä meinaan itse mietin kuumeisesti...
Oma mieheni, olemme olleet yhdessä 10 vuotta, on juuri kaikkea tuota.
Tekee ruokaa kun olen väsynyt, käsekee lepäämään työn jälkeen..toki silloin tällöin motkottaa jostain asiasta mutta niinhän me kaikki..
lisäksi hän antaa mun mennä omia menoja ja menee itsekin silloin harrastuksiinsa..haluaa lapsia kanssani ja odottaa sitä aikaa innolla..
kertoo silloin tällöin kuinka ihana olen ja ettähänellä on maailman ihanin vaimo yms.
MUTTA!
Miksi ihmeessä minun mieleni matkaa yhden miehen perään...sen miehen kanssa mulla (valitettavasti) oli suhde liittoni ulkopuolella....kerroin silloin miehelleni ettäolin ihastunut toiseen ja käytiin paha kriisi läpi...
se päästiin yli ja meillä menee periaatteessa hyvin..mies ainakin on maailman onnellisisn edelleen..
Mä haluaisin lomailla ja käydä välillä muuallakin kuin täällä kotikaupungissani..mies ei kaipaa koska hän on eräihmisiä ja viihtyy mökillä..mä myös mutta en aina..haluaisin käydä vaikka joissain kesäkonserteissa nyt tai lähteä jonnekin terasseille istumaan päivällä kun aurinko paistaa tai jonnekin rannalle, mutta hän ei llähde...
Seikkailunhalu on meillä ainoastaan mulla, mies on tavallaan "tylsä"(tai järkevä ihan miten vaan...)mutta kärsin siitä jokatapauksessa..
puhuttu asiasta olemme tietsysti moneen otteeseen mutta hän vaan sanoo että haluaa haalia tavaraa(talo, vene, mökki yms) eikä kuluttaa turhaan rahoja..musta kokemusket on rahan arvoisia mutta....
seksiä meillä on ja mies haluaa mua tyydyttää mutta ei yksinkertaisestijaksa ja halua nin paljon kuin minä...
ja kun tämä toinen mies pyörii mielessä enemmän kuin saisi...en saa häntä mielestäni millään ja musta tuntuu sitlä kun menettäisin jotain kun olen tässä nykyisessä suhtessa..että pian olen jo vanha ja sitten en enää voi tehdä mitään yksin, ja en halua niiiiiin tylsää elämää kuin mieheni...
joudunko lopun el'ämääni matkustelemaan yksin tai kärsimään tukahduttavasta tunteesta sisälläni...?
mietin usein kuinka ihanaa olisi olla vapaa ja mennä pisin poikin ja tavata uusia ihmisiä....
tai edes tämä yksi,joka on sielunkumppanini, ensimmäinen sellainen jonka olen koskaan tavannut..
Miten saan ajatukseni kasaan ja selvyyden, mikä eknellekin olisi parasta?
tämä toinen mieskin haluaisi minut..homma lopetettiin hänen aloitteestaan kun hän ei ekstanyt olla se toinen mies vaan haluaisi kokonaan itselleen..ja minä myös hänet..
APUA...
sORRY PITKÄ VUODATUS..OLI pakko saada purkaa tunteeni johonkin..