Parisuheongelmii, please help!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kiiuli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kiiuli"

Vieras
Miks miust tuntuu silt, että toinen on aina tyytymätön muhun? :( Miun mielest aika pienii asioit, mutku toinen on sit jotenkin todella pitkään vihainen, kiukkuinen tai loukkaantunu. Tää on jo toka vakavampi suhde jossa käy näin. Vika miussa siis? Miuta ei itteäni kiinnosta kiukutella pitkään pikkuasioist. Otan tosi kovaa sen jos toinen kokee tulleensa loukatuksi mutta toisaalt sitä rupiaa pikkuhiljaa ajattelemaan, että pakkoks kiukutella ihan kokoajan. Mitä mie teen väärin kun on niin paljo valittamist.

Oon aika uues suhteessa, edellisen kariutumisest jo muutama vuos. Tässä uuden kanssa näkyy vaan niit samoi ongelmii mitä oli tuon entisen kanssa. Esimerkkejä tältä kuluneelt viikolt: Olin siivonnu, ja siinä siivotessa olin yhdet luistimet siirtäny syrjään, etteivät ole keskel ruokapöytää. Täst mies ei mua varsinaisesti syyttäny, mutta huomasin, että sitä ärsytti kamalast. Tässä on ollu pient raskausepäilyy (ei-toivottua) ja tein aamul testin. Miehen piti het lähteä töihin. Pyysi soittamaan tuloksen kans. Mulle tuli siinä lasten kanssa hässäkkää ja koko puhelu unohtu. Myöhemmin iltapäivällä muistin, mutten muistanu miehen aikataului. En viittiny soittaa kun tiesin, että muutama tärkeä kokous siin samal. Tästä mies hermostu kauheasti. Miksei voinu ite soittaa? :( Tänään tuli hakemaan miuta ja lapsia. Sovittiin, että hakee seittemält. Varttii yli seittemän soittaa, että hän on odottanu autos jo vartin, et milloin tullaan. Mie olin kuvitellu, että soittaa ku saapuu parkkipaikalle. Niin mein perheessä ja ystäväpiiris on tapana tehä.

Näist viimesist nyt illal sanos, että ku hän kokee etten kuuntele. Etten piä hänen tunteita tärkeinä. Että myöhästely on teinien hommaa. Ja miten en ymmärtäny miten tärkeet olis, että saisi het tietää oonko mie raskaana vai en.

Mie en osannu muuta sanoo ku pyytää anteeks. Aika tympeeks vaan menee tää parisuhe-elämä, jos miun pitää kokoajan olla pyytämäs anteeks. Kyl mie koen, et toi mieskin välillä ärsyttää, mut en mie näe miksi miun pitäisi antaa sen liikaa ärsyttää. Miuta esmes satuttaa kovasti, jos ei tule vierelle nukkumaan eikä edes sano mitään, menee vaan sohvalle ja tekee pedin sinne. Eikä mies tunnu tätä ymmärtävän. Mitä minä siitä sitten jankuttamaan ja vihoittelemaan. Sitten olis molemmille paha mieli.

Oonko mie nyt jotenkin todella itsekeskeinen? Niin kovasti tahtoisin, että tämä olisi se mies kenen kanssa viettää eläkepäivätkin. Mut en mie kestä sitä, että kokoajan pitää miettiä miten päin olla, että toinen olis tyytyväinen.
 
Ei tule onnellista kotia sellaisesta jossa kaikki kulkevat seiniä myöten, jotta yksi ei suuttuisi. Ihan omasta kokemuksesta puhun. Oma isäni on aina ollut herkkä suuttumaan ja ottamaan itseensä ihan kaiken. Niinpä sitä oppi jo todella pienenä ikään kuin hipsimään varpaillaan ettei vaan toista suututtaisi. No sellainen ihminen aina löytää jotain vikaa jostain, joten oli ihan varmaa, että saa kunnon raivarit ainakin kerran päivässä. Ei kivaa äidilleni eikä meille lapsille. Nyt aikuisena näitä lapsuuteni traumoja ollaan terapiassa yritetty korjata pitkään. Ei mitään herkkua.

Suosittelisin siis sinua miettimään tarkkaan haluatko lastesi elämään miestä joka vetää pultit joka ikisestä pienestä asiasta. Ei tuollaisen kanssa voi mitään parisuhdetta tai kotia rakentaa - itse en ainakaan sinuna siihen lähtisi. Voithan yrittää esittää hänelle, että jos hakisi apua... mutta luultavasti loukkaantuu ja mököttää loppu vuoden kiukutellen.
 
Tilanne kuulostaa huolestuttavalta, monestakin syystä.

Sanot suhteen olevan melko uusi. Mitä se tarkoittaa käytännössä? Vuosi yhdessä, puoli vuotta, pari kuukautta? Asutte ilmeisesti jo yhdessä? Sinun vai miehen kodissa?

Mainitset, että perheeseen kuuluu lapsia. Sinun vai miehen? Molempien? Käyvätkö lapset etävanhemmillaan tai oletko sinä/miesystäväsi etävanhempi?

Mies kuulostaa hallitsevalta. Onko teillä ikäeroa paljon? Onko hänellä takana pitkiä suhteita? Miksi suhteet ovat päättyneet?

Sen enempää tilannettanne tietämättä toivon, ettette asu vielä yhdessä. Parisuhteen peruskivi on kunnioitus. Jos sitä ei molemminpuolisesti ole, yhteen ei kannata muuttaa ollenkaan. Vähättely, syyllistäminen jne ovat merkkejä henkilökohtaisista ongelmista, kyvyttömyydestä ottaa toisen tunteita huomioon. Ei riitä, että toinen ottaa huomioon, sillä se on kummankin tehtävä. Merkki suurista ongelmista on myös tarve yrittää lukea kumppanin ajatukset, jotta voisi olla sellainen kuin toinen toivoo. Ei kunnioitus tarkoita toisen miellyttämistä. Joskus asiat ärsyttää, mutta silti pitää pystyä kunnioittamaan kumppania. Asioista on myös voitava puhua niiden oikeilla nimillä. Ilman keskusteluhteyttä ei ole parisuhdetta. Asuminen saman katon alla ei merkitse muuta kuin samaa osoitetta. Tunneyhteydestä se ei vielä kerro yhtikäs mitään.

Hyvää sinä selvästi miehessä näet kun toivot yhteistä eläkeaikaa. "Pelisääntöjen" tekeminen voisi auttaa tilannetta. Kumpikin tietäisi mitä toivotte elämältä. Mitä sinä tarvitset ollaksesi onnellinen? Toivottavasti et vastaa tähän miestä tai lapsia, sillä nyt tarkoitan syvemmällä olevia asioita. Monta ongelmaa voi parisuhteessa korjata, mikäli kummallakin on siihen halua. Yksin et saa tilannetta kuntoon. Miehen tunteita ei kannata sivuuttaa, tosin hän ei voi myöskään ottaa sinun tunteita huomioon ellet kerro hänelle mikä sinusta tuntuu pahalta/hyvältä. Ristiriitatilanteissa voi puhua vaikeistakin asioista rakentavasti, ilman riitelyä tai toisen syyttämistä. Ei toki ole helppoa, mutta ei tuo toinenkaan vaihtoehto hyvä ole. Ongelmat pitää selvittää, pienetkin. Se ei tarkoita riitelyä ja kiukuttelua, sättimistä, syyttelyä tms. Kertomalla miltä tietynlaisissa tilanteissa itsestä tuntuu, pääsee paremmin asian ytimeen kuin aloituiksilla "sinä aina", "miksi et voi", "sinä et koskaan"... Jos tunneilmaisulle ei ole tilaa, on parempi joko selvittää haluaako kumppani tehdä tilanteelle jotain yhdessä tai sitten lähteä eri teille.
 
Murteella kirjoitettua tekstiä on todella vaikea lukea. Sen mitä jaksoin kahlata läpi, niin kuulostaa siltä että ainakin sinä olet aika huono ottamaan toista huomioon (olisit esim. voinut laittaa miehelle tekstarin kun soitto unohtui), ja te molemmat olette huonoja keskustelemaan.
 
Mullekin tuli olo, että teillä on nyt kommunikointiongelma, siis esim. toi että toinen olettaa että soitetaan kun tullaan hakemaan ja toinen olettaa, että parkkikselle tullaan sillon kun on sovittu. Tuosta raskaustesti jutusta ymmärrän miestä, tottakai se haluaa tietää heti ootko raskaana vai et, olisit voinu laittaa viestin heti kun muistit asian.

Näistä sun esimerkeistä saa sen kuvan että te ette vielä tunne toisianne tai toisen ajatusmaailmaa/tapoja. Tietenkin parista esimerkistä vaikee saada sitä kuvaa mikä todellisuudessa teillä on tilanne. Jos susta tuntuu jo suhteen alussa (?) tollaselta niin ei ehkä kannata jatkaa. Jos mies tosiaan kiukustuu tosi herkästi niin ei se asia siitä ainakaan tulevaisuudessa parane (mun mielestä raskaustestiasiassa voi vähän loukkaantuakin, kyllä mun mies ainakin haluais saada heti tietää, onhan se nyt iso asia mikä vaikuttaa aika oleellisesti tulevaisuuteen).
 
Eilen eräs lapsista vaikutti harmistuneelta ja sanoin miehen kuullen ääneen "itkeeköhän X nyt siellä?" johon mies vastasi ettei tiedä. Meni puoli minuuttia ja lisäsin "Niin, tarkoitin äskeisellä, että pitäisiköhän sinun mennä katsomaan, että onko hänellä jokin hätänä?"

Tosin mieskin sortuu olettamaan kaikenlaista ja kuvittelee minun olevan ajatustenlukija. Kerrankin kysyi että "Laitanko makkarin oven lukkoon?" johon mie, että ei kannata kun taitaa olla kissoja meidän huoneessa, eikä ne sitten pääse hiekkalaatikolle. Mies sitten möks, että en haluakaan häntä sinä iltana. Ihan kuin olisin voinut arvata moisen kysymykseksi jostain intiimistä. :D
 
Eilen eräs lapsista vaikutti harmistuneelta ja sanoin miehen kuullen ääneen "itkeeköhän X nyt siellä?" johon mies vastasi ettei tiedä. Meni puoli minuuttia ja lisäsin "Niin, tarkoitin äskeisellä, että pitäisiköhän sinun mennä katsomaan, että onko hänellä jokin hätänä?"

Tosin mieskin sortuu olettamaan kaikenlaista ja kuvittelee minun olevan ajatustenlukija. Kerrankin kysyi että "Laitanko makkarin oven lukkoon?" johon mie, että ei kannata kun taitaa olla kissoja meidän huoneessa, eikä ne sitten pääse hiekkalaatikolle. Mies sitten möks, että en haluakaan häntä sinä iltana. Ihan kuin olisin voinut arvata moisen kysymykseksi jostain intiimistä. :D

Väärintulkinta tuossakin, en ollut möks.
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Miksi joku suuttuisi siitä, että luistimet siirretään pöydän päältä pois? Jos ei voi soittaa, voi ainakin laittaa tekstarin? Puhukaa!

Siis kun ei sitten löytäny niitä. Oli viemässä lasta kouluun ja piti olla luistimet mukana. Oli kuulemma hankala aamu ja vartti meni luistinten etsimiseen. Oli soittanuki miulle mutta en ollut huomannut.

Kiitos hyvist ja asiallisist vastauksist! Puoli vuotta ollaan yhes oltu. Ei asuta yhdessä, mut aika paljon aikaa vietetään saman katon alla. Pääasiassa miehen luon. Seki välil harmittaa ku miust tuntuu, että ollaan kokoajan tääl. Tosi harvoin meillä.

Kommunikaatio-ongelmii varmasti on. Miust välil tuntuu, ku et olisin koiranpentu joka vaan seuraa miestä. Pitää olla korvat höröl, että mil tuulella se nyt on. Ei sano jos on vihainen, kunhan jättää miut aika huomioitta. Sit miun pitää ite ottaa asia puheeks. Täst aion kyllä nyt sanoa. Että sanois suoraan jos ärsyttää tai vihastuttaa. Ei miun pidä joutua kiertoteitse ottaan selvää, että millä tuulella tänään ollaan ja olenkohan taas tehny jotain väärin.

Mies on pääasiassa ollu tosi ihana. Mahtava lasten kans (molemmil on lapsii aikasemmist liitoist) ja halunnu puhua asioist miun kans. On tukenu miuta vaikeiden asioiden kanssa ja tuntuu "näkevän" miut ihan eri syvyydellä ku ex-mies tai ne teinisäädöt ennen sitä. Silloin ku on hyväl tuulel niin kaikki on ihanaa kertaa kymmenen, mutta nyt viimosen kuukauden aikana on ruvennu tulee tätä, että aina on joku syy mököttää. Sattuu niin kamalasti ku toinen ei edes kato kunnolla päin, ei kosketa. Välillä jopa puhuu niinku lasten kautta. Ei sano miulle mitään pahaa eikä ole suoraan ilkeä, ei ikinä, mutta sellanen passiivisaggressiivinen ja kylmä.
 
Luistimet keittönpöydällä...? Jos puolen vuoden jälkeen on noin vaikeaa,niin mitähän on muutaman vuoden kuluttua? Puhukaa asiat läpi ja jos ei onnistu, niin ei onnistu. Ei voi olla varpaillaan koko ajan.
 
Olisitko kilti ja kirjoittaisit ihan SUOMEN kielellä? Kävitkö koulussa koskaan äidinkielentunnilla?
Murteella kirjoittaminen antaa aivan kamalan juntin vaikutelman, ja sitä on todella epämiellyttävä lukea.
Kokonaiset lauseet ja kokonaiset sanat, ei se ole niin vaikeaa.
 

Yhteistyössä