Parisuhteen kiemuroita

Pitkään tuli oltua sinkkuna ja haaveiltua parisuhteesta. Lyhyitä tapailupätkiä, ei muuta. Vuosi sitten löysin kuitenkin etsimäni,kaikinpuolin hyvän miehen. Ei ollut salamarakkautta, mutta tunteet syveni yllättävän nopeasti. Ärsyttää, kun tulee murehdittua kaikenlaista kokoajan enkä osaa nauttia hetkestä. Tilanne on erilainen kuin aiemmissa suhteissa, molemmilla lapsia, molemmilla pitkiä suhteita ja mies ollut myös naimisissa. En vaan tajunnut aiemmin mitä kaikkea ongelmia suhde tuo tullessaan. Ei ole riittävästi yhteistä aikaa, pitää hyväksyä että exien kanssa ollaan tekemisissä, pitää huomioida lapset, hyväksyä että mies ollut niin rakastunut aiemminkin että mennyt naimisiin, meille ei tule koskaan yhteistä lasta, emme voi tehdä yhteisiä reissuja kun ei löydy yhteistä lapsetonta loma-aikaa, uusioperhekuviotkin mietityttää yhden sijasta pitäisikin luoda suhde kolmeen muuhunkin ihmiseen jne. Välillä sitä miettii, että yhden ihmisen takiako sitä on valmis tähän kaikkeen. Sinkkuaika alkaa kuulostamaan ihanalta stressittömältä ajalta parisuhteeseen verrattuna. Järjetön määrä asioita jotka pitää käydä läpi, hyväksyä, luopua. Mikäli yhteen muutetaan niin ongelmat vaan lisääntyy. Välillä olen valmis lyömään hanskat tiskiin, mutta sitten tunne vie voiton. Minä joudun tässä suhteessa hyväksymään ja elämään asioiden kanssa paljon enemmän kuin mies. Olen ylpeä itsestäni että olen moneen asiaan kuitenkin sopeutunut. Silti pyörittelen päässä niitä ongelmia joita on vielä tulossa jos suhde syvenee. Miten muut on selviytynyt näistä haasteista?

 

Jos teillä menee hyvin tällaisenaan seurustellen, miksi sitä ei voisi jatkaa? Jos yhteen muutto lisää ongelmia, nauttikaa tästä molemminpuolisesta vapaudesta ja sovitelkaa yhdessäolo siihen. Ei suhteen aina tarvitse merkitä sitä, että asutaan yhdessä.
Kun kummallakin on lapsia edellisistä suhteista, on ihan varmaa, että välillä räiskyy lujastikin puolin ja toisin saman katon alla. Kummallekin omat lapset ovat rakkaimpia ja tärkeimpiä eikä aina suvaita, että kumppani ei olekaan asioista samaa mieltä. Tulee riitaa velvollisuuksista, rahasta ja menemisistä, myös kodin tavoista.
Ymmärrän, että menee aikansa, ennen kuin tulee luottamus ja rutiinit. Kun ollaan yhdessä harvemmin, säilyy suhteessa tuoreus ihan toisella tasolla kuin yhdessä asuessa. On ihanaa ikävöidä toista!
Mies miettii varmasti ihan samoja asioita, koska on kokenut jo, mitä eteen voi tulla. Yhteen muuttaminen ei lisää suhteen varmuutta ja tasapainoa, se voi mennä ihan toiseen suuntaan.