V
vierailija
Vieras
Ollaan mieheni kanssa oltu kohta 2v yhdessä ja käyty läpi monen moiset vaikeudet. Suurimmaksi osaksi minun puoleltani vaikeudet syntyneet ( taloudesta valehtelun, huonon itsetunnon ja väärien suojelusmekanismien käytöstä). Näistä kuitenkin selvitty ja apua saan psykoterapiasta. Mies ei ole lähtenyt viereltäni, vaikka moni muu olisi lähtenyt.
Tilanne on kuitenkin se, että mies on eri seksi-sivuistoilla jäsenenä, livepornoa (ehkä chattiakin) harrastaa sekä juttelee intiimiin sävyyn naisten kanssa viesteillä. Pettänyt myös kerran ainakin fyysisesti. On jäänyt kiinni ja luvannut lopettaa kaiken, mutta näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. En halua enään seksiä hänen kanssaan, koska tuntuu etten yksinkertaisesti riitä miehelleni ja että seksi on kuin pakkopullaa. Ollaan erosta puhuttu, mutta kumpikaan ei osaa lähteä. Rakastamme toisiamme kuitenkin, ainakin minä häntä. Tai mistä sitä tietää rakastaako enään kuitenkaan vai onko se vaan olemista toisen kanssa koska rajua muutosta ei halua/uskalla tehdä???
Tämä syö sisältä päin ja pelkään taas mielenterveyden takia tai että saanko tässä suhteessa enään turvaa ja tukea , pitääkö edelleen olla jotain mitä ei ole (tämä ollut minulla ongelmana).. Hylätyksi tulemisen pelko lapsuuden traumojen takia myös.
Mieheni tietää kaikesta ja on hyvin tukena ollut, mutta tämä muiden naisten kanssa touhuaminen on jotain mikä sattuu ja hän ei sitä ymmärrä ” sinua kuitenkin rakastan jnejne”.
Mitä mielestänne kannattaisi tehdä?
Ammattiauttajalle hän ei halua lähteä.
Tilanne on kuitenkin se, että mies on eri seksi-sivuistoilla jäsenenä, livepornoa (ehkä chattiakin) harrastaa sekä juttelee intiimiin sävyyn naisten kanssa viesteillä. Pettänyt myös kerran ainakin fyysisesti. On jäänyt kiinni ja luvannut lopettaa kaiken, mutta näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. En halua enään seksiä hänen kanssaan, koska tuntuu etten yksinkertaisesti riitä miehelleni ja että seksi on kuin pakkopullaa. Ollaan erosta puhuttu, mutta kumpikaan ei osaa lähteä. Rakastamme toisiamme kuitenkin, ainakin minä häntä. Tai mistä sitä tietää rakastaako enään kuitenkaan vai onko se vaan olemista toisen kanssa koska rajua muutosta ei halua/uskalla tehdä???
Tämä syö sisältä päin ja pelkään taas mielenterveyden takia tai että saanko tässä suhteessa enään turvaa ja tukea , pitääkö edelleen olla jotain mitä ei ole (tämä ollut minulla ongelmana).. Hylätyksi tulemisen pelko lapsuuden traumojen takia myös.
Mieheni tietää kaikesta ja on hyvin tukena ollut, mutta tämä muiden naisten kanssa touhuaminen on jotain mikä sattuu ja hän ei sitä ymmärrä ” sinua kuitenkin rakastan jnejne”.
Mitä mielestänne kannattaisi tehdä?
Ammattiauttajalle hän ei halua lähteä.
Tai miksi ärsyynnyt vaikka mies panisi kymmentä muuta viikon aikana jos sä et kuitenkaan panna halua?
