Parisuhteessa ei ole ollut kipinää viimeiseen vuoteen. Miksen uskalla jatkaa elämää ja muuttaa pois?

[heidi]

Olemme nuoria, hitusen alle 25 molemmat. Yhdessä ollaan elelty ja melkein asuttukin 6 vuotta. Olen tuntenut viimeiset puolitoista vuotta kaipuuta yksinelämiseen, ilman miestäni. Tämän vuoksi muutin vuosi sitten toiselle paikkakunnalle viikoiksi opiskelemaan, saatiin hieman etäisyyttä. Raha tai sen vähyys kuitenkin ajoi minut takaisin asumaan saman katon alle.

Itse olen siis opiskelija (2,5 vuotta jäljellä opintoja), miehellä vakituinen kohtuu hyväpalkkainen työ. Taloudellisti tullaan ihan hyvin toimeen. Mutta olen aina äkäinen, haluan olla pois kotoota, haluan että mies on pois jos minä olen kotona. Kumpikaan ei ryyppää eikä rellestä vaan viihdytään kotona. Sängyssä menee vaihtelevasti, säännöllisesti lakanat heiluu.

Mutta silti haluan pois, edelleenkin. En tunne että haluaisin elää loppuelämääni tämän miehen kanssa. Mitään kummempia vikoja hänessä ei ole. Tuntuu vain että ollaan kasvettu erillemme, ollaan kuin riitelevät kämppikset jotka nukkuu samassa sängyssä, eri peiton alla tosin.

Nyt ystäväni kertoi että hänen vanhempansa aikovat vuokrata nykyisen asuntonsa ja etsivät mielellään ennastaan tuttua asukasta joka pitää talon kunnossa. Asunto on osa kolmen huoneiston kiinteistöä, jossa yksi on liiketila, yksi asuinhuoneisto jossa asuu ystäväni, ja keskellä tämä hieman pienempi kuitenkin n.90neliön kolmio (tai kaksio plus pieni työhuone). Vuokraa 500e.

Houkuttaisi niin muuttaa tuohon vuokralle, huomaan ajattelevani sitä jatkuvasti. Todella iso raha yksinäiselle opiskelijalle, mutta opintolainalla ja koulumatkatuella (joka maksetaan suoraan tilille) olisi tuokin maksettavissa. Asunto itse on lähes täydellinen ja sijainti vielä parempi.

Mutta muutos pelottaa. Mielipiteitä tuosta asunnosta tai parisuhteesta?

 

[heidi]

Tais tulla liian pitkä vuodatus :/.

 

[vieras]

Käytännön seikka; ovatko he halukkaita vuokraamaan asuntoa VAIN sinulle?

Mitä mieltä mies on asiasta?

 

[no lyhyesti]

Mä luin sun vuodatuksen, ja tunnen sympatiaa sua kohtaan

Mä sanoisin, että lähde. Tiedän sen olevan vaikeaa, mutta tee se mieluummin nyt kuin 10 vuoden päästä.

Sä selviät kyllä, ja hyvällä tuurilla löydät ihan uusia onnia elämääsi

Kyllä sen sydämessään tietää jos ei ole tarkoitettu. Silloin ei kannata jäädä vuosiksi "tuttuun ja turvalliseen", vaan kannattaa elää tätä elämää, jota meillä kaikilla on vain yksi!

Kaikkea hyvää!

ps. Ole suora, rehellinen ja kuitenkin sopivan inhimilinen kun kerrot miehellesi. Kerro myös lähtösi syy niin hyvin kuin osaat.

 

[ap]

vieras: Haluavat nimenomaan ennastaan tutun vuokralaisen ja kyllä olisivat vuokraamassa minulle jos tulisin siihen tulokseen että haluan yksin sen vuokrata.

Mitä mieltä mies on asiasta että muuttaisin yksin? Osoittaisi varmaan ovea että senkus muutat sitte. En ole jutellut miehen kanssa. Tuntuu vain että ajatukset on ollut sekaisin niin kauan etten osaa muutakuin roikkua mukana enää.

 

[vieras]

Siinä tapauksessa; vuokraa se yksin, pistäkää parisuhde off-tilaan ja mietitte molemmat mitä elämältä haluatte ja kenen kanssa. Vaikka se olisi vaikeaa nyt, vielä vaikeampaa se on 10 v päästä kun olet velvolllisuudesta mennyt naimisiin, saanut 2 lasta ja asuntolainakin on yhteinen

 

[ap]

Vähän tuo vuokra pelottaa, 500e on paljon rahaa yksinmaksavalla opiskelijalle. :/ Ja osaako sitä enää elää ilman miestä. Ja sekin pelottaa että jos mies löytää jonkun uuden ja minä en! Tälläisiä turhia murheita. Toisaalta kun en edes halua ketään, haluan asustella ihan yksikseni jonkin aikaa.

 

[nn]

Vähän tuo vuokra pelottaa, 500e on paljon rahaa yksinmaksavalla opiskelijalle. :/
*töihin tarvittaessa tai opintolainan nosto

Ja osaako sitä enää elää ilman miestä.
*siihen ei kukaan ole todostetusti kuollut

Ja sekin pelottaa että jos mies löytää jonkun uuden ja minä en!
*so what?!

Tälläisiä turhia murheita. Toisaalta kun en edes halua ketään, haluan asustella ihan yksikseni jonkin aikaa.
*terve merkki

 

[ap]

Tänään oli taas sellainen riitelypäivä miehen kanssa että haluaisin muuttaa mahdollisimman pian pois. :/ ei vain jaksa tätä ainaista riitelyä tai mykkäkoulua. Välillä menee ok ja kaikki näyttää valoisammalta, "mitä jos kuitenkin.." mutta sitten taas mikään ei onnistu. Kaipaan vain sitä yksin asumista.

 

[ap]

nonnih. nyt on sit muutto kuun vaihteessa. mutta miten kerron miehelle? Mies kyllä siis tietää että en oo ihan täysillä enää mukana ja joku mua ahdistaa.

En voi sanoa että hei päätin että muutan kuun vaihtees ja odotella sitä täs muutaman viikkoa.